Gordon k11

[bungala]

Ficin nimi: Gordon K11

Kirjoittaja: minä Bungala

Beta:Kaitou Kid-fan 4ever

Fandom: oma keksimäni

ikäraja: 11

Genre:seikkailu ja angst


Eli päätin aloittaa tälläisen tarinan. Tarinan nimi on Gordon ja se kertoo saman nimisestä henkilöstä joka asuu maailmassa jossa taikuus on mahdollista (inspiraation sain Merlinistä). Tämä eka osa on vähän lyhyt mutta lupaan kirjoittaa pitempiä jos lukioita tulee. Eli nautikaa.


                                                                  Ensinmäinen luku

Nainen juoksi minkä jaloistaan pääsi. Hän ei vilkaisutkaan taakseen, suuri ihmissusi nimittäin jahtasi häntä. Nainen alkoi väsyä, hän oli juossut metsässä jo vartin ihmissutta karkuun kantaen pientä kapaloon käärittyä vauvaa käsivarsillaan. Hän hyppäsi suuren juuren yli ja piiloutui äkkiä sen taakse. Ihmissusi tuli perässä, muttei nähnyt naista enää missään.
 
 Sen sieraimet haistelivat ilmaa, sen kidasta valui kuolaa ja sen keltaiset silmät etsivät katseellaan naista. Ihmissudenmusta turkki oli takkuinen ja todella likainen. Sen henki haisi aivan raadolle ja sen hampaista erottui vielä selvästi vaatteen riekaleita.
 
Nainen aikoi liikkua taakse päin, mutta astui vahingossa risun päälle. Ihmissusi kääntyi nopeasti ympäri ja loikkasi naisen kimppuun tappaen tämän mutta, kun se oli käymässä lapsen kimppuun vanha mummo tuli paikalle kuin tyhjästä.
Hänellä oli päällään ruskea, jo vähän haalistunut kaapu, hänen kasvonsa olivat ryppyiset ja hänellä oli pienet ruskeahkot silmät. Hänen olkapäihin asti ylettyvät hiukset(tai hiuksensa) olivat jo harmahtuneet. Hän nosti kätensä ja lausui jonkin loitsun, samassa ihmissusi lensi taakse päin parimetriä ja pinkoi karkuun.
 
 Mummo käveli puun juurelle ja nosti lapsen käsivarsilleen ja lausui jälleen jonkin loitsun ja naisen ruumiin ympärillä alkoi pyöriä lehtiä mitkä kadottivat sen. Hän lausui vielä jonkin loitsun ja katosi itse lapsi mukanaan.

                                                           Kuusitoista vuotta myöhemmin.

"Gordon, muistitko kerätä niitä yrtejä!" ääni huusi keittiöstä. "Joo joo!" vastasi Gordoniksi kutsuttu nuori, hieman kimeä ääninen poika samalla
kun juoksi rappusia alas. "Menen ulos keräämään niitä!" Gordon huusi ovelta. "Okei , pidä huolta itsestäsi!" huusi ääni keittiöstä. "Joo joo!" Gordon
huusi vielä juostessaan ovesta ulos.
Hän kääntyi vielä pihalla ja katseli hetken taloaan. Se oli kaksi kerroksinen hieman rapistunut vanha puutalo. Sen ympäri kiersi matala puuaita, talon ympärillä kasvoi vain puita. Sieltä ei varmastikkaan olisi osannut pois, ellei metsän halki aina ulko-ovelle asti olisi kulkenut tietä.
 
Hän kääntyi jälleen ja lähti juoksemaan metsään. "Niin mitä minun pitikään kerätä?" Gordon tuumi. Hän kierteli metsässä ja kyykistyi aina välillä ottamaan jonkin kasvin maasta.
 Päivä alkoi jo pikku hiljaa hämärtyä kun Gordon kuuli selvän huudon tieltä päin. "Ja muistakaa että hän noita! Joten ottakaa äkkiä kiinni älkääkä jääkö ihmettelemään, muuten olette jo kuolleet!" huusi hieman möreä, noin nelikymmpisen miehen ääni. Gordon hiipi lähemäksi katsomaan. Tiellä kulki noin kolmenkymmenen miehen suuruinen sota joukko. Heidän edessään ratsasti suuren kokoinen mies haarniskaan ja vittaan sonnustautunut ritari.
 
