Nimi: Ja huhtikuu puhaltaa pois
Kirjoittaja: foxtrot
Genre: angst, drama, chan-femme
Ikäraja: S
Paritus: Padma Patil/Molly Weasley
Vastuuvapaus: Hahmot ja maailma ovat luonnollisesti Rowlingin, minä näpertelen omiani.
Yhteenveto: miten kamala ihminen sinä olet, sinä joka pilaat muiden elämän ja annat maaliskuutuulten riepottaa heitäkin - häntäkin!
Varoitukset: Nuoremman ja vahemman ihmisen välinen suhde.
A/N: En ymmärrä, miksi tämän editointi kesti näin kauan (tosin yleensä vain avasin tekstinkäsittelyohjelman ja siihen se sitten tyssäsi). No. Parituksesta saa syyttää Randomparitusgeneraattoria, joka tosin heitti pariksi alun perin Parvati/Mollyn. Se kuitenkin vaihtui kuin itsekseen Padma/Mollyksi, kappas. Ja tosiaan, olisin halunnut ehtiä julkaista tämän jo maaliskuussa, mutta hidas editointi...
Haasteet: Rare10, Kerää kaikki hahmot [Molly], Vuodenaikahaaste [kevät]
Ja huhtikuu puhaltaa pois
Maaliskuu.
Padman mielestä maaliskuu oli kuukausista ailahtelevaisin, oikukkain ja salakavalin - miten se piti poskipäitä aurinkosormiensa välissä ja vaihtoi sitten äkkiarvaamatta suuntaa kuin tuuliviiri paljastaen todelliset, viileät kätensä.
Sinä vuonna maaliskuu hengitti Padman iholle.
***
Kaikki alkoi viattomasti (niinhän aina väitetään) parin viikon kyläilystä.
Se oli ollut kaamea katastrofi Patileille: polkuhintaan myyty kotitaloustavara paljastui kirotuksi ja koti kirjaimellisesti räjähti perustuksiltaan kolme ja puoli minuuttia sen jälkeen, kun perhe oli siirtynyt takapihalle syömään päivällistä. Vaihtoehtoja oli yksi: muutto muualle, mieluiten nopeasti, ja Weasleyn kodin ovet olivat aina avoinna ystäville.
Ensimmäisenä päivänä Padma huomasi Molly Weasleyn olevan kaunis. Nainen, joka oli rakennettu ohimoille liimautuneista punaisista kiehkuroista, myrskynmustista mulkaisuista ja ikitahraisista hameenhelmoista. Pölyisistä ikkunoista kevätvalo taittui pehmeäksi ja kiersi kehän Mollyn kasvoille.
Kahdeksantena päivänä Padma tajusi, ettei ollut heikkona saavuttamattomaan ja kuunhohteesta kalvenneeseen kauneuteen eikä yönrajoihin niin kuin Parvati. Vaan - ja hän tuijotti seinää neljäkymmentä minuuttia sisäistettyään ajatuksen - Molly Weasleyn sydämelliseen rupatteluun ja kulmattomiin kasvoihin.
Ja yhtäkkiä, melkein sattumalta vääristä ajatusmaailmoista tuli totta: halkovajan takainen törmäys muuttui mykistetyksi kauhunmakuiseksi oopperaksi huulilla. Se raastoi Padmaa rikki, koska sen olisi pitänyt tuntua väärältä eikä ikinä koskaan saisi tehdä niin kuin hän teki juuri sillä sekunninreunalla painaessaan huulensa Molly Weasleyn huulia vasten. Juuri siksi Padma haroi enemmän Mollyn nutturalta karanneita suortuvia itsensä ja sen maailman väliin, joka väitti hänelle, että näin ei saisi tapahtua.
Siitä kasvoi toistuva painajainen, josta Padma ei halunnut herätä. Hän valvoi öisinkin ja kutsui sitä itsesyytöskerhoksi, haukkui itseään siitä miten kamala ihminen sinä olet, sinä joka pilaat muiden elämän ja annat maaliskuutuulten riepottaa heitäkin - häntäkin!
Toisinaan Padma väänteli käsiään, pyöritteli tummanmustia hiuslatvoja sormenpäissään ja raastoi vasemman etusormen kynttä. Molly? Niin? Johtuuko se minusta? Olisiko tämä sinulle helpompaa - silmät eksyivät seinänkulmiin - jonkun muun kanssa? Pojan? Molly laittoi kätensä Padman veistosleuan alle ja katsoi silmiin; sinä olet ainoa syy, jonka takia alistun tähän rikkirepimiseen.
Sen jälkeen Padma hymyili niin paljon, että pyykit lipsahtivat sormien välistä kulottuneelle nurmelle pyörimään ja vesi vuosi tiskialtaan reunojen yli.
***
He uskottelivat itselleen, että se kaikki oli koko ajan ollut Mollylle vaikeampaa. Että niin ei voinut jatkua. Että Molly oli se, jonka piti lopettaa. Molly oli se, joka tukehtui miehensä halaukseen ja joutui ottamaan tukea tiskipöydästä muistaessaan, että hänen lasinhento Padmansa oli ollut Ronin vuosikurssilla.
Maaliskuu katosi.
Tuli huhtikuu, ja se riepotti kaiken takaisin piiloon ja pois.
// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta otsikkoon