// Alaotsikko: k-11 ,Romance, Drama, one-shot
Nimi: Uusi vuosi
Kirjoittaja: minä eli omputin
Ikäraja: k-11 (luulisin et on paras tähän)
Tyylilaji: Romance ja Drama varmaankin
Yhteenveto: kertoo Irinan uudesta vuodesta
Varoitukset: eipä varmaan mitään
A/N: Tää on kolmas julkaisemani juttu finissä ja laatu on edelleen vähän mitä on. Tämä oli osa äidinkielen kirjailiakansio työtä. Siinä piti kirjoittaa novelli kirjailian tyyliin. Oma kirjailia oli Tuija Lehtinen ja tämä on emän kyllä omaan tyylini kirjottettu, kun hänen mutta ei voi mitään
idea, henkilöt ja epämääränen juoni on omaa.
Nauttikaa ja muitakaa kommentoida. Arvostan sitä todella.
Uusi vuosi
Tuijotan edessä olevaa penkkiä ja kuuntelen viimeistä kappaletta. Ympärilläni ihmiset istuivat samanlaisilla tuoleilla. Nukkuivat, keskustelivat, lukivat tai tekivät niin, kun minä kuuntelevat musiikkia,
Kaikki viettivät aikanssa lentokoneessa miten tahtovat ja miten pystyvät, itse en pysty lukemaan, mutta voin kirjoittaa viimeisimmän artikkelini puhtaaksi.
"Saavumme hetken kuluttua Helsinki-Vantaa lentokentälle. Nostakaa istuimenne pystyasentoon ja turvavyöt kiinni. Minä Kapteeni ja muu koneen miehistö kiittää teitä matkasta ja toivottaa tervetulleeksi uudelleen"
kuulen kuulutuksen musiikin läpi. Istun normaalisti tuolissa selkänoja pystyssä ja turvavyö kiinni, joten en alkanut kokoamaan tavaroita niin kun muut matkustajat sillä kaikki turha on ruumassa ja kaikki mitä matkustamossa olleet tavarat ovat laukussa. Olen kuullut tuon saman kuulutuksen kymmeniä kertoja. Niin myös matkatoverini Alan joka lukee vieressäni päivänlehteä. Työmme nimittäin velvoittaa siihen. Olemme molemmat töissä Tähtiä ja Tyyliä -aikakausilehdessä, minä toimittajana ja Alan valokuvaajana. Teen yleensä ne työt jotka vaativat ulkomaan matkoja tai ovat enemmän kun pari päivän keikkoja, sillä minulla ei ole ketään odottamassa kotonna missä muilla toimittajilla on joko puoliso, lapset, koira tai kaikki kolme.
"Ollan taas sit Suomen maassa" Alan tokaisee vieressäni, kun oten kuulokkeet pois korvilta.
"Niin ja pimeä asunto odottamassa", tokaisen sarkastisesti.
"En tajua Irina olet kaunis brunette eikä sulla oo miestä. Teet vaan töitä ja reissaat sen takii ympäri maailmaa", huokaisee Alan ja laittaa lehden laukkuunsa sisään.
"itse hypit Suomessa olo aikasi sängystä sänkyyn. kauanko pisin suhteesi on kestänyt? päivän? kaksi?" huomautin todella pirullisena sillä en pidä, että mies asioitani pohditaan koko toimituksen voimin.
"Vuoden:"
"MITÄ!"
"Niin, niin vuoden, mutta siitä on aikaa"
"No se selittää sen miksi vaihdat naista kun sukkia."
Muutama minuutti ja pääsemme pois ahtaasta koneesta. Alankin huokaisee, huomatessaan meidän pääsevän pois koneesta hetken kuluttua. Alan ei myöskään pidä lentämisestä, mutta kestää sitä minua paremmin.
Odotimme yhdessä taksia jotta pääsisimme Helsingin keskustaan. Tosin jostain syystä takseja ei ollut tällä kertaa yhtään vapaana ja jouduimme odottamaan jonkun aikaa ja sen jälkeen vielä menemään samalla taksilla vaikka emme asuneet edes mitenkään lähekkäin. Asun aika lailla Helsingin keskustassa. Asuntoni on Juuri sopiva ullakkohuoneisto minun kaltaiselleni yksinäiselle uranaiselle. samassa talossa asui muitakin ihmisiä mutta en ole ehtinyt tutustua heihin kun olen aina menossa jonnekin. Olen yleensäkin vain kolme yötä viikossa kotona koko yön.
