Title: Hämäräkuva
Author: saghapo
Fandom: Percy Jackson
Rating: S
Genre: angst, ehkä pikkuisenhiukkasen fluff, triplaraapale
Pairing: Nico/Thaleia
Disclaimer: Rick Riordan omistaa kaiken, mokoma.
Summary: Sinun jälkeesi minun elämäni oli pelkkää jossittelua, elämistä eilisessä. En liikkunut eteenpäin, olin pysähtynyt paikoilleni, jähmettynyt.
A/N: No tää jennumiu heitti haasteen ja pakkohan se oli sit kirjottaa, ja ottakaa huomioon että kyseessä on ensimmäinen tällä parituksella kirjoittamani ficci (;
Hämäräkuva
Syvänsininen. Kuin meren salatuimmat vedet, taivaan väri juuri ennen myrskyä, sinun silmäsi. Niin olisin kuvaillut, jos olisit kysynyt niiden väriä. Pikimustat. Kuin yön salaisimmat kuiskaukset, varjon hämärä kuva, sinun hiuksesi. Olisit kysynyt, olisin kertonut. Viattoman vaalea, sinun ihosi. Heleä aalto harmauden keskellä, sinun naurusi. Tuhansien lupausten täyttämä, sinun hymysi. Jos olisit kysynyt, olisin kertonut sinulle sen kaiken. Muttet koskaan kysynyt. Ehkä tiesit sen kaiken jo itsekkin, tai sitten kysyit kysymykset joltain muulta, annoit jonkun muun tulla lähellesi, kuiskia korvaasi lupauksia, jotka eivät koskaan ehtineet täyttyä. Ehkä, jos olisit tiennyt tunteistani, se olisin ollut minä. Tai sitten en. Sinun jälkeesi minun elämäni oli pelkkää jossittelua, elämistä eilisessä. En liikkunut eteenpäin, olin pysähtynyt paikoilleni, jähmettynyt.
Aina hymyillessäsi minulle vastasin hymyyn, yritin sanattomasti viestiä sinulle minusta. Puhuessasi minulle hädin tuskin kuulin sanojasi, olin liian keskittynyt äänesi kuuntelemiseen; se oli ollut minulle kuin huumetta, olin tallentanut sen jokaisen sävelkorkeuden muistiini. Ja nyt minua kadutti, etten ollut kuunnellut, mitä sanottavaa sinulla olisi ollut. Nyt se olisi liian myöhäistä. Sinä olit kuollut, poissa, et koskaan tulisi takaisin. Kuullessani uutisen se vaikutti maailmaa järisyttävältä, ajattelin, että koko maailma pysähtyisi, hirviöt tuhoutuisivat, jotain suurta tapahtuisi. Mutta mitään ei tapahtunut. Sinä olit vain poissa. En enää koskaan saisi mahdollisuutta katsella sinua, niin kuin olin aina ennen tehnyt, sinä olit aina säteillyt joka paikassa, minä olin aina seurannut sinua tarkkaan sivummalta. En enää koskaan voisi tulla puhumaan kanssasi, sitten unohtanut, mitä asiaa minulla olisi ollut, ja lopulta kävellyt pois, jättäen sinut seisomaan hämmentyneenä taakseni. Niin kuin oli tapahtunut liian monta kertaa.
Jos saisin tilaisuuden, juoksisin luoksesi, kaappaisin sinut syliini, kuiskaisin korvaasi kaiken, mitä sisälläni myllersi, enkä koskaan päästäisi irti.
Joku sanoi kerran, että siitä mitä haluamme eniten, on lopussa maksettava hinta. Hinta oli ollut minulle liian suuri, enkä koskaan ollut saanut haluamaani.
Rakastan sinua, Thaleia. Kunpa olisit saanut tietää sen.