 Hänellä ei ollut kypärää joten Gordon tunnisti hyvin hänen arpiset ja karaistuneet kasvot. Hänen tummat leukaan asti ylettyvät hiukset olivat kampaamatta ja sotkuiset. He olivat pian kulkeneet Gordonin kodin pihaan "Ja muistakaa mitä teille sanoin!" tumma hiuksinen mies sanoi hypäten pois ratsailta ja vetäen miekan tupesta. Gordon jäi pensaikkoon kurkistelemaan, kun sotilaat vetivät miekkansa esiin ja lähtivät kohti taloa. Gordon aikoi estää sotilaita, mutta juuri kun hän oli lähdössä piilostaan joku tai jokin löi häntä takaapäin ja hän kaatui maahan.
 
 "Aa, pääni" Gordon valitti noustessaan maasta vielä vähän tokkuraisena. "Sotilaat" Gordon muisti, heitä ei näkynyt missään. Hän juoksi sisälle kotiinsa, kun hän aukaisi oven, hän näki että kaikki tavarat olivat heitelty ympäri taloa. "Äiti!" Gordon huusi ensinmäisenä. "Täällä" kuului selvä ääni olohuoneesta. "Mitä on tapahtunut?" Gordon kysyi löydettyään äitinsä. "Gordon" sanoi äiti "minun on kerrottava yksi asia ennen kuin kuolen. En ole oikea äitisi, pelastin sinut kun olit vielä aivan pieni, ihmissusi tappoi oikean äitisi." Vanhus sanoi. "Ei se mitään, sinä olet huolehtinut minusta kaikki nämä vuodet" Gordon sanoi itku kurkussa. "Anna anteeksi, Gordon" vanhus sanoi vetäen samalla viimeisen henkäyksen ennen kuin hänen silmät sulkeutuivat viimeisan kerran.
 
 Gordon laski hänen ruumiinsa maahan ja nousi ylös. Hän käveli ensin omaan huoneeseensa ja pakkasi kaikki vaatteensa reppuun, joka oli lojunut hänen nurkassaan jo muutaman vuoden. Sitten hän käveli alakertaan ja pakkasi joitain yrttejä reppuunsa. Juuri kun hän oli lähdössä, hän muisti kirjan joka oli kellarissa. Kirjan, josta vanhus oli opettanut hänelle joitain loitsuja. Gordon avasi luukun jalkojensa alla ja laskeutui portaat alas. Hän löysi yhdestä lipaston laatikosta sen ja pakkasi sen myös reppuunsa. Hän nousi portaat ylös ja käveli ovesta ulos.
 
 Hän katsoi vielä kerran entistä kotiaan ja jatkoi matkaa polkua pitkin kohti kaupunkia ja ulkomaailmaa. Hän ei ollut ikinä aikaisemmin käynyt niin pitkällä kuin mihin hän oli nyt matkalla hän ei osannut aavistaakkaan mitä kaikkea hänellä olisi vielä edessään.

[Drizzle]

Elikkä siis, tarina alkaa hyvin, ja on hyvin mielenkiintoinen. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, ja varmasti moni muukin jää.  Tarinasta ehkä hieman paistaa esikuvansa tarina, mutta se ei ole yhtään huono asia.

Ja muuten, ikäraja pitää laittaa ficin otsikkoon. Että finiläiset tietäisivät sen vaikka eivät lukisikaan ficciä. 



Mutta siis, (rakentavaa ei nyt lähde, pahoitteluni)

Jatkoa olisi mukava saada 


~Kaitou Kid-fan 4ever~

[bungala]

kiitos kommentistasi. laitoin muuten sen ikärajan siihen otsikkoon

[bungala]

Noniin kiitos kun jaksoitte odottaa jatkoa, se nimittäin tulee nyt. Siinä on virheitä mutta toivottavasti ei lukemista haittaavia.
mutta nyt päästän teidät lukemaan.