Taksi vei Alanin kotiin ensi sillä hän asui lähempänä lentokenttää kun minä ja muutenkin melko lailla Helsingin reunalla jossa ei ole ruuhkia niin paljon kun keskustassa. Istun itse vielä vartin taksissa ennen kun pääsen kotiin. Kello näyttää jo kolmea yöllä. Se tarkoittaa että pääsen vasta neljän aikaan nukkumaan ja herään puolenpäivän aikoihin.
Herään siihen kun puhelimeni soi olohuoneessa kun viimeistä päivää. Nousen sammuttaakseni sen. Vasta kun saatuani sen käteeni tajuan sen soivan. Soittaja on Amanda. Hän ollut parhain ystäväni ylä-asteelta asti. Hän ei ole koskaan tehnyt päivääkään töitä toisin kun minä. olemme aika lailla yö ja päivä mutta olemme tunteneet toisemme niin kauan että olemme oppineet että toinen paikkaa toisen virheet.
Amandan isä omistaa jonkun ison yrityksen joka tuottaa valtavat määrät rahaa niin että Amandan tai hänen veljensä Rasmuksen ei tarvitse tehdä ikinä työtä. Heidän isä maksaa heille kaiken. Amandalla on valtava kattohuoneisto aivan keskellä Helsinkiä ja se on niin iso että sinne mahtuu helposti juhlimaan viisikymmentä ihmistä tosin siellä on vain kerran ollut niin paljon vieraita. Minun onneksi. Siinä missä Amanda on juhlissa, kun kala vedessä minä olen siellä, kun kala kuivalla maalla. Amanda saa siis kaiken isältään koska niin haluaa, mutta taas Rasmus ei halua apua vaan tekee töitä melko korkealla isänsä yrityksessä ja saa palkkaa siitä, mutta ei ota muuta rahaa ollenkaan vastaan.
"Anteeksi, että kesti luulin sua herätys kelloksi. Onko sulla tärkeätäkin asiaa sillä et arvaa koska pääsin kotiin eilen New Yorkista." vastasin kuten aina juuri herättyä. eritäin ärtyneenä ja vihaisena. Onneksi ihmiset jotka soittelevat minulle aamuisin ovat usein samoja, joten he ovat jo tottuneet siihen.
"heräsitkö vasta? tiedätkö paljon kello jo on?" Kuuluu Amandan Ylipirteä ääni puhelimista.
"En tiedä! Enkä haluakkaan! Haluan vain nukkua niin kun muinakin aamuina kun olen saapunut lentokoneella suomeen."
"No se on puoli kaksi ja on uuden vuoden aatto mikä tarkoitaa uusia juhlia tänään illalla meillä! Joten Irina hyvä suihkuun siitä enne kun olen siellä auttamassa sua valmistautumisessa"
"Amanda eikös juhlat ala vasta joskus illalla?"
"Juu mut täytyy olla ajoissa, kun mun pitää laitaa sut, talo ja itseni kuntoon, eikä se onnistu parissa tunnissa, joten tulen teille puolentunnin sisällä ja laitan hiuksesi ja meikkisi kuntoon ja tulemme sitten meille. Käykö?"
"Eii..."
"Hyvä nähdään kohta, moikka" Amanda huudahti ennen, kun ehdin edes vastaamaan hänelle ja löi puhelimen kiinni. Se oli hyvin Amandan tyylistä. Olla kuuntelematta mitä olin oikeasti mieltä. No ei auta kun mennä suihkuun ja olla valmiina avaamaan ovi pyörremyrskylle joka saapuu kohta tänne.
Sain juuri vedettyä lämpimän poolo paidan ja pillifarkut jalkaan kun Amanda viimein soitti ovi kelloa ja pyyhälsi sisään kun tuli hännän alla.
"Missä palaa" kysyn aivan piruuttani sillä tiesin että Amanda ei siedä sitä yhtään.
"ei missään, mutta toitko ne mitä pyysin? toitko?" Amanda vastaa kärsimättömänä. Tiedän mitä hän haluaa. Hän haluaa kaksi mekkoa jotka toin hänelle New Yorkista kun hän niitä pyysi.
"laukussa" vastasin laiskasti. kuului kiljaisu ja tuulen vire meni kasvojen ohi kun hän suutasi ohitseni eteisestä laukkuni luo. Mekot ovat ainut laatuisia sillä ne ovat jonkun uuden nousevan suunnittelijan luomuksia. Amandasta suunnittelija on yksi tulevaisuuden lupaus. No oli miten oli Amanda ne puvut maksoi enkä mitä onneksi, sillä ne olivat kalliit.
"Minä laitan tämän ja sinä tämän" kuuluu olo huoneesta ja tämä saa minut liikkelle Amandan perään sillä olen varma, että olin kuulut että minä laitan tämän. Siis minkä tämän enkös minä tuonut Amandan käyttöön hänelle itselleen kaksi pukua.
"Mitä!"
"Niin, niin sinä laitat tämän" Amanda tuhahtaa ja osoittaa melko tumman violettia olkaimetonta vartalonmyötäistä mekkoa, jonka helma on jonkin verran leveämpi, muu osa mekosta. Mekko ylettyy noin puoleen reiteen asti.
"Niin ajattelin ostaa tämän sinulle joulu lahjaksi näin jälki käteen. Se näytti jo upealta mallin päällä niin en voinut olla miettimättä miltä se näyttäisi sun päällä. Lisäksi laitat ne kengät jotka sait joulu lahjaksi", Amanda meni samalla valtavalle kenkäkaapilleni, en vältitä vaatteista niin, mutta kengät niitä minulla on enemmän, kun Amandalla ja se on paljon.
"Okei", en voi kun myöntyä.
Amanda oli oikeassa meillä meni järjestelyissä aikaa ja aikaa meni myös siihen, että olimme itse edustus kelpoisia. Amandan koti oli iso katto huoneisto jossa oli iso olohuone, keittiö ja iso parveke. Juhlat pidetään Näissä huoneissa. Keittiössä on suuri valikoima erilaisia ruokia ja virvokkeita joita muutama tarjoilija ja baarimikko laittoi valmiiksi. Lisäksi he ovat vastuussa astioista ja tekevät työtä koko illan ja varmistavat, että kaikki tarjottavia riittää yö myöhään. Keittiössä oli laitettu useita neljän hengen pöytiä joiden ympärillä oli baarijakkaroita. Olohuoneessa oli yli neljä metriä pitkä sohva, kolme nojatuolia ja nämä olivat musta valkoisia. Olohuoneessa on syvennys jossa yleensä oli TV ja muut elektroniikka välineet, sohvapöytä, mutta nyt tilalla on tyhjä tila jossa pystyy hyvin tanssimaan. En tiedä mistä Amanda on saanut DJ, mutta sellainenkin on paikalla nurkassa omat varusteessa mukanaan. Parveke oli tupakoijia ja ilotulitusten katsojia varten ja jos halusi vain mennä tuulettumaan se onnistui parvekkeella hyvin.
"En voi uskoa, että aamulla olin aivan unohtanut uuden vuoden" sanoin samalla Amandalle kun katsoin itseäni pelistä. Mekko sopi päälleni kun valettu. Ja timanttiset nyörikenkäni ovat piste iin päälle. Amanda oli laittanut vaaleat hiukseni jotenkin omalla oudolla tavalla puoliksi auki ja puoliksi kiinni ja meikannut minut sopivan tummalla tavalla. Näytän hyvältä. Eikä Amanda yhtään pahemmalta. Hänellä on yllään musta mekko jonka yläosa on kireä ja ala osa kellonmuotoinen. mekko yletti vähän yli polven. Mekossa on vyötärön kohdalla Iso mustakimalteleva vyö. Kengät hän oli vienyt kaapistani mutta läksytän häntä siitä huomenna vasta. Kengissä on kaksi isohkoa kultasolkea jotka ovat kiinni kahdessa remmissä jotka menevät jalan ympäri eri kohdista.
"En minäkään ja miten voit näyttää noin upealta tuossa mekossa? Repun lupaukseni haluan tuon mekon sittenkin itselleni", kuuluu Amandan vaatekaapin uumenista, kun tämä etsii jotain sormusta joka on kuulemma korulippaasta joka on vaate kaapissa. Kuulostaa oudolta, mutta Amandan vaatekaappiin mahtuu kolme ihmistä hakemaan kiireessä vaateita eikä siellä tule edes ahdasta. Etsintä loppui lyhyeen. Ovikello alkoi soida, kun Amanda oli ollut kymmenen minuuttia kaapissa.
