Kirjoittaja Aihe: Kulta pieni (k-11)  (Luettu 4003 kertaa)

Winerie

  • Tinakenkätyttö
  • ***
  • Viestejä: 192
  • All I have to do is dream
Kulta pieni (k-11)
« : 27.03.2011 17:54:20 »


Nimi: Kulta pieni
Kirjoittaja: Winerie, eli minä
Oikolukija: Lasikuula
Genre: Deathfic,one-shot,songfic
Ikäraja: K-11
Disclaimer: Minä omistan hahmot  :D. Inspiraatiokappaleesta kiitos kuuluu Johanna Kurkelalle.
Varoitukset: Pikkusiskon itsemurha, melko surullista tekstiä, joten herkimpien kannattaa varata nenäliinoja käden ulottuville.
Ikärajaksi pistin nyt tuon K-11, mutta jos jonkun mielestä on k-13 tavaraa niin ilmoittakaa.

A/N: Idea lähti tästä Johanna Kurkelan kappaleesta ja sitten
alkoi kehittyä päässäni tekstiksi. Suosittelenkin tuon kappaleen kuuntelemista lukemisen aikana, sillä se auttaa pääsemään tunnelmaan.
Tämä on ensimmäinen julkaisemani teksti täällä finfanfunissa.


Kulta pieni


Kylmät kätesi lepäsivät sylissäsi.
Näytit niin kauniilta ja hauraalta siinä valkoisessa arkussa, joka oli ympäröity kukilla.
Nieleskelin kyyneleitä kun laskin valkean liljan -lempikukkasi- muiden joukkoon.
Päässäni jyskytti kysymys, johon en koskaan saisi vastausta: miksi?

"Miksi, miksi teit niin?
Väsyitkö elämän vaatimuksiin?
Mikset kertonut peloistasi,
joita kannoit sielussasi?"

Miksi sen piti tapahtua juuri sinulle, aina niin ystävälliselle ja iloiselle pikkusiskolleni?
Et koskaan kertonut, että sinulla oli paha olla.                                                     
Et ollut näyttänyt sitä kenellekään, vaan olit pitänyt tunteet visusti sisälläsi.
Se oli elämäni kamalin päivä, kun poliisit tulivat ovellemme ja kertoivat löytäneensä sinut alikulkutunnelista.
Myöhemmin kuolinsyyksi todettiin lääkkeiden yliannostus. Se jää arvoitukseksi miksi sinä niitä otit.

"Nyt kaikki on niin tyhjää
sanatonta ikävää.
En vielä oikein ymmärrä
tätä kylmää pimeää."

Et varmaan olisi koskaan osannut arvata, kuinka paljon lähtösi koskee minuun.
Olen monta iltaa itkenyt yksin huoneessani ja yrittänyt ymmärtää.
Minulla on niin kova ikävä sinua.
Ikävä iloista naurusi helinää, kun työnsin sinulle vauhtia pihakeinussa.
Ikävä lämmintä vartaloasi sylissäni, kun olit nukahtanut siihen kymmenen uutisten aikaan.
Ikävä sitä kaikkea mitä olit.

"Kulta pieni mä tahtoisin
ottaa sinut taas syliin
ja puhaltaa pahan pois,
että kaikki taas hyvin ois"


Äiti levitti kädet ympärilleni ja puristi minut halaukseen.
Hän oli tullut jälkeeni alttarille ja laskenut oman kukkakimppunsa arkulle.
Äidinkin poskia koristivat kyynelvanat, mutta hänen suunsa oli kääntynyt pieneen, surulliseen hymyyn.
"Älä huoli, kyllä kaikki vielä järjestyy", hän kuiskasi korvaani ja silitti hiuksiani.
Nyökkäsin ja vilkaisin sinua viimeisen kerran.
Sitten käännyin ja menin istumaan paikalleni.

