Fanon eli päänsisäinen canon

[Jeeetu]

Ja kyllähän Kolkot ainakin oli tainnu mennä jo monessa polvessa serkkujensa kanssa naimisiin.

[RoastedGarlic]

Milgia, joo siis niin munkin mielestä olisi voitu, piti vain mainita että tuo meni noin päin ja sitten ehkä unohdin ilmaista (niin kuin olen jo aiemmin ilmaissut) että mun mielestä näiden serkusten pakkoavioliitto olis ihan hyvin mahdollinen.

Vielä kaivattaisi joku joka muistaisi, onko kirjoissa viitattu tällaiseen vai ei.

Ja tämä menee jo offiksi mutta oi Vehka kirjoita tuo ficci!!

[Porpentina]

Mistä tulikin mieleeni, että minun päänsisäisessä canonissani muun muassa seuraavat henkilöt ovat vähintään kerran kirjojen tai elokuvien aikana kuumia:
...
Antonin Dolohov (koska nimi... mmm krrnau. tämä on maailman selittämättömin asia)

Ahaha, oli pakko tarttua tähän, koska myös mun mielestä Dolohov on aina ollut kuuma, ihan vaan tuon nimen takia. Luen just seiskakirjaa (vasta toista kertaa), ja siellä Dolohovin kuvaillaan olevan "a man with a long, twisted face", mikä ei kuulosta erityisen hottikselta ja taitaa toisaalta epämääräisyydessään olla myös ainoa viittaus hänen ulkonäköönsä. Mutta hahmolle ei sais antaa nimeksi Antonin Dolohov, jos sen ei ole tarkoittanut olevan käsittämättömän kuuma. :'D Minen tiiä, mikä siinä nimessä on, mutta helpottavaa kuulla, etten ole ainoa.

Tämä topic on muutenkin tosi mielenkiintoinen, oli hauska lukea muiden fanon-päähänpinttymistä. ^^ Itse olen juuri vastikään lukenut kirjat piiiiitkästä aikaa uusiksi enkä toisaalta ole viime aikoina lukenut paljon ficcejä, joten canon on hanskassa paremmin kuin vuosiin, mikä ehkä karsii fanon-mielikuviani.

Yksi pitkäaikaisimpia fanon-pareja mielikuvissani on ollut Rosmerta/Huiski. Ei enää mitään käsitystä, mistä tämä aikoinaan sai alkunsa, mutta nykyään tää pari on mulle ihan selviö. Olen kuvitellut molemmille hahmoille myös paljon historiaa, vaikka vain yhdessä ficissä olen kirjoittanut tästä parista. Kuvioon kuuluu mm. Huiskin loistava huispausmenneisyys sekä se, että Huiskilla on ollut nuorempana alkoholiongelma.

Muita vakipareja päänsisäisessä canonissani ovat mm. Poppy/Alastor (vaikkakin tän parin oon vähän unohtanut viime vuosina) sekä Lily/Bellatrix (josta tosin meni vähän maku seiskakirjan jälkeen, en siedä Lily/Severusta...mutta niin tai näin, Lilyllä on ehdottomasti oltava luihuisrakastaja(tar) [mutta ei Severus], Narcissakin käy hätätapauksessa... ).

Ai niin ja Moody/Rosier! Se vei-palan-minua-mennessään-Rosier. Hämmennyin itsekin, kun löysin jokin aika sitten koneen uumenista tällä parituksella luonnostellun ficin.

Cho on bisse. Ehkä pelkästään siksi, että tykkään parittaa sitä kaikille Tylypahkan tytöille.

Hermione lähtee akateemiselle uralle ja tekee jotain poikkitieteellistä tutkimusta (liemien ja muodonmuutoksen parissa). Tämä mielikuva (ja monia muita) on pinttynyt päähäni lukemattomista lukemistani Severus/Hermione-ficeistä, joissa heillä usein on samoja akateemisia mielenkiinnon kohteita. SS/HG on muutenkin mun OTP. Pieni osa musta on erittäin in denial Severuksen kuoleman suhteen, koska oikeastihan se selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä ja eli vuosia erakkona kenenkään tietämättä, kunnes törmää Hermioneen, ja heistä tulee tutkijapariskunta. <3 Ehkä suosikkiversioni tästä toiveajattelustoorista on yhdessä lukemassani Lucius/Severus/Hermione-ficissä, jossa Severus elää ihmepelastumisensa jälkeen Narcissasta eronneen Luciuksen luona, kunnes Hermione tarvitsee Malfoyn kartanon kirjastoa tutkimustyössään ja sekaantuu kumpaankin mieheen siinä sivussa. :'D Mutta jos nyt unohdetaan Severuksen ihmepelastusteoria ja pitäydytään tiukemmin canonissa, niin ei Hermione silti millään pysy Ronin kanssa yhdessä kovin kauan, vaikka pari lasta pyöräyttävätkin. Ennemmin tai myöhemmin hän tarvitsee rinnalleen lähempänä omaa älyllistä tasoaan olevan miehen (tai naisen). Joo, tykkään Hermionesta ja hajoan siihen, että Row paritti sen vastoin kaikkea järkeä Ronille. :'D

Sivuhuomio: onko se Malfoyn kartanon ylimaallisen suunnaton kirjasto ja pimeyden voimia käsittelevien kirjojen kokoelma mainittu canonissa vai silkkaa fanonia?