"Tervetuloa"
Kuuntelin Kymmeniä kertoja saman kun ensimmäisen vieraan tulessa. Kun vieraita oli tullut tarpeeksi katsoin, nyt voin kadota rauhassa vieraiden joukkoon kun odottaa viimeisiä vieraita niin kun Amanda joutuu tekemään. Tanssi, söin ja juttelin ihmisten kanssa. Nautin juhlista täysin siemauksin. olin ollut viisi päivää yhdysvalloissa ja lennot päälle. Tämän minä ansaitsen kunnon juhlat todellakin.
Nautin Amandan juoma tarjoilusta kun kello alkoi lähennellä kahtatoista. Olin tanssinut monen eri ihmisen kanssa illan aikana ja nyt se alkoi tuntua niin jaloissa kun kurkussa sillä olen juonut Coca Colaa jo useamman lasillisen. Noin viiden minuutin päästä vaihtuisi uusi vuosi, joka toivon mukaan tuo uudet tuulet mukanaan.
"Täällä sitä vaan ollaan piilossa yksinään ja nautitaan cokista. Luulin, että tanssisit koko yön jonkun tuntemattoman käsipuolessa" sanoin ääni aivan korvani juuresta. Tämä sai minut hypähtämään ilmaan säikähdyksestä vaikka ääni oli hyvinkin tuttu minulle.
"Hei vaan sinullekin Rasmus. En olekaan nähnyt sinua koko iltana. Ja tanssiminen tuntemattoman käsipuolessa koko iltaa ja yötä ei kuulu tapoihini"
"hei vaan Irina. Tapoja voi aina muuttaa, mutta saisinko tarjota tämän vuoden viimeisen tanssin?"
"Saat", ja tartuin puoli päätä pidemmän miehen käteen jolla oli siisti farkut jalassa ja musta kauluspaita päällä. Rasmus oli kaikin puolin siistin näköinen, tosin sitä hän on aina ollut. Hänellä on tummanruskeat hiukset ja vaalen sinertävät silmät. Rasmus on kaksikymmentäkuusi vuotta ja sillon muutaman vuoden minua ja Amandaa vanhempi.
Kun saavuimme keittiöstä tanssi lattian puolelle vaihtui kappale juuri hitaaksi ja olin vetäytymässä pois, mutta Rasmus vetäisi minut itseään vasten ilkikurisesti hymyillen.
"Voithan sinä nyt mun kaa yhden hitaan tanssia, ethän sinä siihen kuole?" En, en kuole. Tanssimme kappaleen loppuun ja olisimme tanssineet seuraavankin jos Dj ei olisi sammuttanut musiikkia ja ilmoittanut viimeisten sekunttejen lähestyvän loppua. Olin vielä Rasmuksen sylissä ja huomasin olevani tyytyväinen kun hän ei työntänyt minua pois laskennan alkaessa.
"10, 9, 8..."
"Irina oletko hereillä vielä?" rasmus kuiskasi korvaani.
"olen"
"kai tiedät että olen aina..."
"7,6,5..."
"Tykännyt sinusta tai oikeastaan olen aina rakastanut sinua." En voinut olla hymyilemättä kuuluessani tuon olin nimittäin itsekkin pitänyt Rasmuksesta mutta jättänyt sen aina sanomatta.
"4,3,2..."
"niin minäkin sinua aina siitä lähtien kun tutustuin sinuun teillä ollessani."
"1, HYVÄÄ UUTA VUOTTA!"
"Hyvää uutta vuotta Irina" Rasmus sanoi ja suuteli minua niin kun Amandan juhlissa oli tapana lähellä olevaa piti suudella oli tämä kuka vaan. Tämä tosin ei ollut vain tuntemattoman suudelma vaan kahden toisiaan rakastavien ihmisten suudelma.
"Hyvää uutta vuotta Rasmus" Tosiaan uudet tuulet puhaltaa ja toimistossa saadaan alkaa miettiä miksi alan kieltäytymään yli viiden päivän reissuista.