”Kulta pieni jos olisit jaksanut
odottaa, niin olisit
nähnyt sen miten valo
voittaa lopulta pimeyden”


Ristin käteni rukoukseen ja suljin silmäni.                                                                                                                                 
En voinut toivoa sinua takaisin, mutta toivoin, että sinulla olisi hyvä olla.                                                             
Toivoin, että näkisit minut nyt ja ymmärtäisit surun, jonka jätit jälkeesi.                                                                     
Toivoin, että selviäisin itsekin tästä kaikesta.

”Miksi, miksi teit niin?
Petyitkö unelmiin valheellisiin?
Sitä käsittää ei voi kukaan,
miksi lensit tuulten mukaan.”


Pappi puhui siitä, miten monet nuoret tekevät samalla tavalla kuin sinä, vain siksi, että ovat yksinäisiä.           
Vain siksi, että heillä ei ole ketään jolle puhua.
Silloin tunsin syyllisyyden piston sydämessäni.
Ehkä olisin voinut auttaa sinua, jos olisin tiennyt miltä sinusta tuntuu.
Jos olisin pysähtynyt kuuntelemaan ja katsonut tarkemmin.
Ehkä olisin silloin huomannut sen, että jokin oli vikana.
Mutta nyt se on myöhäistä ja ehkä en olisi voinut mitään.
On turha jäädä pohtimaan asioita, joihin ei tule saamaan vastausta.

”Sä peitit taitavasti
jäljet kyynelten
ja kun en pinnan alle katsonut
niitä koskaan nähnyt en”


En varmaan koskaan lakkaisi miettimästä sinua, mutta nyt päätin saada oman elämäni järjestykseen.                       
Ennen olin vain elänyt päivästä toiseen ajattelematta.
Sinä avasit silmäni ja sait minut näkemään elämän arvokkuuden.
Ja vaikka aina miettisin syytä teollesi, muistaisin tästä lähtien sen, miten arvokasta ja katoavaa elämä on.
Olisin onnellinen ja eläisin kuin viimeistä päivää.


A/N: Kommentit olisivat kivoja, jos jaksoit lukea tänne asti.  :)
« Viimeksi muokattu: 13.07.2011 15:38:07 kirjoittanut Winerie »
The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
Ravenclaw and proud of it!

Paperisen laivan aaltoihin puhallan...
Blogi

Camiela

  • ***
  • Viestejä: 367
Vs: Kulta pieni (k-11)
« Vastaus #1 : 07.04.2011 12:54:07 »
Kommenttikampanjansa huomenta/päivää/iltaa/yötä!

Aloitus oli hieman karmiva. Minun kohdallani ainakin, koska itse en tiedä olisinko pystynyt pitämään esim. pappani käsistä kiinni, kun hänet haudattiin ja hyvästeltiin. Toisaalta tilanne on jokaisella eri. Oli osittain herkkääkin seistä arkun laidalla ja miettiä sitä ikuista kysymystä: miksi?

Minua jäi hieman häiritsemään, minkä ikäinen sisko oli. Aluksi kuvittelin hänet noin 7-vuotiaaksi, mutta sitten paljastuikin, että hän oli kuollut yliannostukseen, joten päädyin hieman vanhempaan n. 17-vuotiaaseen. Nyt totesin, että hän olisi voinut olla vaikkapa 27-vuotias... Tekstiä lukiessani alitajuntanpalasi aina hiljalleen  7-vuotiaan tytön kuvaan. En tiedä miksi... Mietin syynä voisi olla, että vanhemman siskon puheet mielessään siskollensa olivat välillä, kuin pikkusisko olisi ollut lapsi. Osittain myös muistojen takia.