Ja kuten tässäkin topicissa on yleisesti todettu, Lucius on hothothothot. Tää on todennäköisesti Jason Isaacsin syytä (vaikka olenkin nähnyt vain kolme ekaa Potter-leffaa) sekä tietenkin ficcien Lucce-kuvausten. Mutta Jason Luciuksena on kyllä jotain ihan laittoman kuumaa. Vasta tuossa just googletellessani pääsin eka kertaa näkemään kuvia viimeisten leffojen rähjäisemmästä Luciuksesta ja voihan kuola, just ku luulin ettei Lucius vois enää muuttua kuumemmaksi. *__*

[RoastedGarlic]

Muuten tulikin mieleen, mistä maasta teidän päässä Antonin on kotoisin? Venäjältä?

Mun päässä Antonin on kotoisin Ukrainasta ja oli kasakka. (koska kasakat on seksikkäitä! ja Antonin Dolohov vaatii kaiken seksikkyyden itselleen)

Joo leffa-Dolohovia ei tueta. Ei vaan tueta. Dolohov on kapeakasvoinen ja kuuma, sellainen sen pitää olla, ja se tulee mulle olemaan, ihan sama kenet valitaan näyttelemään

Mun päässä Antonin on ihan Venäjältä. Mutta mmm kasakat - tää menee offaukseksi mut oon aina tykänny siitä Kasakkapartio-biisistä, se on jotenkin krrnau. Niin siis, en oo ees ajatellu että Dolohovin juuret olis muualla kuin Venäjällä.

[Jeeetu]

 Muuten tulikin mieleen, mistä maasta teidän päässä Antonin on kotoisin? Venäjältä?

Mun päässä Antonin on ollu aina Englannista, jostain Lontoon syrjäkyliltä, joku rahaton pummi, joka polttaa =:)

[Soni]

Mulle se on kiveen kirjoitettua päänsisäistä fanonia, että Draco ei ollut se Malfoy jota isä pahoinpiteli. Mun päässä se on Lucius jonka isä oli väkivaltainen ja käytti sen äitiä hyväksi(ja sitäkin) ja lopulta tappoi sen humalapäissään ja salas koko jutun, koska sillä oli ystäviä korkeissa asemissa. Väitti että se äiti teki itsemurhan. Tästä Lucius on täysin tunnekuollut eikä uskalla näyttää minkäänlaista hellyttä omalle pojalleen kun pelkää muttuvansa isäkseen ja tätähän ei Draco ymmärrä joten se hakemalla hakee ja hakee isänsä hyväksyntää ja käyttäytyy miten käyttäytyy.
Ja ennen Abraxasia sen isä oli myös ihan vinksallaan, että se varmisti paikkansa suvunperijänä tekemällä veljestään impotentin kun se ei aivan uskaltanut murhata sitä. Niiden isä katsoi moisen luihusteon läpi sormiensa, mutta lempipoikansa murhaa se ei ois kattonut hyvällä. Mulla siis on näille ja Pottereillekkin sukupuut valmiina mietittynä.

Lisäksi mun fanoni Blaisesta on täysin ja yksin omaan astarsin tuotosta. Okei, on siellä muutama juttu joita itse sävelsin kun kirjoitin sille Blaisesta, kuten se että Blaisen äiti omistaa hevosia ja kalliita lentäviä sellasia, että Blaise on tosihyvä nelijalkasten kanssa.

Seamus sortui seiska vuonna huumeisiin ja on ollut aina rakastunut Deaniin jaa... Sally-Anne Perks jolle ei ole annettu tupaa, on mun mielessä luihuinen, lesbo ja Theodor Nottin hyväkin ystävä. NIIN ja Sally-Anne on kahden surkin tytär.

Theoonhan mulla on sitten sika vahva oma fanon kans. Sen äiti oli venäjäläinen, mutta, se oli jästi koska Nottin menee naimisiin jästien kanssa jotta ne saisi pystytettyä kauppasuhteet molemmille puolille ja siten käärittyä mahdollisimman suuret voitot. Mun mielessä ne on lähtösin Saksata, hansasukua ja ensimmäinen päämies oli jästi joka meni naimisiin noidan kanssa. Sitä kiehtoi ajatus hyödyntää uusia markkinoita, mutta sille tuli ongelmia kun sen kauppakumppanit psytyi/alkoi pyyhkimään sen muistia ja siitä seuraskin sitten kaikkea kivaa mihin en tässä mene.
Mun mielessä Theon isä on jo aika vanha, siisti, mutta ei yli sliipattu kuten Lucius, eikä se oikein välitä mitä Theo tekee, kunhan se ei avoimesti järjestä kohtauksia tai muuten hanki hankaluuksia. Se mies kuoli vaimonsa mukana joten kotitontut on käytänössä kasvattanut Theon eikä se siksi mene massanmukana. Lisäksi Theolla on supermuisti, sellanen Sherlockmainen monimutkainen järjestelmä joka tekee vain sen aivoille järkeä. Sen takia se on harvinaisen laiska eikä panosta juuri mihinkään. Ja se on avoimesti homo.