Gordon käveli pitkin kivikkoista tietä. Ilta oli jo pitkällä kun hän saapui tien päähän jossa avautui suuri hiekka alue. Gordon erotti jo jotenkin linnan häämöttävän horisontissa. Hän jatkoi matkaa kohti sitä. Tuuli ujelsi autioilla tasanteella ja välillä hänen oli suojattava kasvonsa hiekalta joka roiskui aina silloin tällöin hänen kasvoille. Ei mennyt kuin vartti kun hän oli päässyt perille valtavat muurit kohosivat hänen edessään ja rautainen portti jota vartioi noin kymmenen sotilasta oli auki. Gordon käveli portista sisään se oli noin puolenmetrin paksuinen rautaportti jota ulkoa päin koristi noin kymmenensentin pituiset metalliset nastat. Muurien toisella puolella näytti olevan meneillään jotkit juhlat. Ihmiset tanssivat ja hyppivät ympäriinsä ja kuahea möly täytti koko linnan. Gordon käveli pitkin ahdasta tietä jossa ei näyttänyt olevan tilaa muille kuin juhlioille. Hän suuntasi kohti muista syrjällään olevaa pientä taloa missä asui ainoa hänen tuntemansa henkilö koko kaupungista. Hänen nimensä oli Harold Gleiwer. Gordon koputti vanhan kivitalon puu oveen. Kukaan ei tullut avaamaan joten hän koputti toisen kerran nyt alkoi kuulua askelia talosta ja joku aukaisi oven. Siinä seisoi aika pitkä lihava vanha mies. Hänellä oli riskit käsivarret ja hänen hiuksensa olivat jo alkaneet kaljuuntua päälaelta.

 "I-i-iltaa, minun nimeni on Gordon ja ja äitini lähetti minut tänne. Hän sanoi että sinä voisit auttaa jos joskus tapahtuisi jotain. Ja... hän on nyt kuollut" Gordon sopersi. "Jaa Alise vai, no sepä sattu ikävästi tuu sisään." Harold sanoi antaen samalla tietä Gordonille joka kipitti vilkaasti sisään taloon. "Otakko kahvia" Harold kysyi samalla kun he istuivat pöydän ääreen. "En, kiitos" Gordon sanoi vieläkin ääni vähän täristen. Kertoiko Alise sulle muute sun oikeeta tarinaa" Harold kysyi ojentuen samalla Gordoniin päin. "Kyllä juuri ennen kuin hän kuoli" Gordon sanoi ääni jo vähän jäykempänä ja reippaanpana. Daros, tulisitko käymään täällä!" Harold huusi äkkiä kertomatta edes ketä hän kutsui. Samassa ovesta tupsahti tumma hiuksinen poika. Hän vaikutti saman ikäiseltä kuin Gordon itse hänellä oli harmaat nilkkoihin asti olevat harmaat puuvilla housut jotka oli sidottu ohuella köydellä hänen vyötärölleen. Hänen paitansa oli pitkähihainen villapaita. "Terve" sanoi Daros. "Terve sinullekkin" Gordon sanoi. "Daros tässä on Gordon, Gordon tässä on Daros" Harold sanoi. "Harold on kertonut sinusta hän on sanonut että voisit auttaa osaat kuulemma taikoakkin ja kaikkea" Daros sanoi innoissaan. "Auttaa missä?" Gordon kysyi hämmästyneenä. "Nii Daros on oikeasti kruunun perijä otin hänet hoitooni ku kuninkaan veli Faragon kaappas valla, se jos mikä oli pahaa aikaa mutta me olemme päättäneet kostaa ja meitä on jo muutama sata miestä mukana, ja ajatelin että sä voisit auttaa" Harold sanoi nousten samalla pöydästä. "Mutta enhän minä osaa vielä oikein mitään" Gordon sanoi nousten myös penkistä. "Meillä on salainen harjottelu alue metsän laidassa voit harjoitella siellä huomenna menemme sinne joka tapauksessa" Daros sanoi puuttuen keskusteluun. "Nii hyvä idea voit yöpyä täällä ylhäällä on yksi huone tyhjillään" Harold sanoi haukotellen. "Selvä" Gordon sanoi ja lähti kävelemään sinne, muutkin lähtivät seuraamaan häntä, Harold kääntyi ennen portaita pieneen huoneeseen keittiön vieressä ja Daros meni omaan huoneeseensa yläkerran ensinmäisestä ovesta oikealla.

Gordon kulki käytävän päähän ja aukaisi oven jonka oletti olevan vierashuone. Hän käveli sisään siellä oli pieni sänky ja pöytä jossa oli kukkia maljakossa. Hän käveli sängylle ja heittäytyi siihen hän sulki silmänsä ja nukahtri melkein heti. "Herää gordon herää!" huusi joku hänen korvan vieressään hän aukaisi silmänsä vaivalloisesti ja katsoi ympärilleen. Hän näki Daroksen joka oli jo nähtävästi pukenut vaatteet päälle. Gordon nousi ylös ja huomasi että Daroksella olikin paidan päällä haarniska ja kädessään hän piti kypärää. Hänen vyötäisillään roikkui tupessa miekka. "Tule me lähdemme harjoitus paikalle" Daros sanoi aika innoissaan äänestä ppätellen. Gordon nousi seisomaan ja puki vaatteet päälle hän otti myös laukkunsa nurkasta johon oli eilen sen nakannut. Hän pisti sen olallensa ja lähti seuraamaan Darosia alakertaan. Haroldkin oli jo nähtävästi herännyt hänkin oli pukenut päälleen haarniskan mutta hänellä olikin selässään suuri kirves. "Mennään nyt on vielä sen verran aamu että kyläläiset nukkuvat eivätkä huomaa meitä" Harold sanoi kävellen samalla ovesta ulos. Gordon seurasi hetiä hän huomasi ettei aurinko ollut noussut vielä lainkaan. He kävelivät talon vierellä olleeseen talliin ja ottivat sieltä kaksi hevosta yksi Haroldille ja toinen Darosille ja Gordonille.

 He nousivat ratsaille ja lähtivät ratsastamaan kohti portteja. He ratsastivat kohti metsää, samassa Gordon huomasi että he menivät juuri samaan suuntaan kun missä hän oli ennen asunut. He ratsastivat samaa polkua josta hän oli tullut mutta kääntyivät pian oikealle menevälle kapeamalle polulle. Noin vartinpäästä he pääsivät perille niin kutsutulle harjoittelu alueelle se oli suuri aukeema metsä keskellä. Siellä oli valtavasti telttoja ja niiden keskellä oli kehä jossa kaksi miestä taistelivat toisiaan vastaan. Kaikki kääntyivät katsomaan heitä ja tervehtivät Haroldia ja Darosia komentajina. Gordon, Harold ja Daros kävelivät myös katselemaan ottelua Gordon huomasi että muutkin miehet olivat pukeneet haarniskat päälleen ja heitä tosiaan oli noin kolmisensataa. Äkkiä Harold puhkesi puhumaan "tässä on Gordon josta olen kertonut teille" hän sanoi juhlallisesti "hän on lupautunut auttamaan meitä" ja kaikki alkoivat hurraamaan. "Daros käydäänkö vielä entisessä kodissani haluan käydä tarkistaan että jäikö sinne mitään tarpeellista" Gordon kysyi. "Selvä nouse ratsaille niin mennään" Daros vastasi he laukkasivat talolle josta Gordon oli eilen tullut he kävelivät ovelle ja aukaisivat sen. Gordon käveli keskelle eteistä ja pyyhki tuhkaa pois siitä hän avasi kannen ja laskeutui Daros perässää kellariin. Hän etsi jotain mitä muisti olvevan tärkeää pian hän äkkäsi nurkassa lojuvan kepin. Hän käveli ottamaan sen se oli aika saman pituinen kun kän itsekkin se oli aika käyrä ja sen päässä komeili violetti kristallipallo. Hän otti sen ja nousi Daroksen kanssa takaisin ylös.