Lainaus
Jos olisin pysähtynyt kuuntelemaan ja katsonut tarkemmin.
Tämä pisti ihan oikeasti miettimään tarinaa, sekä jokapäiväistä elämäämme. Pysähdymmekö me koskaan kuuntelemaan ja katsomaan ihmistä tarkemmin? Muutenkin kaikki nuo pohdinnat mitä itse olisi voinut tehdä paremmin... Jokainen varmasti ajattelisi niin tuossa tilanteesssa. Muutenkin teksi oli herättelevä. Onhan itsetuhoisuus oikeasti  yhteiskunnalinen ongelma.

Musiikki valinta. Ah♥. Olen kuullut tämän kappaleen joskus, vaikka en ole mikään suuri Suomimusafani... Kaikki osui kappaleen kohdalta nappiin. Tekstissä ei toistettu kappaleen sanoitusta uudelleen eri sanoin (joskus käy näinkin). Vaan kappale täydensi tekstin merkityksen. Ja sai tunnelman ja viestin tulemaan alitajuntaan asti.

Olit pukenut tunteet sanoiksi. Pienet hiljaiset mietteet, nielletyt kyyneleet, (<--- aivan älyttömän surullista muuten) syyllinen pisto sydämmessä... Tunnelma oli niin sopiva. Melkein täydellinen. Kokonaisuudessaan hyvin hienovarainen ja herkkä. Melkein sait minut kyyneliin... no ainakin hiljaiseksi. C;

Tekstin rakenne oli onnistunut. Pari asiaa olisin itse rakenteessa muuttanut esim. Äidin repliikin nostaisin itse hakasulkuihin. Entteriä oli myös käytetty pilkun jälkeen. Mutta nämä ovat pieniä virheitä.

Pikkusiskon kuolema ei ole sitä, mitä kukaan varmaankaan oikeasti haluaisi. Kaikki tärkeät muistot on nostettu ihanasti ylös. Tunneside pikkusiskoon oli paikallaan. Pidin oikein paljon.

Camiela

VampireHeart

  • Vieras
Vs: Kulta pieni (k-11)
« Vastaus #2 : 08.04.2011 13:44:59 »
Tämä oli äärimmäisen kaunis teksti ja sai mut itkemään. Tunnelma oli saavutettu hienosti ja ehkä itkemisen osaltaan selittää se, että itselläni on pikkusisko, jota rakastan aivan valtavasti. Eli onnistuit koskettamaan syvästi tällä. En meinaa millään lopettaa itkemistä (ja se on hyvä asia, koska sait tunteet liikkeelle)

Mielsin koko ajan tuon pikkusiskon kutakuinkin oman siskoni ikäiseksi, eli noin 16-vuotiaaksi.

En oikein keksi tähän mitään kommenttia, koska olen ihan sanaton hyvässä mielessä. Koskettava tarina ja hyvin mukaili kappaletta täydentäen sitä. Ja tämä kertoi hyvin ajatuksista ja tunteista menetyksen hetkellä. (ja saa muutenkin ajattelemaan [esim. mut tää saa ajattelemaan omaa tilannettani])

Winerie

  • Tinakenkätyttö
  • ***
  • Viestejä: 192
  • All I have to do is dream
Vs: Kulta pieni (k-11)
« Vastaus #3 : 10.04.2011 16:25:13 »
Paljon kiitoksia kommenteista  :D

Camiela: Ihanaa, että pidit ja että vielä jaksoit kirjoittaa noin pitkän ja analyyttisen kommentinkin!
Itse en ole pikkusiskon ikää sen tarkemmin miettinyt, mutta isosisko näkee hänet edelleen sellaisena pikkutyttönä, joka tämä joskus oli.
Heidän välinsä ovat saattaneet ajan myötä viiletä, mutta hyvät muistot ainakin säilyvät ikuisesti.
Mainitsemasi "virheet" korjasin heti ja jostain syystä tykkään itse käyttää enemmän tuota repliikkiviivaa. Toisaalta tyhmää, sillä hakasulkeita -tai lainausmerkkejä, niin kuin itse niitä kutsun-  käytetään paljon enemmän. Ehkä minunkin pitäisi käyttää niitä teksteissäni.
Mutta kiitos kuitenkin kommentista ja et kyllä varmaan arvaa miten ihana tunne oli se kun huomasi, että on saanut ensimmäisen kommentin. Ja koki onnistuneensa tässä tekstissä.  Kiitos paljon  :D

Katriona: Kiitos kommentistasi. Se on positiivinen juttu, että teksti saa itkemään, sillä juuri sellaiseksi sen ajattelinkin.
Se sai äitinikin itkemään, mikä ei kyllä ole ihme, sillä hän itkee jopa Risto Räppääjä elokuvissa  ;D
Kiva, että pidit.
Olen niin iloinen siitä, että onnistuin koskettamaan tällä. Kiitoksia paljon!
The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
Ravenclaw and proud of it!

Paperisen laivan aaltoihin puhallan...
Blogi

A.M.Charlotte

  • Epäsosialinen tatti.
  • ***
  • Viestejä: 141
  • © A.M.Charlotte
    • A.M.C.:n kootut teokset
Vs: Kulta pieni (k-11)
« Vastaus #4 : 18.04.2011 21:01:49 »
Täältä ei tule rakentavaa, mutta viimeinen kappale kosketti mua kaikista eniten. Mä vaan elän päivästä toiseen, suoritan ne loppuun, alotan uuden ja suoritan sen loppuun, odottaen jotain. Se oikea elämän eläminen pitäis aloittaa eikä odottaa jotain potkua josta se alkaa.

Ihana tarina kokonaisuudessaan, mut en mä oikeen muuta kun ton vikan kappaleen halunnut nostaa esille. :) Eikä siitäkään mitään muuta kuin hlökohtasia ajatuksia. Anteeksi!!?
Varmaan printtaan tän, väritän vikan kappaleen huomiokynällä ja teippaan seinään. Kiitos kumminkin tästä ja ajatuksista!

A.M.C.
so what if u could see the darkest side of me?
wanna see?

Winerie

  • Tinakenkätyttö
  • ***
  • Viestejä: 192
  • All I have to do is dream
Vs: Kulta pieni (k-11)
« Vastaus #5 : 26.04.2011 12:35:17 »
Kiitos kommentista A.M.Charlotte.
Varmaan pakahtuisin ylpeydestä jos joku oikeasti tulostaisi tämän tarinani ja laittaisi seinälle  ;D
Ja juuri niin se on, että täytyy elää täysillä joka päivä ja lakata murehtimasta, vaikka se vaikeaa onkin.
Kiva, että tämä herättää ajatuksia.
Kiitos :D
The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
Ravenclaw and proud of it!

Paperisen laivan aaltoihin puhallan...
Blogi

Zam

  • ***
  • Viestejä: 54
Vs: Kulta pieni (k-11)
« Vastaus #6 : 28.04.2011 20:47:18 »
Tää oli ihana. Ja surullinen, kaunis. Pääsin tähän tunnelmaan tosi helposti osittain ton kappaleen takia, mutta tekstiin oli myös helppo eläytyä, näin tuon koko tapahtuman mielessäni. Kaunista tekstiä, kaunis kappale, surullinen. Nyt jälkeenpäin, kun kuuntelen vielä tätä kappaletta ja yritän miettiä, mistä sitä rakentavaa löytäisin, alkaa itkettämään. Kuvittelin tuon pikkusiskon ehkä n. kymmenen-vuotiaaksi ja kun miettii, että tuollainen voisi olla ihan mahdollista - alkaa kyllä väkisinkin itkettämään.
En mä sitä rakentavaa (taaskaan) löydä. Ihana.