Ja mun päänfanonin kuuluu, että JAMES pelasti Harryn eikä mikään Lily. Musta se on vaan naurettavaa että Lily ois ollut ainut äiti joka kuolee lapsensa vuoksi ja sillä oli kaikista äideistä suurin sydän ja rakkaus, joka siirtää mystisesti lapseensa tavalla jota kukaan ei käsitä. Alkaa Mary Sue tulla kurkusta ylös. Ylensä jos luen ficciä jossa on keksitty joku selitys tälle "Lilyn rakkauden suojalle" niin hyppään vaan yli. Olen niin oudon avaramielinen lukijana että edes absurditkaan canonmuutokset eivät saa heti lopettamaan lukemista. Ficci jossa Lucius hakkaa Dracoa ei kylläkään enää mene TAI ficci jossa Blaise on seuraava darklord ja sen isä oli joku hirveä mafiaso ja pahis. Astars on antanut NIIIIIIN ihanan isän Blaiselle, että se jämähti mulla heti mukaan fanoniin.

Malfoyt on tappavasti allergisia totuusseerumille, eikä niitä ihan lain nojalla saa kuulustella sillä, mikä oli yksi syy miksi Lucius pääsi ensimmäisen sodan jälkeen ihan vaan sanomalla vapaaksi. Sen väitteiden todenperäisyyttä ei voitu testata.

Weasleyt saa niin paljon lapsia, koska joku perheen esi-isä muinoin kehitti hedelmällisyysliemiä ja tietysti testasi niitä itseensä.

Niin ja ehdottomasti seksikkäin hahmo on Ron. Pitkä, punapää ja hauska. Mun mielessä Ronista kasvaa aina pitkä ja se perii Billin ruumiin rakenteen eli sille tulee leveet hartiat, tiukka perse(suurimalla osasta miehiä ylensä kyllä on..) ja urheilullinen kun on niin alkaa tulla lihastakin. Ja sitten ne kaikki PISAMAT! Sellanen mies kun tuolla tulis luonossa vastaan, niin antaisin kyllä oikeankäteni saadakseni siltä vähän geenejä mun munasarjoihin!

[snive]

Kalkaros on muutettu totaalisesti kyllä, kun ajattelee ficcejä. Tavallaan unohtuu se, että kyseessä ei ole se kaikkein komein (vaikka näin Kalkaros-fanin näkökulmasta hän on aina komein) hahmo Tylypahkassa.

[Purple]

Tätä topicia oli kyllä tosi mielenkiintoista lukea Sivulla 5 Zachariaksen kirjoittama kuvaus Dracon yksipuolisesta ihastuksesta/rakkaudesta Harryyn on niiiin dead-on, just sellanen asia, minkä näen aina kirjoja lukiessa.

Draco on sellainen keskipitkä. Jalat on aika pitkät, samaten sormet, ja Draco on hoikka tai jopa laiha, mutta sellaisella jäntevällä tavalla. Mun mielikuvissa Draco ei oo komea, enemmänkin kaunis. Sulavaliikkeinen, mutta ei kuitenkaan liian naisellinen, vaan selvästi silti mies. Hienostunut ja kaikki eleet puhuu ylemmyydentunteesta. Vaalea ja virheetön iho, mutta esim. sodan lopulla on sen verran stressaantunut yms. että ei näytä mitenkään erityisen hyvältä. Kapeat kasvot ja kapea, suora nenä. Myrskynharmaat tai hopeanharmaat silmät. Kuten monien muidenkin fanonissa, niin mullakin Draco lopettaa tukan sliippamiseen viidennen vuoden jälkeen / kuudentena vuonna. Draco ei oo hyvännäkönen sellaisella traditionaalisella tavalla, enemmänkin eksoottisella. Ja Draco ottaa salaa korvalävistyksen siinä kuudentena vuonna

Draco tykkää salailla oikeita tunteitaan, mutta usein silti päästä suustaan sammakoita - ei siis harkitse kovinkaan paljon mitä sanoo, ja on tässä mielessä aika suorasukainen. Osaa tarpeen vaatiessa olla hienovarainen (ja mielistelevä), mutta jaksaa harvoin nähdä vaivaa ja mieluummin vaan laukoo mitä päähän tulee.

Harry miehistyy siinä ikävuosilla 17-22 (kuten monet miehet). Ruipelosta pojasta kasvaa viimeistään aurorikoulutuksessa lihaksikas ja harteikas. Ja hänellä on sellainen tumma miehekäs parransänki. Harry tulee aina olemaan vähän poikamainen, ei tavallaan ikinä täysin "aikuinen", vaan säilyttää sellaisen leikkimielisyyden läpi elämän. Harrylla on vähän putkiaivot, minkä vuoksi hänen on joskus vaikea ymmärtää naisten (ja Dracon) aivoituksia.

