Nimi: Turta
Kirjoittaja: Peacock
Genre: angst, oneshot, kirjeficci
Vastuunvapaus: Kaikki mikä on tunnistettavissa Rowlingin omaisuudeksi, on myös hänen. En rikastu tällä tekeleellä.
Ikäraja: S
A/N: Oikeastaan tämä lähti oli kirjoitettuna englanniksi johonkin vihkooni ja päätin kirjoittaa siitä puhtaamman, suomenkielisen version äikän tehtävääni. Ja ihan kivaltahan se vaikutti, ainakin oman pienen pääni sisällä - teistä muista en tiedä. Kommentteja siis. :>
Taustamusiikkina suosittelen
Linkin Parkin Numbia. Ja vaikka se tuleekin tässä hyvin selville, sanon vielä että kirje on tarkoitettu Luciukselle Dracolta.
___________________________________________________________________________________________________________
TURTAOlin todella ylpeä sinusta, isä. Sinulla oli yhteyksiä juuri oikeisiin ihmisiin ja meillä oli paljon rahaa. Elintapojamme kadehdittiin ja minä pidin elämästämme aina tiettyyn pisteeseen asti. Meillä oli sen verran varoja, että pystyimme tekemään lahjoituksia ja niitähän sinä teitkin ahkerasti, jotta näyttäytyisimme muille hyvässä valossa. Meillä oli valtaa. Ja minä rehentelin sillä ja jopa sinulla.
Mutta nyt, joka ikinen vuosi, olen huomannut kuinka sinä haluaisit minun olevan ihan niin kuin sinä. Laitoit minulle kuin joitakin tasoja, joita minun piti suorittaa. Ensiksi olin imarreltu kun jotkut sanoivat minua kaltaiseksesi. Nyt ne tasot ovat ihan liian korkealla minulle ja jos tein jotakin väärin, huomasin kasvoissasi pettymyksen ja nolouden. Aivan kuin olisit sanomattomasti viestinyt minulle, että ”tuo poika on aina ollut luuseri eikä hänestä ole ollut koskaan mihinkään”. Se satutti minua, sillä minulle oli tärkeää yrittää olla sinulle mahdollisimman hyvä poika, josta saatoit olla ylpeä. Joten yritin kovempaa, mutta mitä korkeammalle kurotin, sitä alemmas putosin.
Sitten sinä teit minun ja äidin nolostuneiksi koska suunnitelmasi viedä ennustus pimeyden lordille epäonnistui täydellisesti. Aurorit lähettivät sinut Azkabaniin ja minun sekä äidin piti kestää se mediakohu pohjamutaan joutuneista Malfoyista. Se olitkin sinä, kuka meidät siihen kuraan veti enkä minä niin kuin olit minusta kuvitellut.
Ihmiset sanoivat meidän olevan säälittäviä ja kirkas valokeila vaihtui hetkessä tummaan. Sitähän sinä et ollut halunnut, vai mitä? No siinä tilanteessa me kuitenkin olimme, kiitos sinun.
Ja sitten tiedät-kyllä-kuka antoi minulle tehtävän suoritettavaksi: minun piti tappaa Dumbledore. Olin ensisijaisesti järkyttynyt, mutta tiesin, jos suoriutuisin tästä, maineemme olisi taas puhdas. Perheen nuorimmaisen piti suorittaa likainen työ vanhempansa mokan takia.
Mutta sinä et kannustanut minua ja se söi minua kaiken sen muun paineen ja epäonnistumisieni lisäksi. Olin heikompi kuin arvasitkaan, liian heikko pysyäkseni vahvana edes ulkoisesti. Eristäydyin muista, itkin salassa ja olin kuin katto ilman tukipilareita. Katto näytti vahvalta, mutta sillä oli aina sortumisvaara. Et arvaa kuinka monta kertaa mietin itsemurhaa, mutta jos olisin tappanut itseni, te olisitte äidin kanssa seuranneet minua maan alle Voldemortin kädestä. Suostuin kaikkeen siihen vain pelastaakseni maineemme. Ja sinä vähät välitit tilanteestani. Onneksi kuitenkin äiti oli ymmärtäväisempi ja yritti auttaa minua.
Kaikki yritykseni menivät kuitenkin pieleen ja sentään siinä olin samanlainen kuin sinä: poika ei voi valita isäänsä. Vaikka saarroin tornin huipulla Dumbledoren ja minulla olisi ollut tilaisuus tappaa hänet, en kyennyt antamaan käskyä aivoilleni murhaamisesta. Ja viimeistään silloin ymmärsin, ettei elämäsi sovi minulle. Minä en pysty kiduttamaan ja tappamaan ihmisiä. Millainen kuolonsyöjä sekin olisi ollut? Totaalisen naurettava. Kaikki pelonsekainen surullisuuteni ja masentuneisuuteni paisuivat yhdeksi isoksi kimpaleeksi kurkkuuni.
Joten Kalkaros sai kaiken ”kunnian” Dumbledoren tappamisesta. Se oli osittainen helpotus mutta suurimmaksi osaksi järkytys: kuusi vuotta minua opettanut rehtori oli kuollut ja minä olin ajanut hänet kuolemaan. Minun oli pakko karata pois Tylypahkasta muiden kuolonsyöjien kanssa, vaikken olisi tahtonut. Minusta oli tullut kuolonsyöjä, se, mikä en halunnut olla.
Mutta tiedän, etteivät kuolonsyöjät ole minua varten. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty irtautua kuolonsyöjistä, sillä edessäni olisi muuten auttamatta ollut kuolema.
Haluaisin aloittaa tämän kaiken alusta ja poistaa tekemäni virheet, sillä en enää tunnista itseäni. Haluaisin olla se Draco Malfoy joka ennen olin enkä itseni ja sinun sekoitus.
Nyt on kuitenkin liian myöhäistä kääntyä takaisin. Sinun takiasi olen tässä tilanteessa.
Draco// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon