Nimi: Samalla mitalla takaisin
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Fandom: Percy Jackson
Ikäraja: K-11
// Beyond lisäsi myös alkutietoihin.Tyylilaji: Huumori ja ihan pienenpieni fluffy
Paritukset/hahmot: Artemis & Apollon/Hermes
Juoni: Artemista ärsyttää, sillä hänen kaksoisveljensä on taas tehnyt jotain, mikä ei miellytä Metsästyksen jumalatarta sitten lainkaan. Hän ei kuitenkaan saa veljeään itse kiinni vaan ottaa yhteyttä Hermekseen, josta tulee kaksosten välienselvittelyn välikappale. Mihin se kaikki oikein johtaa?
Oma sana: I'm on fire! Oikeasti, inspiraatio hyökyttää minua oikein olan takaa. Koko ajan tulee uusia ideoita ja tämänkin tempaisin vain jostakin toissapäivänä, kun aloin kirjoittamaan.
Toivottavasti pidätte tästä.
Samalla mitalla takaisinHermeksen puhelin soi.
"Artemis soittaa", Martha ilmoitti kannettavansa kanssa puuhaavalle Hermekselle. Varkaiden jumala kurtisti kulmiaan. Mistä lähtien Artemis oli omistanut puhelimen? Siitä seikasta huolimatta Hermes otti kännykkänsä, painoi vihreää luuria ja sanoi puhelimeen:
"Hei, Artemis. Tervetuloa nykyaikaan."
"Hah-hah. Hyvin hauskaa, Hermes", Artemis sanoi kyllästyneen kuuloisena.
"Missä minun idioottiveljeni on? Yritin soittaa hänelle itse, mutta hän ei vastannut.""En tiedä", Hermes vastasi ja lähetti samaan aikaan kaksikymmentäviisi eri sähköpostia.
"Valehtelet. Sinä tiedät aina, missä Apollon on", Artemis sanoi syyttävästi. Hermes huokaisi. Ei hän suinkaan
aina tiennyt missä Apollon oli. Hän vain sai tämän lähes poikkeuksetta kiinni.
"Odotahan pieni hetki", Hermes sanoi, sillä tiesi ettei saisi Artemikselta rauhaa ennen kuin olisi tehnyt kaiken voitavansa, ja vaihtoi linjaa soittaen nyt Apollonille. Auringonjumala vastasi muutaman tuuttauksen jälkeen. Apollon vastasi hänelle aina, jos siis vain pystyi.
"Hei, rakas. Onko jo ikävä?" Apollon kysyi kuulostaen aivan yhtä hyväntuuliselta kuin aina. Hermes pyöräytti silmiään.
"Ei, minä soitin siksi, että -"
"Älä sano. Minä tiedän. Soitit siksi, että haluat erän puhelinseksiä, etkö vain?" Apollon kysyi. Hermes huokaisi.
"Oliko tuo kiihottunut huokaisu?" Apollon uteli linjan toisesta päästä.
"Ei ollut", Hermes vastasi. "Artemiksella on sinulle asiaa."
"Ai", Apollon kuulosti pettyneeltä.
"Sano systerille, että minulla on ihmiskunnan raskas taakka harteillani tällä hetkellä enkä siis ehdi jutella hänelle.""Selvä. Hetkinen", Hermes sanoi kyselemättä asiasta enempää. Hän tiesi vastauksen kuitenkin olevan itsekehua täynnä. Hän vaihtoi linjan takaisin Artemikselle.
"Hänellä on nyt tärkeää tekemistä eikä hän ehdi jutella sinulle", Hermes välitti tiedon eteenpäin. Linjalta kuului epäuskoinen tuhahdus.
"Älä vain sano, että hänellä on 'ihmiskunnan raskas taakka harteillaan', sillä sitä roskaa minä en niele!" Artemis puhahti.
"Juuri noin hän sanoi", Hermes vastasi huvittuneena.
"Sano sille pieniaivoiselle älykääpiölle, että minä ammun hänen autonsa täyteen reikiä, jollei hän puhu minulle!" Metsästyksen jumalatar vaati.
"Selvän teki. Älä hiilly liikaa siellä, Arty", Hermes sanoi yhä huvittuneen kuuloisena.