Ginny on ilkikurinen, rento, hauska, villi ja lievästi poikamainen. Vahva, ennakkoluuloton ja avaramielinen nainen, joka tulee hyvin juttuun poikien/miesten kanssa, jminkä vuoksi hänellä on enemmän mies- kuin naispuolisia ystäviä. Tästä syystä jotkut tytöt inhoavat häntä ja saattavat jopa pitää häntä narttuna, vaikka Ginny ei ikinä ole itseään tällaisena nähnyt. Hän ei liehittele poikia, vaan tekee rehellisesti just mitä haluaa just kenen kanssa haluaa piittaamatta siitä, mitä muut ajattelee. Oon aina tykännyt Ginnystä hahmona (paitsi 1. ja 2.kirjoissa, jossa se on vielä niin nuori ja sellainen vähän itkupilli), joten mua suruttaa, että tosi monissa ficeissä siitä kirjotetaan niin negatiivisesti :<

Kirjoissa Harryn ja Ginnyn suhde jää jotenkin tosi pintapuoliseksi, se on enemmänkin vain sellaista teinien ohimenevää ihastusta. He eivät palaa enää yhteen sodan jälkeen, vaan heistä tulee sen sijaan tosi hyviä ystäviä. Heilllä on sellainen "no hard feelings" -suhde Se, mistä Harry pitää Ginnyssä on se, että tämä nauraa aina niin vapaasti eikä pelkää sanoa suoria sanoja.

[Pric]

joten mua suruttaa, että tosi monissa ficeissä siitä kirjotetaan niin negatiivisesti :<

  muakin, koska mun fanonissa Ginny on kiva ja Remus on komea eikä harmaantunut, Jamesilla ei oo silmälaseja, Lily ei vihannu Jamesta ! Peter ei ollu paha vaan pakotettiin (enkä silti oikeen tykkää siitä) mut miks muuten se ois ollu kelmi jos se ei ois ollu yhtä cool ku muut ?

Ja velhot käyttää jästivaatteita ihan yleisesti. Niillä on myöd omia tunnettuja suunnittelijoita ja merkkejä, ihan kuin jästeillä. Tylypahkassa on vapaaehtoinen koulupuku eikä oo pakko olla viittaakaan päällä. Muuten ne saa tylypahkassa pukeutua ihan miten haluu, ihan vaikka farkkuihin tai vaikka iltapukuun niille oppitunneille, ihan ku suomessakin koulussa saa pukeutua miten haluu, Ei mitään velhoja, jotka ei tiedä mitään jästipukeutumisesta mulle.

[Pric]

Onko teillä millasia sitten pimeyden puolella olevat Kuolonsyöjät ja puhdasveriset sitten jotain ällötyksiä jotka vaan saa jäähä kirjojen kautta luotuihin mielikuviin?

No mä en oo hirveesti ajatellu kuolonsyöjiä tms. pahiksia koska mä oon niin hyvän puolella. itse asiassa en oo pitkään aikaan ees ajatellu HP:ta muuten kun kelmien aikaisesti, ja kaikki kelmit + Alice + Frank jne, tapettiin/kidutettiin koska Voldemort. Ja koska tykkään kelmeistä ja niistä muista sen aikaisista tyypeistä niin en oo oikeen ajatellu myönteisesti niitä hahmoja, enkä oo koskaan tajunnu esim. miks Bellatrix on niin suosittu ja ihailtu, se on musta vaan paha

Ehkä oon vähän naiivi, kun ajattelen silleen, koska oikeestaanhan ne vaan ajoi asiaansa. Ja sodassa on aina kaksi puolta, joista molemmat on omasta mielestään oikeassa. Joten ehkä olis munkin vuoro joskus alkaa vähän ajatella ja ehkä jopa kirjottaakkin sodanaikaisesta tai sodanjälkeisestä ajasta kuolonsyöjien keskuudessa, keksii niille itte tarinat jne.

Puhdasverisistä en oo koskaan ajatellut mitään pahaa, että ne on vaan ihan tavallisia velhoja. Tosiaankin kirjoissa on useimmat puhdasveriset kumminkin kuvattu pahojen puolelle, esim. Malfoyt, joten mun mielikuviin on vaikuttanut että suurin osa puhdasverisistä olis pahisten puolella- vaikka tosiasiassa eihän asia näin voi olla.

Koska uskon, että kukaan ihminen ei voi olla läpeensä paha, aloin nyt ajatella tätä asiaa. 
Mutta en oo koskaan tajunnu Fenririn suosiota! Se on musta vaan ilkeä, kun puree muita iso paha susi.