 He kävelivät ulos ja ratsastivat takaisin harjoittelu alueelle. Kukaan ei näköään ollut äkännyt että he olivat lähteneet koska edes Harold ei sanonut mitään. Gordon käveli kummun toiselle puolen areenasta jossa ei ollut ketään hän kaivoi laukustaan kirjan jonka oli aikaisemmin ottanut kellarista ja alkoi lukea sitä. "Noniin aloitetaan helpimasta" Gordon mutisi "haa tässä!" hän sanoi löydettyään kirjasta sivut jossa luki "taikojen alkeet" hän alkoi lukea loitsuja. "Kokeilaampa tuota" hän mumisi ja luki loitsun. Hän nosti keppiään ja sanoi "Avagmera" samassa maasta kasvoi noin puolen metrin paksunen puu joka oli noin kaksi metriä korkea. "Oho sepä oli helppoa" Gordon sanoi vähän ihmetellen. Hän katsoi kirjaa uudestaan luki toisen loitsun "canbosma" hän sanoi ja samassa puu syttyi tuleen. "Alan olemaan jo aika hyvä näköjään" Gordon sanoi aika iloisena jo. Samassa hän kuuli torvien jyminää hän juoksi kummun toiselle puolelle missä muut olivat varustuatuneet riviin keihäät ja miekat esillä. Tietä rynnisti kaupungin armeija myös miekat esillä ja heidän perassään tuli sama kapteeni joka oli tappanut Gordonin niin kutsutun äitin.

se luku oli sitten siinä jatkoa tulee ehkä kahen viikon päästä jos saan sen siihen menessä valmiiksi. Ja jos tämä oli liian lyhyt voin tehdä pidemmänkin kunhan joku ensin sanoo/pyytää sitä.

[bungala]

No niin nyt tulee sitten kolmas osa, toivottavasti joku edes kommentoisi tätä.


Miehet kävivät raivokkaasti toistensa päälle. Miekat kalisivat ja tuskanhuudot kaikuivat korvissa. Gordon katseli sivusta, hänen voimansa eivät vielä riittänyt lähellekkään heidän auttamistaan. Daros taisteli urheasti, hän kävi kertatoisensa jälkeen uuteen hyökkäykseen. Vihollisten huudot kuului joka puolelle kun hän sivalsi heidän lihaa yhä uudelleen. Harold taisteli myös niin hyvin kuin pystyi. Hänen nuijansa murskasi monta sotilasta alleen. Nyt alkoivat vihollisten nuolet viuhua ja halkoa ilmaa Darosia ja muita sotureita kohti. Ne lävistivät monia kun kolme niistä osui haroldia rintaan, tämä lyyhistyi saman tien maahan polvilleen. ”Ei!” Daros huusi ja lähti juoksemaan häntä kohti. Daros polvistui hänen viereensä ja nosti kypäränsä pois päästä.Daros nosti hänen päätään Harold ei enää hievahtanutkaan. Daros sulki hänen silmänsä ja pisti kypäränsä takaisin päähänsä. Hän nousi ja katseli ympärilleen hän alkoi tappaan vihollisia kuin hullu. Hän pyöri joka suuntaan ja hosui miekallaan jokaista joka tuli hänen tielleen. Viimein hän löysi katseellaan kapteenin joka oli myös aloittanut taistelun hevosensa selässä. Daros lähti juoksemaan häntä kohti, Hän katkaisi hevoselta jalan joka kaatui maahan hirnuen. Kapteeni kieri maahan mutta nousi äkkiä ja kävi Daroksen kimppuun. Daros ei pärjännyt mitenkään hänelle, Daros piti vain kilpeään väkipakolla suojanaan kun Kapteeni löi siihen miekallaan koko voimiensa takaa. Gordon ei tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä, hän oli niin hätääntynyt ettei osannut ajatella selvästi. Hän mietti mitä hänen pitäisi tehdä, hän kyykistyi otti kiven käteensä ja heitti sillä kapteenia takaraivoon. Tämä horjahti eteen päin ja Daros sai tilaisuuden lyödä häntä miekalla selkään. Se ei uponnut paksun panssarin takia kovin syvälle, kapteeni oli tajunnut asiat ja selvinnyt säikähdyksestään. Hän veti vyöltään tikarin ja iski sen Daroksen reiteen. Valtava kipu valtasi Daroksen, hän painoi käsillään miekkaa niin kovaa kuin taisi. Nyt se upposi kapteenin selkään joka lyyhistyi maahan. Loput sotilaat jotka olivat tulleet ja olivat vielä hengissä, lähtivät nyt pinkomaan täyttä vauhtia pakoon. Mutta silti kukaan ei hurrannut kun he näkivät Haroldin. Daros istui polvillaan maassa ja katsoi alas maahan. Gordon käveli hänen viereensä. Daros nousi hiljaa nostaen katseensa taivaaseen ja sen jälkeen hän katsoi suoraan Gordonia silmiin.
”Mikset tehnyt mitään!” Daros huusi viha kasvoillaan.
”Mi-mitä minä olisin voi...”
”Hiljaa! Älä sano yhtään mitään et voinut auttaa ja Harold kuoli” Daros huusi. Gordon jäi katselemaan Darosia kun tämä lähti viemään kuolleiden ruumiita muiden kanssa pois. Illalla kaikki istuivat nuotion ääressä keskustelemassa, kaikki muut paitsi Gordon. Hän istui kummun takana suuniltaan vihasta.
”Mitä se tolvana minua syyttää siitä” Gordon mutisi itsekseen purren hammasta yhteen. Hän käveli muiden joukkoon vaikka oli vieläkin vihainen Darosille.