"Viimeisen kerran. Minä en ole -" Artemis aloitti uhkaavasti, mutta Hermes oli jo vaihtanut linjaa.
"Hän sanoo, että autosi kärsii, jollet puhu hänelle", Varkaiden jumala sanoi.
"Ei hän uskaltaisi!" naureskeli Apollon, vaikka kuulostikin hiukan epävarmalta.
"Eihän?""Enpä tiedä. Hän kuulosti olevan hyvin tosissaan. Mitä sinä olet taas tehnyt?" Hermes päätti ottaa asiasta selvää, sillä hän oli tullut uteliaaksi. Artemis oli kuulostanut hyvin kiukkuiselta.
"Miksi sinä luulet, että minä olen tehnyt jotain?" Apollon kysyi närkästyneenä.
"Sinä teet aina jotain", Hermes huomautti. Linjalta kuului epäselvää mutinaa.
"Sano hänelle, että olen hyvin pahoillani hänen vaunuistaan. En tehnyt sitä tahallani", Auringonjumala sanoi yrittäen kuulostaa viattomalta, mutta epäonnistui surkeasti.
"Niin varmaan joo", Hermes mutisi ja vaihtoi takaisin Artemiksen linjalle.
"Mitä se pikku nilkki sanoi?" Artemis kysyi tuimalla äänellä.
"Hän on hyvin, hyvin pahoillaan vaunuistasi. Ei tehnyt sitä kuulemma tahallaan", Hermes sanoi. Linjalta kuului terävä henkäys, jota seurasi räjähdys.
"Se oli Apollon?! Nyt minä kyllä rusikoin sen palikan pään tuusan nuuskaksi! Sano sille omahyväiselle mäntille, että hän on oikea - " Sitten Artemis sanoi niin rumia sanoja, ettei Hermes ollut edes tiennyt Artemiksen kuulleenkaan niistä.
"Mitä sinä sitten soitit, jos kyse ei ollut vaunuista?" Varkaiden jumala uteli, kun jumalatar oli päässyt pahimpien kirosanojensa loppuun.
"Ensin välität viestini eteenpäin etkä hempeile yhtään!" Artemis murisi ja Hermes vaihtoi puhekumppania.
"Anteeksi, Apollon, mutta kyse ei ollut vaunuista. Lisäksi hän nimitti sinua nimillä, joita en tiennyt hänen edes osaavan", Hermes sanoi.
"Artemis on vauhdissa jälleen kerran", Apollon huokaisi.
"Mistä on kyse?"
"Mistä Zeuksen nimeen minä sen tietäisin? Etkö kysynyt?""Kysyin, mutta hän vaati minua välittämään sinulle ensin hänen, ehem, terveisensä", Hermes sanoi.
"Kilttiä sinulta, kun et toistanut niitä", Apollon sanoi ja Hermes tiesi äänestä hänen hymyilevän. Hän ei voinut estää omia suupieliään leviämästä yhtä lailla hymyyn, mutta vaihtoi ärtyisämpään kaksoseen, ennen kuin alkaisi puhua ihan hölmöjä.
"Minähän sanoin, ettei hempeilyä!" Artemis sanoi ensitöikseen tuskastuneena, kun kuuli naksahduksen, joka kertoi että Hermes oli jälleen kuulolla.
"En minä hempeillyt", Hermes väitti vastaan.
"Et kuitenkaan tainnut välittää viestiäni alkuperäismuodossaan?" Artemis kysyi hyvin tietäväisenä.
"No en", Hermes myönsi. Hän kuuli Artemiksen huokaisevan raskaasti.
"Arvasin! Sinusta on tullut ihan löllykkä Apollonin seurassa! Onko sinussa miestä enää lainkaan?" Artemis kysyi piikikkäästi eikä Hermes ollut enää tippaakaan huvittunut.
"On, kiitos kysymästä vaan. Ihan turha sinun mennä minun miehisyyttäni morkkaamaan, jos en suostu haukkumaan Apollonia", Hermes sanoi kylmäkiskoisesti.
"Anteeksi. En olisi saanut sanoa niin", Artemis huokaisi vilpittömästi.