-Zam

Ailau

  • ***
  • Viestejä: 13
Vs: Kulta pieni (k-11)
« Vastaus #7 : 28.04.2011 22:52:07 »
Sai kyyneleen silmään ja miettimään. Tää on niin todentuntuinen ja oikeesti mietteitä herättävä ficci. Varsinkin isosiskona

Lumille

  • Virhe ohjelmoinnissa
  • ***
  • Viestejä: 164
Vs: Kulta pieni (k-11)
« Vastaus #8 : 29.04.2011 16:03:11 »
Lainaus
Kulta pieni mä tahtoisin
ottaa sinut taas syliin
ja puhaltaa pahan pois,
että kaikki taas hyvin ois


Apua, mä en kyllä tosiaan tiedä, kuinka joku tälläinen teksti saa mut ihan tosiaan hajoamaan. Herätti ihan tosi paljon tunteita ja pisti todella varsinkin isosiskona miettimään kaikkea. Tunnelma oli koko ajan tosi kaunis ja hauras, ja mahdottoman kaunis kappale taustalla. Pikkusiskon ikä tosiaan jäi arvoitukseksi, mutta tosiaan, hän voisi olla mitä vain siitä kolmentoista ja kolmenkymmenen välillä. Mutta mä menin kyllä ihan tosiaan sanattomaksi, enkä osaa oikein mitään sanoa enempää.  Kiitos tästä todella paljon!
« Viimeksi muokattu: 29.04.2011 16:07:23 kirjoittanut Lumille »


Winerie

  • Tinakenkätyttö
  • ***
  • Viestejä: 192
  • All I have to do is dream
Vs: Kulta pieni (k-11)
« Vastaus #9 : 08.05.2011 13:09:15 »
Taas kommentteja  :D Ihanaa, että saan tästä palautetta.

Zam Kiitos paljon. Tunnen onnistuneeni, kun saan tuollaista palautetta :) Kiitos
Ailau Kiitos kommentistasi. Tämä varmasti kolahtaakin eniten juuri isosiskoihin, jollainen itsekin olen.
Lumille Kiitoksia. Tuo Johanna Kurkelan kappale on tosiaankin aivan ihana ja tämä pikkusiskon kuolema tuli heti mieleeni, kun sen kuulin ensimmäistä kertaa.
Siskon ikä on minullekin hieman hämärän peitossa. Murrosikäiseksi hänet kuvittelin, mutta tarkkaa ikää en osaa sanoa itsekään.

Kiitos kaikille kommenteista vielä kerran  :)





The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
Ravenclaw and proud of it!

Paperisen laivan aaltoihin puhallan...
Blogi

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 525
  • The Uneartly Child
Vs: Kulta pieni (k-11)
« Vastaus #10 : 27.12.2011 23:12:25 »
Kohmethikampajastaha päivöötä taloo!

Tämä oli realistinen pieni novelli, josta jokainen jonkun menettänyt tunnistaa ajatuksia - tilanteen ei edes tarvitse olla samanlainen eikä välttämättä kyseessä siskon kaltainen hyvin  läheinen henkilö.

Lauseet olivat suhteellisen lyhyitä, mikä oli hyvä.... tuska ja suru välittyy jotenkin paremmin lyhyistä lauseista kuin kauhean pitkistä laverteluista. Tekee kipeää ajatella pitkästi.

Hm en oikein tiedä mitä muuta sanoa. Hiukan sellainen sanattomaksi vetävä teksti.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan

Winerie

  • Tinakenkätyttö
  • ***
  • Viestejä: 192
  • All I have to do is dream
Vs: Kulta pieni (k-11)
« Vastaus #11 : 28.12.2011 18:09:21 »
Nukkemestari: Paljon kiitoksia kommentista   :D
 
Yllätyin ihan suunnattomasti kun huomaisin, että tähän oli tullut kommentti, koska julkaisemisesta on niin pitkä aika.
Eli Lasikuulallekin kiitos, että kommenttikampanjaan tämän laitoit  :)
The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
Ravenclaw and proud of it!

Paperisen laivan aaltoihin puhallan...
Blogi