Nimi: Erilainen tapa elää
Kirjoittaja: raitakarkki
Oikolukija: Anhaedra
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Seamus/Lavender
Tyylilajit: Drama, fluff
Tiivistelmä: "Minulla oli jo vähän ikävä", Lavender sanoi vino hymy kasvoillaan ja halasi Seamusia niin, että tämä tunsi poskellaan Lavenderin huulten ohuen sipaisun.A/N: Jee sain tän valmiiks! Menee LW 9, OTP10 ja het10 -haasteiseen. Ei mulla sen enempää sanottavaa tästä oo
Biisi oli ihan kiva ja oon sen ennenkin kuullut, niin kirjoittaminen sen pohjalta oli helppoa. Kiitos biisin lähettäjälle! Sanat ja itse kappale löytyy lopusta.
>>
Tulen käymään siellä. Haluaisitko tavata?
~ LavenderPöllön mukana tullut viesti oli lyhyt ja ytimekäs. Seamus luki sen hymyssä suin pari kertaa ja vastasi saman tien. Tietenkin hän halusi tavata.
Seamus oli juuri miettinyt Lavenderia. Hän ajatteli tätä itse asiassa useinkin. Pimeinä talvi-iltoina hän lämmitti takkaa ja keitti teetä kahdelle ihmiselle, kaatoi puoliksi tahallaan ja puoliksi vanhasta muistista sitä kahteen kuppiin ja tarjoili molemmat. Hän asetti teekupin itseään vastapäätä ja odotti, että joku tulisi juomaan sen. Hän piirteli ikkunaan kuvioita, kirjoitti lauseita huurteeseen ja luki ne sitten kuin ulkopuolinen.
Joku voisi sanoa että Seamus kaipasi Lavenderia. Se ei kuitenkaan ollut niin. Ehkä Seamus oli naiivi ajatellessaan, että vielä joskus Lavender joisi taas teetä hänen kanssaan joka aamu. Niin kuin ennen vanhaan, silloin kun kaikki oli ollut paljon helpompaa. Mutta ei hän silti osannut kaivata. Tulevaa hän jaksoi odottaa aina, mutta ei kaivata.
Sillä Lavender on omalaatuinen ihminen, hän ei voi jäädä yhteen paikkaan, hänen pitää liikkua ja olla kaikkialla. Ne jotka eivät tunne häntä, sanoisivat, että hän on levoton, mutta Seamus tiesi Lavenderin olevan vain utelias ja seikkailunjanoinen.
Lavenderilla piti kuitenkin myös olla jotain omaa ja tuttua, jonka luokse palata. Joku joka rakastaisi häntä aina. Se oli Seamusin tehtävänä, eikä hän valittanut. Ehkä Lavender oli itsekäs, mutta Seamus ei kieltänyt häntä olemasta. Ja miten olisikaan voinut? Sillä tavoin Lavender oli onnellinen ja se oli Seamusille tarpeeksi. Sitä paitsi, olihan hänen elämänsä mukavaa niinkin.
**
Lavender saapui lumipyryisenä pakkasaamuna. Seamus kietoi kaulahuivinsa niin korkealle kasvoilleen, että tämä ei varmaankaan erottanut hänen hymyään. Lavender hiuksiin oli leijaillut lumihiutaleita, hän pörrötti niitä lapasillaan ja ne kohosivat sähköisinä ylöspäin.
"Minulla oli jo vähän ikävä", Lavender sanoi vino hymy kasvoillaan ja halasi Seamusia niin, että tämä tunsi poskellaan Lavenderin huulten ohuen sipaisun.
Seamus käveli Lavenderin kanssa monta kilometriä, he vaihtoivat kuulumisia tietäen, etteivät näkisi aikoihin: Lavender kertoi kaikesta, mitä oli kokenut ja nähnyt ja Seamusista tuntui, kuin hän pystyi kokemaan sen kaiken Lavenderin kautta. Aivan kuin hän olisi nähnyt Lavenderin silmillä tämän kuvaillessa ulkomaiden kauniita maisemia.
Heidän kävellessään Seamus tarttui Lavenderia kädestä, eikä nainen edes yrittänyt vetää omaa kättään pois. Ohikulkevat ihmiset hymyilivät heille, vanhat rouvat katsoivat ihastellen, he luulivat, että Seamus ja Lavender olivat tuore nuoripari kävelyllä. Eikä Seamusia haitannut, että muut luulivat niin - olihan se tavallaan totta. Mutta vain tavallaan.
"En muistanutkaan, että täällä on näin kaunista", Lavender huokaisi nähdessään lehdettömät puut, lumen peittämät kummut ja jääkukat, jotka eivät olleet ehtineet pois pakkasen tieltä. Pilvet olivat paenneet purevaa kylmyyttä ja taivas oli selkä. Aurinko oli vasta nousemaisillaan.
"Sen vuoksi sinä sovitkin tänne täydellisesti", Seamus sanoi ja painoi suudelman Lavenderin poskelle. Nainen puristi Seamusin kättä aavistuksen lujemmin, kuin varmistaakseen, että Seamus oli totta. Seamus puristi takaisin ja sulki sydämeensä koko sen hetken tietäen, että tulisi tarvitsemaan muistoa yksinäisiltä tuntuvina iltoina.
**
"Mikä sinua hymyilyttää?" Dean kysyi tarjotessaan Seamusille kahvia.
"Ei mikään", Seamus sanoi puhtaasti valehdellen ja edelleen hymyillen. Seamus tunsi Lavenderin edelleen ihollaan, ja vaikka tuntemus olisikin parin päivän päästä poissa, jäivät uudet muistot pysyvästi hänen mieleensä.
"Seamus, onko sinun kaulassasi -"
"Ei", Seamus sanoi, vaikka oli. Hymy ei haihtunut vieläkään.
**
Lavender piirsi sydämen ilmaan hyvästellessään Seamusin. Lumipyryn keskellä olivat vain he kaksi, Seamus ja Lavender. Seamus heilautti kättään juuri, kun kuului pienenpieni napsahdus ja Lavender oli poissa. Mutta ei pysyvästi.>>
SCANDINAVIAN MUSIC GROUP - TALVIPUUTARHAAN
Iltaisin
Saatan istua ja tuumia kevyitä siitä mitä mahdat
Puuhata
Vieraalla maalla ja tiedän etten jaksa tulla
Takaisin
Mutta jos haluat voin talven jälkeen tulla sua vastaan
refrain:
Ja mä vien sut talvipuutarhaan
Ja jonnekin korkealle
Että tiedät miltä näyttää tasainen maa
Sieltä mä tuun
Sinne mä jään
Mutta päivän tai kaksi annan kaikkien luulla sua mun
rakastajaksi (2x)
Ja kun lähden saattamaan
Me vähän vielä suudellaan
Heilautan kättä en odota bussia
Otan taksin sinne missä
Kaikki on
Ja ne kysyy mikä mulla on kaulassa
En mene hämilleni
Sillä tiedän että
Parissa päivässä se on
Poissa yhtä varmasti kuin sä
refrain
Mutta päivän tai kaksi annan kaikkien luulla sua mun
rakastajaksi (2x)