”Tulikko tuomaan tänne lisää harmia!” Daros sanoi joka olí tullut hänen viereensä.
 ”Olisit itsekkin voinut tehdä jotain, mutta ei! Seisot siinä tumput suorana kuin idiootti" Gordon tiuskaisi takaisin.
"HILJAA!!!" Daros huusi ja yritti lyödä Gordonia kasvoihin Mutta väisti ja löi takaisin. Nyrkki osui suoraan Darosia poskeen ja tämä menetti tasa-painonsa ja kaatui maahan. Gordon käveli hänen viereen ja nosti ylös. Tum ja uusi nyrkin isku osui tällä kertaa Darosia nenään. Hän kaatui jälleen maahan ja sylki verta suustaan.
”No, eikö pikku Daros jaksa enää tapella, tarviiko mennä itkeen lisää kuolleen Haroldin tukö” Gordon ivasi maassa makaavaa Darosia. Tästä Daros pillastui vielä enemmän ja potkaisi Gordonilta jalat alta. Hän lensi selälteen maahan ja Daros konttasi hänen päälleen ja alkoi lyödä häntä kasvoihin. Silloin Gordon tarrasi Darosen kurkusta ja kierähti ympäri niin että nyt hän vuorostaan hakkasi Daroksen kasvoja. Samassa joku vanhempi soturi heidän ryhmästään tuli väliin ja tarrasi molempia niskasta kiinni.
"Nyt ryhdistäydytte molemmat! Ei täällä kuulu tapella tovereita vastaan!" Ärjäisi mies joka oli juuri nostanut heidät ylös toistensa kimpusta.
"Mistä te edes riitelitte" Hän jatkoi.
"Daros väitti että on minun syytäni että Harold kuoli!" Gordon huusi vereltä maistuvan suunsa kautta vieläkin vihaisena Darosille.
"Jaa mitä!" Mies ärisi silmät kiiluen. "Jaa syytät Gordonia jonka itse pyysit auttamaan, Haroldin kuolemasta!" Mies ärjyi kahta kauheammin.
"Ni niin" Daros sanoi hieman peloissaan.
"On siinäkin poika, Harold kääntyis haudassaan jos kuulis mitä sää teet täällä" Mies sanoi jo vähän rauhoittuneena.
"Alas menä siitä" Hän sanoi Darosille ja päästi kummatkin otteestaan. Daros lähti tallusteleen takaisin muiden joukkoon.
"Vähä jääräpäinen ttuo Daros välillä mutta kyllä se siitä, olihan se järkytys mitä tänään tapahtui" Mies sanoi.
"Ai niin minun nimeni on Trom, sinut minä tunnen jo" Trom sanoi ja kääntyi pois ja lähti kävelemään myös muiden joukkoon takaisin. Gordon lähti myös kävelemään sinne hän oli jo vähän rauhoittunut mutta ei kuitenkaan ollut antanut anteeksi Darosille sitä mitä tämä oli hänelle sanonut.

Valo tulvi teltan ovesta sisään. Gordon siristeli silmiään, hän oli juuri herännyt auringon paisteen takia ja oli vielä vähän uninen. Hän nousi istumaan ja katseli ympärilleen ja puki vaatteensa päälle. Hän kömpi teltasta ulos, Trom ja pieni joukko muita sotilaita istui nuotion viereen kasatussa kivisessä pöydässä syömässä. Gordon käveli heidän luokseen ja istui penkille .
"Ota tästä vähän kanaa" Trom sanoi ojentaen Gordonille puisen levyn joka oli tarkoitettu lautaseksi, siinä oli kanan koipi ja herneitä. Gordon alkoi syödä kanaa ja kysyi
"missä Daros muuten on?"
"Hän lähti muutama tunti sitten muutaman muun kanssa tiedustelu retkelle kaupunkia suojaavan itäisenlinnoituksen tykö. Aijomme hyökätä sinne tänään" Trom sanoi kääntämättä kuitenkaan katsettaan Gordoniin päin.
"Tulethan sinäkin mukaa?" Trom kysyi perään.
"Kyllä" Gordon sanoi hieman vaisusti. Olikohan Daros hänelle vieläkin vihainen hän ajatteli.
He nousivat pöydästä ja Gordon lähti seuraamaan heitä asevarastolle. Muut kaivoivat haarniskat ja miekat esiin ja alkoivat pukea niitä päälle. Yksi heistä puhalsi torveen ja loputkin miehet teltoista ja milloin mistäkin alkoivat vyörymään varastolle ja ottivat sieltä haarniskat ja toiset miekat ja toiset taas kirveitä ja alkoivat pukemaan niitä pälleen. Gordon käveli teltalleen hän otti sieltä taikasauvansa ja pienen tikarin ja käveli takaisin ulos. Sotilaat asettuivat riviin ja samassa kapeaa metsä polkua ratsasti Daros ja kaksi muuta sotilasta. He asettuivat rivin ensinmäisiksi ja antoivat käskyn lähteä eteenpäin. Gordon lähti myös seuraamaan heitä viimeisessä rivissä. Muutaman tunnin kuluttua he saapuivat linnoitukselle. Siinä oli puiset muurit ja kaksi ovi portit. He jäivät pensaikojen suojiin väijymään kun perässä tulleet sotilaat raahasivat heittokoneita ja suuria kiviä mukanaan. He pyhähtyivät vähän metsän rajan jälkeen ja ampuivat neljä kiveä linnoitukseen. Sen etumuuri rusahti rikki ja muutama talo lahosi maantasalle. Sotilaat huutaen ryntäykseen kohti linnaa jonka omat soturit olivat äkänneet hyökäyksen ja lähtivät vasta hyökkäykseen. Ensinmäisenä suhahtivat Tromin ja muiden jousi miesten nuolet vihollisten niskaan jotka yrittivät suojata itseään kilvillä. Sitten Daros ja muut rysäyttivät läpi ensinmäisten rivien silkalla voimalla ja nopeudella ja alkoivat heilutella miekkojaan ja kirveitään. Moni vihollinen ehti kaatua ennen kuin linnoituksesta ryntäsi lisää sotilaita avuksi ja alkoivat taistella vastaan. Daros kaatoi monta vihollista nopein ja ketterin iskuin.
"Kovemmin he eivät kestä enään kauaa!" Daros huusi tovereilleen jotka alkoivat runnoa oikein voimalla vihollisiaan allensa. Samassa linnakkeen takaa alkoi kuulua torvien jylinää ja kaupungin noin kaksituhatta päinen armeija alkoi vyörymään heitä kohti.

[Drizzle]

Mielenkiintoiseen kohtaan jätit. Jäämme seuraamaan tarinaa innolla.

Elikkäs, koska lupasit laittaa kappalejaot uusiksi, niin ei siitä sen enempää.
Mutta tässä olisi silti näitä virheitä.

Vihollisten huudot kuului joka puolelle kun hän sivalsi heidän lihaa yhä uudelleen.

Pilkku jäi tuolta puolelle-sanan jälkeen

Näitä pikku virheitä oli enemmänkin mutta en nyt ehdi niitä listaamaan (sry).

Tarina pitää otteessaan. Jatkoa odotellen siis

~Kaitou Kid-fan 4ever~