"Apollon vain ottaa minua joskus niin pahasti päähän, että muut kärsii siinä sivussa.""Anteeksipyyntö hyväksytty. No niin, kertoisitko viimein mitä Apollon on oikein tehnyt?" Hermes tiedusteli leppyneempänä.
"Mielihyvin. Hän lähetti minun metsästäjilleni miesten uimapukukuvaston. Jokaiselle oman kappaleen", Artemis murisi. Hermes tyrskähti. Oli niin Artemiksen tapaista kimmastua tuollaisesta asiasta ja taas niin Apollonin tapaista tehdä tuollaista, ettei siinä voinut kuin tuntea olonsa äärimmäisen huvittuneeksi.
"Eikä!" Hermestä nauratti.
"Kyllä! Lopeta se tirskuminen ja yhdistä minut viimeinkin Apollonille", Artemis vaati.
"Kyllä, my lady", Hermes hymähti ja yhdisti viimein kaksoset samalle linjalle.
"Apollon", Artemis aloitti.
"Hei, systeri", Apollon tervehti aurinkoisella äänellä, mutta Artemis ei tarttunut syöttiin. Hermes kuunteli vaiti mihin keskustelu suuntaisi.
"Sinä lähetit minun metsästäjilleni miesten uimapukukuvaston", Artemis sanoi syyttävästi. Syntyi hetken hiljaisuus.
"Ai niin lähetinkin!" Apollon hihkaisi muistaen viimein.
"Tykkäsivätkö tytöt?""Eivät. Me poltimme sulassa sovussa kaikki lehdet roviolla", Artemis sanoi.
"Mitä?! Miksi ihmeessä? Ne kaikki miehethän olivat sairaan hyvännäköisiä!" Apollon sanoi kuulostan kauhistuneelta ja sitten aika unelmoivalta. Hermes kurtisti kulmiaan. Kylläpä Apollon sitten kehtasi! Ylistää nyt kuolevaisten miesten hyvännäköisyyttä, kuin he olisivat pudonneet taivaasta. Haloo! Poikaystäväsi on kuulolla!
"Tietenkään he eivät vedä vertoja Hermekselle, mutta kuolevaisiksi he olivat aika namuja", Apollon lisäsi kuin lukien Hermeksen ajatukset eikä Varkaiden jumala ollut enää ollenkaan pahastunut.
"Älä yritäkään toistaa temppuasi enää toista kertaa. Sinulla ei ollut mitään oikeutta tehdä niin. Yritit houkutella heitä rikkomaan valansa! No tiedätkö mitä, Apollon? Minun metsästäjäni ovat roimasti sellaisen yläpuolella!" Artemis kuulosti hyvin ylpeältä puhuessaan metsästäjistään. Hänellä oli aihettakin. Metsästäjät olivat aivan omaa luokkaansa.
"Älä huoli. Seuraavalla kerralla lähetän heille miehet livenä", Apollon lupasi röyhkeästi. Artemis ei suinkaan hyväksynyt moista kukkoilua.
"Jos sen teet, me marssimme Pariisiin ja tuhoamme rakkaan mestariteokseksi palasiksi", Artemis uhkasi täysin tosissaan.
"Ei!" Apollon vinkaisi.
"Älä nyt hiilly, Artemis. Minä pilailin vain.""Parasta olisikin", Artemis ärähti.
"Kaikki hyvin?" Hermes kysyi, mutta ilmeisesti toivoi liikoja.
"Ei! Minun vaununi on maalattu neonoranssiksi!" Artemis valitti. Apollon kuului tirskuvan linjalla.
"Yäk", Hermes kommentoi myötätuntoisena.
"Niinpä! Apollon, raahaa ahterisi tänne ja korvaa se minulle!" Metsästyksen jumalatar vaati.
"Relaa vähän, tiukkis. Väri lähtee huomenna auringon noustessa", Apollon lupasi huvittuneena. Artemis tyytyi mutisemaan hetken itsekseen.
"Tämä taisikin olla tässä", Artemis sanoi lopulta yllättävän säyseästi mikä yllätti niin Apollonin kuin Hermeksenkin.
"Oliko?" hämmästeli Hermes.
"Jep. Minulla on tärkeää tekemistä", Artemis sanoi.