[Mikaela]

En tiedä mistä tää on mulle tullut, mutta mun fanonissa Peterillä on ihan täydellinen lauluääni. Ei mikään sellanen kirkas ja kaunis millä tehdään poplevyjä vaan sellainen vähän karhea ja harjoittumaton mutta siis muuten ihan täydellinen ääni, ja se laulaa omaperäsesti iskelmää. :D Oon myös vakuuttunut että kelmien kouluaikoina Siriuksella oli tapana kirjoittaa lyriikoita pöytälaatikkoon ja sitten pyytää Peteriä laulamaan niitä että se tietäisi miltä ne kuulostaa. Sirius puolestaan ei todellakaan osaa laulaa mitään muuta kuin jotain rallattelevia pilalauluja.

[Milgia]

Hyvikset dissaavat ihmissusia ja nimittelevät puolilajiseksi, Voldemort antoi niille valtaa ja asemaa....
 
Tämä johtuu siitä, että ihmissusien ympärille on mahdollista kehitellä kokonaista uutta maailmaa, josta canon ei kerro mitään muuta kuin suttaan vihaavan (aka heikon suden) Lupinin äärimmäisen puolueellisen näkökulman. Pahiksissa muissakin vähän samaa vikaa, se mustavalkoisuus nousee niin vahvana esiin.

- Lupa

Minä haluan takertua tähän, luulen nimittäin että juurikin tuo sinun mainitsemasi, että hyvikset dissaa puolilajisia on yksi syy siihen miksi Lupin on alkanut ajatella tällä tavoin omasta suteudestaan. Hän olisi ehkä kenties voinut päästä niin sinuiksi asian kanssa kun vain voi ilman "pahikseksi" muuttumista jos yhteiskunta reagoisi asiaan toisin. on vaikeaa olla hyvis jos sinua luullaan pahikseksi siksi kun suurin osa samankaltaisistasi on pahiksia.

 Itse ajattelen myös, että jompi kumpi hänen vanhemmistaan on  hyvinkin negatiivisesti tähän "tautiin" ja saanut  myös istutettua Lupiniin itseinhoa. Kyllä minäkin vihaisin sitä jotakin minkä takia minua hyljeksitään, inhotaan ja jätetään työttömäksi. (Tosin omassa fanonissani, Remus on tehnyt silloin tällöin jästitöitä mutta se ei nyt liity tähän.)

Vaikka joissakin asioissa Lupinin näkökanta on hyvin mustavalkoisen puolueellinen (sekin varmasti johtuu siitä kun tietoa ei ole tai sitä pimitetään) hän kuitenkin yrittää tai ainakin on yrittänyt tulla hyväksytysti mutta kun tarpeeksi monta kertaa tulee hylätyksi ei sitä jaksa enää yrittää vaikka pitäisikin.

M

[RoastedGarlic]

Pahiksissa muissakin vähän samaa vikaa, se mustavalkoisuus nousee niin vahvana esiin.

Mää taas nään asian niin, että itse asiassa pahiksissa on yllättävän paljon niitä harmaan sävyjä, kun rupeaa tarkastelemaan puhtaalta pöydältä, mutta koska suuri osa faneista on lukenut Pottereita ensimmäistä kertaa joskus ala-asteikäisenä, niin silloin syntyneet mielikuvat (joihin ei mahtunut muuta kuin musta ja valkoinen) ovat vahvempia kuin ne mielikuvat, jotka voisivat syntyä, jos lukisi koko sarjan ensimmäistä kertaa vasta kaksikymppisenä. Eli oman lapsuutemme tulkinnat häiritsevät havainnointiamme. Vaikka myönnän, että ne etäisemmäksi jäävät sivuhahmot ovat sitten selkeämmin mustavalkoisia (ei esimerkiksi Yaxleysta oikein löytyisi sellaista tarttumapintaa joka saisi ymmärryksen heräämään), niin kyllä nuo lähemmäs tuodut hahmot ovat moni hyvinkin ristiriitaisia ja harmaita.

Lupinhan on kirjoitettu metaforaksi HIV-positiivisuudelle, kuten varmasti tiedätte, ja siitä juontuu tuo kaikki yhteiskunnan hyljeksintä ja itseinho ja sen sellainen. Milgialla on hyviä pointteja; ainoa tapa elää sovussa sutensa kanssa olisi käytännössä hyväksyä se, että elää yhteiskunnan normien ja verkostojen ulkopuolella kaikkien inhoamana, ja Remus sinnikkäästi pyrkii pysymään mukana siinä yhteisössä, johon hän syntyi ja haluaa kasvaa.

[Lucy]

Hykerryttävä aihe. Olen nimittäin tullut miettineeksi näitä paljonkin. Joka luku- ja katselukerralla on tullut huomattua, kuinka jotkin omat kuvitelmat eivät ole käyneet ollenkaan yksiin leffojen ja kirjojen canonin kanssa. Voisinpa siis tehdä itsekin tänne pientä listausta.

Narcissa Malfoy on alusta asti ollut mielestäni kunnon povipommi ja täysin platinablondi. Tosin tästä huolimatta minua ei häirinnyt kauaa leffojen Narcissa mustavalkoisine hiuksineen. Narcissa on Pamela Andersonista yksi aste kiltimmännäköiseen suuntaan.

Remus ei angstaa. Hänelle on elämä päättänyt olla kohtuuton, mutta hän ei lannistu. Ikinä. Remus pysyi aina rationaalisena ja pää kylmänä, mitä nyt välillä jotain poikkeuksia. En muuten ole ihan varma, onko tämä canonia. Mutta ainakin poikkeaa vissiin yleisestä mielleyhtymästä?

Harry on bi/sekaseksuaali, eikä ollenkaan pysy kärryillä omasta seksuaalisuudestaan. Hän on koko ajan hieman hakusessa itsestään. Ja vaikka en kuulukaan varsinaisiin Draco/Harry-parituksen tosifanittajiin, minulle näiden kahden välillä on kiistaton jännite. Kummallekin tosin on hieman epäselvää millainen se jännite oikein on. Viha ja rakkaus kun vanhan sanonnan mukaan ovat kolikon kääntöpuolet. Poikien pakkomielle toisiinsa myös vähän ruokkii tätä käsitystä.

Täällä oli aiemmin puhe myös siitä, kuinka kaikki luihuiset eivät ole orastavia kuolonsyöjiä. Komppaan tätä täydellisesti. Minun maailmassani luihuisissa kyllä on niitä tosipahiksia, mutta vain murto-osa. Luihuisuuden määritelmähän on älykkyys, jolla yleensä pelataan hieman kotiinpäin, ei suinkaan pahuus ja ehdoton jästiviha.

Dumbledore on paljon muutakin kuin rakkauteen uskova vanha höperö. Hän on häikäilemätön ja älykkyyteensä ihastunut nero. Ja neroilla tuppaa olemaan hyvin synkkä puoli. Olen aina nähnyt Dumbledoren erittäin tunneälykkäänä ja herkkänä ihmisenä, mutta siellä takana on pimeää aika paljonkin. Tosin tämä taitaa taas olla ihan oikeasti canonia, viitaten Dumbledoren nuoruuteen. Kuten Dumppis taisi itsekin sanoa, Aberforth on häntä paljon ihailtavampi. Hän siis tiedostaa itse epätäydellisyytensä.

Kalkaros oli nuorena komea. Samoin Lucius. Ja Sirius tottakai. Tai siis, kun aletaan keskustella hyvännäköisyydestä ja seksikkyydestä, minulle varmaan 90% hahmoista on seksikkäitä. Haha.

Fleur osaa laulaa kuvankauniisti. Tämä tullee sukulaisuudesta veeloihin.

Tässä nyt oli muutamia, joita olen ainakin eniten pyöritellyt mielessäni. On toki lisäksi joitakin sellaisia niin pieniä yksityiskohtia, ettei nyt pulpahtanut mieleen.

[Pipe]

Listaanpas ite tähän muutaman (en muista oonko listannu nämä jo mut no tuleepahan toiseen kertaan sit )

Mun fanon!!

Lily: Sil on sellaset jännän punaset hiukset (ei perusporkkanan punaset kuten Weasleyllä), eli sellaset vähä niinku violetin punaset (käykää vaik googlaamas tai jostai värikoodeista "lightpurple" eli jotain sen tyyppistä väriä mä nään Lilyn hiukset. Lily on myös ollut Severukseen lätkässä jo jostain toiselta tai kolmannelta vuosiluokalta, mut tunteet alkoivat muuttua pelkäks ystävyydeks niiden kasvaessa. Lily on myös toivottoman ihastunut/rakastunut Siriukseen (saamatta vastakaikua) ja Remus ja Lily on tooodella hyvät ystävät.

Sirius: Itseasias mä en oo löytänyt yhtäkään poikaa joka vastaisi 100% mun näkemystä Siriuksesta (sillä sellasta poikaa EI ole olemassakaan. Milo Ventimiglia kuvaa ehkä lähimmäs minkä oon vertauksista nähnyt Siriuksesta, mut no joo eli Sirius on mulle enemmän kuin täydellisen näköinen kundi.

Remus: Poika joka pelastaa KELMIT aina pulasta. Remus varjelee rohkelikkojen pisteitä ja jos ne vähenee esim Lilyn tai Severuksen ansiosta. Remus laittaa takaisin ja antaa tuplasti lisää pisteitä rohkelikoille. Remus on myös Kelmien aivot, eli kun Sirius ja James tekee ennen kun ajattelee ni Remus ajattelee ennen ku tekee. Remus on myös kaikkien kolmen tosi hyvä ystävä eikä osaa laittaa poikia paremmuus järjestykseen. (eli sillee et "Sirius on paras ystäväni" vaan kaikki on Remukselle yhtä tärkeitä) Remus on kuitenkin AINA mukana ku Kelmit tekee jotain, eikä hannaa vastaa (niinku useimmis ficeissä)

Harry: Se vaan on niin GAY. Se on vehdannu Ronin kanssa jo ensimmäisillä vuosiluokilla, mut samalla pyörittäny Dracoa, Draco ja Harry on rakastunu toisiinsa jo ykköseltä lähtien mut haluu pitää sitä "rohkelikko-luihuinen" kulissia ja sylkee toisiaan, mut aina kun ne on kahdestaan ne tunnustaa toisilleen rakkautta tai jotai muuta. (miks muuten ne ei olis jo tappanu toisiaan ollessaan kaksin, miks Draco ei luovuttanu Harryy Voldulle seiskassa?? Varmasti tunnisti Harryn...)