"Nähdään, Hermes."Ja kuului vain naksahdus ja Artemis oli poissa linjoilta.
"Aavistan pahaa", Hermes pohdiskeli miettiväisenä. Artemiksen äänensävyssä oli ollut jotakin varoittavaa.
"Viis hänestä", Apollon tuhahti.
"No niin. Mitä sinulla on päälläsi?""Apollon... Minulla on kiire", Hermes yritti, mutta ei kuulostanut edes omiin korviinsa erityisen vakuuttavalta.
"Älä puhu potaskaa. Sinulla on aina aikaa minulle. Kerro jo mitä sinulla on päälläsi!" Apollon kehotti hieman kärsimättömästi.
"Äääh... Tooga ja sandaalit", Hermes lopulta sanoi.
"Aah, sinä olet niin seksikäs toogassa. Ja sandaaleissa. Oi, pelkissä sandaaleissa olet niiin hyvännäköinen..." Apollon kuulosti unelmoivalta.
"Kuten ne kuolevaiset miehet", Hermes kiusoitteli.
"Ja pah! Sinulle ei löydy kuin yksi vastus ja se olen minä", Apollon sanoi yliampuvan itsevarmana.
"Vai sillä lailla", Hermes hymähti silmiään pyöritellen.
"Jep. Mutta mihin me jäimmekään... Ai niin, sinä toogassa ja sandaaleissa. Sinulla onkin ihanasti toinen olkapää näkyvillä. Uu, uu, kuinka lyhyt se sinun toogasi on? Meinaan sitä, että näenkö ihanan takamuksesi, kun kumarrut?" Apollon uteli.
"Ei, se ei ole niin lyhyt", Hermes sanoi rullaten hiirellään nettisivustoa ylös ja alas.
"Sääli. No kuitenkin. Hyväilen hitaasti paljasta olkapäätäsi, kiedon käteni ympärillesi ja vedän sinut itseäni vasten ja -"Apollonin puhe häipyi jonnekin taka-alalle, kun Hermes huomasi saaneensa sähköpostia. Lähettäjänä oli Artemis. Uteliaana Varkaiden jumala avasi viestin ja näyttöön ilmestyi kuva. Hermes tuijotti kuvaa kaksi sekuntia Apollonin lörpötellessä taustalla, kunnes hän purskahti hysteeriseen nauruun.
"Mitä? Mitä?" tiukkasi Apollon heti hieman häkeltyneenä. Hermeksen piti saada hetki, jotta hän sai kootuksi itsensä. Hän veti pari kertaa oikein syvään henkeä.
"Kulta? Oletko okei?" Apollon kysyi hieman huolestuneena.
"Jooh", Hermes henkäisi hymy huulillaan. "Mutta sinä et kohta ole."
"Uhkailetko sinä minua?" Apollon kysyi epätietoisena.
"En suinkaan. Sen sijaan kehottaisin sinua tarkistamaan aurinkovaunusi", Hermes sanoi huvittuneena. Apollon oli hetken hiljaa, kunnes Hermes kuuli hänen henkäisevän.
"Älä vain sano..." Apollon kuulosti rukoilevalta.
"Katso nyt vain", Hermes kehotti. Hän odotti malttamattomana hiljaisella linjalla. Ihan kohta... Minä hetkenä hyvänsä...
Äkkiä kuului suunnaton kauhun parkaisu, jota Hermes oli odottanutkin.
"Minun autoni!" Apollon henkäisi. Hermes hihitti hiljaa.
"Terveisiä Artemikselta", Hermes sanoi ja kääntyi taas katsomaan näytössä näkyvää kuvaa, joka esitti muodonmuutoksen kokenutta Apollonin autoa. Auto oli nyt neonpinkki ja siinä oli ruosteenvärisiä maalitahroja sekä sähkönsiniset renkaat. Kaksi hopeanuolta törrötti sen konepellissä. Auton katossa luki valkoisin tikkukirjaimin:
KOSTO ON SULOISEMPI KUIN KOSKAAN!"Niele kostoaikeesi, Apollon", Hermes kehotti pienen tyrmistyneen hiljaisuuden jälkeen. "Sinä ansaitsit tämän."
"En tosiaankaan ansainnut!" Apollon väitti vastaan.