Draco: Draco paritetaan vain ja ainoastaan Harrylle tai Lunalle!!


Oh ja ainii!!

Mun fanonissa

Sirius: Se esittää kaikille kovaa poikaa ja sisältähän se on vähä sellanen herkkis ja sitten sil on OIKEESTI hyvät välit Regun (Regulus) kanssa ja Sirre suojelee Regua aina omalla hengellään. Siriuksen ja Regun ikäero on mun fanonis joku noin 2-3 vuotta. Regu on Sirrelle yks tärkeimmistä ihmisistä aina, vaikka se esittää vihaavansa sukuaan ni Regusta se OIKEESTI välittää!!

[Psyko]

Mua on joskus häirinnyt, että itselläni on niin vahva fanon Lucius Malfoysta, jolla on kulissiavioliitto, julma suhde poikaansa, pettää vaimoaan aina tilaisuuden tullen, on bi-seksuaalinen ja muutenkin vahva seksuaalisuus.  Luciuksesta on ficeissä yleensä luotu aina se julmin ja pahin kaikista.

Koska kirjoissahan se loppujen lopuksi oli kaikista lojaalein vain perheelleen ja tärkeintä oli että Narcissa ja Draco säilyisivät hengissä. Ja Lucius oli lähinnä eksynyt kuin paha. 

[Fiorella]

Niin, se väärinymmärretty Lucius-parka aina joskus itseänikin kirpaisee. Luciuksesta annettiin ensimmäisissä kirjoissa niin jyrkkä kuva eikä se perheonni sieltä juuri välittynyt, että minusta tuntui niin lutuiselta lukea viimeisessä kirjassa kuinka Malfoyt pelasivat niin vahvasti perheensä edestä kaiken uhallakin. Tykkäsin tästä käänteestä niin paljon että minulle muodostui lopulta omakin fanon sellaiseksi, jossa Cissy on vahva nainen joka pitää perhettään koossa ja joka on myös Luciuksen pohjimmainen tukipilari. Sinänsä veikeää, että vanhemmissa ficeissäni Lucius on se enempi vähempi perinteisesti kuvattu julma kuolonsyöjä ja jonkinmoinen elostelijakin. Pakko myöntää, että nautin täysin siemauksin nössö-Luciuksesta.

[Taelia]

Miten mä en ole törmännyt tähän topaan aiemmin! Mun päänsisäinen fanonini taitaa olla suurimmalta osin aika geneeristä, tai ainakin hyväksyvästi nyökkäilen muiden fiiliksille tietyistä hahmoista. Tosi kiinnostavia näkemyksiä muutenkin finiläisillä!

Regulus on jostain käsittämättömästä syystä suurin rakkauteni.  Regulus-fanonini syntyi joskus 2006-2007 ja sen jälkeen käsitys hahmosta on vain syventynyt ja muuttunut moniulotteisemmaksi, mitä enemmän aikaa on kulunut. Mun Regulukseni suurin epäonnistuminen on se, että hän menetti Siriuksen maailmalle. Regulus on ollut aina pohdiskeleva ja omiin oloihinsa vetäytyvä, hän on mieluummin pysytellyt pois äitinsä tieltä, kuin tavoitellut tämän suosiota. Regulus on ihaillut Siriusta aina ja yrittänyt tulla samanlaiseksi, luisuen jokaisen epäonnistumisen myötä kauemmas ihanteestaan. Mä ajattelen, että pojat hakivat toisistaan läheisyyttä ja rakkautta, kun eivät saaneet sitä vanhemmiltaan, ja että lapsuuden ja varhaisteini-iän kokemukset ikään kuin vääristivät heidän veljessuhteensa lopullisesti.

Regulus ajautui kuolonsyöjien porukoihin lopullisesti vasta Siriuksen karattua kotoa, enimmäkseen siitä syystä, että hän kaipasi hyväksyntää, mutta myös siksi että hän halusi saada elämässään aikaan edes jotain. Kotoa saaduilla vaikutteilla oli tietysti myös jotain tekemistä asian kanssa, vaikka Regulus onkin kykenevä ajattelemaan omilla aivoillaan eikä ole koskaan kokenut puhdasverisyysaatetta täysin omakseen. Regulus ajatteli, että kuolonsyöjyys ei juuri poikkeaisi puhdasveristen velhosukujen järjestämistä iltajuhlista, joissa lähinnä kehuskeltiin veren puhtaudella, puhuttiin politiikkaa ja juotiin kalliita vuosikertaviinejä. Totuus kuitenkin paljastui Regulukselle nopeasti, mutta silloin perääntyminen ei ollut enää mahdollista. Regulus toivoi viimeiseen asti, ennen päätöstään ottaa selvää Voldemortin salaisuudesta, että Sirius tulisi ja pelastaisi hänet, mutta koska niin ei käynyt, hän kovetti itsensä.

Ajattelen, että Bellatrix toimi ikään kuin Reguluksen mentorina ja pääasiallisena "sisäänheittäjänä", kun Regulus liittyi kuolonsyöjiin. Mun Regulukseni on aina pelännyt Bellaa. Regulus on luonteeltaan miellyttämisenhaluinen ja nöyristelevä, sillä nuorempana hän oli kokenut, että siten hän sai parhaiten pidettyä luonteeltaan hieman epävakaan ja ikävystymiseen taipuvaisen Siriuksen lähellään.

Käsitys Reguluksen ulkonäöstä on jonkin verran hioutunut vuosien varrella. Yritin etsiä jotain referenssikuvia, mutta en löytänyt mitään tarpeeksi herkkää ja runopoikamaista. Kaikki semipotentiaalisetkin olivat liian seksikkäitä, liian siriusmaisia.  Tämä kuva on ehkä lähinnä. Mun fanonissa Regulus on kuitenkin aina ollut Siriusta jonkin verran lyhyempi ja hentorakenteisempi. Suorastaan riemastuin, kun selvisi, että Regulus oli etsijä, koska se vain tuki tätä mun ajatusta pienikokoisuudesta. (Vaikka ehkä hänellä sitten pitäisi olla jotain huispauslihaksiakin!) Siinä missä Sirius on jumalaisen kuuma, Regulus on enemmänkin kaunis ja jotenkin eteerisen oloinen. Regulusta voisi ehkä kuvailla Siriuksen varjoksi.

Nyt multa alkaa katketa ajatus, voisin kirjoittaa tästä pienen romaanin pelkkää tajunnanvirtaa! 

[jenske]

Tartun ensimmäisenä suureen epäkohtaan! Kun Harry näkee Dracon äidin neljännessä kirjassa, mainitaan jotain siihen suuntaan, että "nainen oli kaunis, mutta näytti siltä kuin hänen nenänsä alla olisi ollut jotain todella pahanhajuista" (en muista sanatarkkaan). Helen McCrory on kyllä kaunis, eikä niin kaukana kuitenkaan Narcissasta, mutta hän on aivan liian kiltin näköinen! Kun ensimmäisen kerran näin Cersei Lannisterin Game of Thronesista, TIESIN että juuri sen näköinen Narcissan tulisi olla! Jotenkin siihen suuntaan olin aina lukiessani kirjoja Narcissan mieltänyt. Ja muutenkin tuolla aiemmin on keskusteltu Malfoyn perheestä, että kuinka Lucius on seksijumala ja hyväksikäyttäjä ja perhe ei ehkä ole niin onnellinen yms. Itse olen aina mieltänyt Malfoyt sinällään rakastavaksi perheeksi, mutta olosuhteiden pakosta luisuvat hieman onnettomiksi. Mutta kyllä se Lucius vaimoaan ja poikaansa rakastaa yli kaiken!

Ja yksi mihin minun fanonini pohjautuu vahvasti, on Remuksen ja Siriuksen epämääräinen suhde. Niihin on myös perustelut:
1) Remus on susi, Sirius koira. Tadaa!
2) Kummallakaan heistä ei ole ollut "suurta rakkautta". Jotenkin tuntuu, että muilla tärkeillä ja vähänkin syvällisemmillä hahmoilla on aina jonkinlainen rakkaussuhde johonkin suuntaan tai ainakin perusteltu, että miksi ei ole. Remushan rakastuu Tonksiin, mutta vasta Siriuksen kuoleman jälkeen.
3) Aina kolmoselokuvaa katsoessani, odotan Remuksen suutelevan Siriusta Rääkyvässä Röttelössä, koska tilanne näyttää juuri siltä.
Ja no, nyt on vähän heikot perustelut ja hutiloiden kirjoiteltu. Mutta jotenkin alusta asti (ennen kuin edes tiesin mitä slash on) olin ajatellut että Remus ja Sirius ovat vähän enemmän kuin kavereita. Ja hei, pari vuotta yhdessä Kalmahanaukiolla, namnam : D

Ja hei, miksi Voldemort EI tappanut Severusta Avada Kedavralla, vaan laittoi Naginin asialle? Jos Severus ei kuollutkaan..? Tai sitä mun päänsisäinen Severusfani kiljuu. Tahdon vakavasti uskoa tähän teoriaan.

[dramaqueen]

Mitä ootte mieltä, onko mun päähän jumittunut käsitys siitä, että taikamaailma suhatutuisi jotenkin keskimääräistä suvaitsevammin seksuaalivähemmistöihin ja muihin vähemmistöihin Fanonia vai Canonia? Just curious. Albushan oli Row:n mukaan käsittääkseni homo, mutta siis...