"Artemis saa maksaa tästä!""Eikä saa. Sinä annat nyt vain olla", Hermes sanoi kärsivällisesti.
"Sinä olet hänen puolellaan!" Apollon valitti.
"Enkä ole", Hermes tuhahti toisen lapsellisuudelle. "Korjaa autosi, ole hiljaa ja tule tänne."
"En voi korjata sitä. Artemis on pitänyt siitä huolen", Apollon ruikutti.
"Oho! Siinä tytössä on sitten särmää!" Hermes ihasteli ignooraten Apollonin murheen.
"Minä tiesin, että olet hänen puolellaan!" Apollon julisti syyttävästi.
"Äh, suu kiinni", Hermes tokaisi ja sulki puhelimen. Hän huokaisi syvään, mutta hymyili nojatessaan selkänojaan täydellä painollaan. Pian Apollon ilmestyi kultaisen valon saattelemana hänen eteensä myrtynyt ilme komeilla kasvoillaan. Hermes alkoi jälleen tahtomattaan hykertää toisen surkeudelle.
"Ole hiljaa", Apollon kivahti. Hermes hillitsi itsensä, mutta hymyili edelleen.
"Ei se sellainen nyt ikuisuuksia ole", Hermes koetti lohduttaa.
"Silti. Minun kultani näyttää aivan karmealta!" Apollon parahti ja istui Hermeksen sängylle. Nuorempi jumala huokaisi ja nousi ylös. Ei kulunut kuin sekunnin tuhannesosa ja Hermes jo istui Apollonin vieressä. Auringonjumala painoi päänsä Hermeksen olkapäälle ja huokaisi.
"Minä vain lähetin lehtiä", Apollon mutisi harmissaan.
"Ja värjäsit Artemiksen vaunut", Hermes lisäsi.
"Se oli vahinko", Apollon puolustautui.
"Et usko tuota itsekään", Hermes hymähti saaden Apollonin huokaisemaan syvään ja siirtymään lähemmäs Hermestä. Varkaiden jumala kietoi hajamielisesti kätensä Apollonin olkapäiden ympäri ja toinen painautui hänen rintaansa vasten.
"Sinä olet minun puolellani, etkö vain?" Apollon varmisti.
"Minä olen puolueeton", Hermes totesi yksinkertaisesti.
"Hmph! Etkä ole", Apollon tuhahti. Hermes tyytyi olemaan hiljaa ja suukotti Apollonin hiuksia.
"Artemiksen mukaan minä olen menettänyt miehisyyteni sinun seurassasi", Hermes lopulta totesi ollen yhä hieman harmissaan siitä asiasta. Apollon kohotti välittömästi päänsä katsoakseen suoraan Hermestä tämän kesätaivaansinisiin silmiin.
"Roskaa", Apollon sanoi hellästi ja sipaisi Hermeksen leukaa. "Sinä olet se sama vanha Hermes kuin aina ennenkin. Ei minun kanssa oleminen voi ketään muuttaa ainakaan huonompaan suuntaan."
"Artemis voisi olla eri mieltä", Hermes hymähti.
"Hänpä ei ole täällä... Hei, muistatko mitä meillä jäi kesken ennen kuin Artemis lähetti terveisensä?" Apollon kysyi hymyillen vihjailevasti.
"Anna kun arvaan. Nyt et tyydy pelkkään puhelinseksiin", Hermes veikkasi. Apollon iski silmää.
"Bingo. Joten jos nyt riisuisit tuon toogan ja piristäisit minua hiukan? Muistatko mitä sanoin? Että pelkissä sandaaleissa olet aivan - juuri noin. Hei, en ole muuten vielä ihan kunnolla vakuuttunut miehisyydestäsi. Haluaisitko todistaa minulle kuinka miehinen oikein oletkaan? Sillä minun arvosanoillani pääsee pitkälle ja - mmmh..."
"Ole jo hiljaa, Apollon."
"Hyökkäävyydestä ainakin tuli täydet pisteet... Entäs sitten suutelutaidot? Mmmh... Joo, minä olen hiljaa..."
Oma sana 2: Me kaikki taidamme tietää mitä sen jälkeen tapahtui
Any comments?
