Fandom: useita
Ikäraja: max. K-11
flawless lisäsi tarvittavat alkutiedot ja fandomin otsikkoonYlläpitääkseni/palauttaakseni kirjoitusinspiraatiota päätin perustaa topicin lyhyemmille raapusteluille, joita toivon mukaan jatkossa innostun kirjoittamaan, kun ikuisuusprojektit alkavat nyppiä.
Sisällysluettelo:
1. Rohkeus, NANA, S, Nana/Ren
2. Yksinkertaista, Gossip Girl, S, Serena/Nate
3. Keski-ikä, Moulin Rouge! K-11, Nini/argentiinalainen
4. Kalavelkoja, Skins, S, Katie
5. Meidän kaupunkimme, Skins, S, Katie/Effy
6. Jotain päätöntä, Skins, S, Franky/Mini
7. Yhdennäköisyydestä, Gossip Girl, S, Blair & Serena
8. Oppirahat, Game of Thrones, S, Sansa Stark
9. Lohikäärme herää, Game of Thrones, K-11, Daenerys & Viserys Targaryen
***
Kirjoittaja: sugared
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst
Fandom: NANA
Paritus: Nana/Ren
Vastuuvapaus: NANA kuuluu mahtavalle Ai Yazawalle, minä vain leikin enkä saa tästä rahaa.
A/N: Tämän voi mielessään sijoittaa hyvin moneen kohtaan mangassa, joskin itselläni on mielessä yksi aivan erityinen.
Rohkeus
Nana haistoi tuulessa meren suolaisuuden, vapauden. Näkinkengät rasahtelivat paljaiden jalkapohjien alla hänen seuratessaan rantaviivaa, joka jatkui valkoisena ja hohtavana silmänkantamattomiin. Aallot piirsivät hiekkaan pitsikuviota ja vetäytyivät sitten takaisin meren syleilyyn. Jossakin tuolla oli se länsirannikko, jonka valoista hän oli kerran uneksinut – nyt hän näki pelkkää pimeää. Hän kahlasi veteen, ja kylmyys halvaannutti hänet lantiosta alaspäin.
Kuutamo loi sillan hänen jalkojensa juureen. Ehkä, jos hän kulkisi sitä tarpeeksi pitkään, hän löytäisi lopulta Renin. Nana sulki silmänsä ja tapaili laulua, jonka tuuli oli hänelle kuiskannut. Laulua, jonka Ren oli kirjoittanut. Laulua rohkeudesta.
Rohkeudesta nousta pystyyn, seisoa suorassa, kun maailma on sinut kaatanut.
***
Kirjoittaja: sugared
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluffy
Fandom: Gossip Girl
Paritus: Serena/Nate
Vastuuvapaus: Gossip Girl kuuluu CTW:lle ja käsikirjoittajille, ei minulle, enkä saa tästä rahaa.
A/N: Serena/Nate on yksi tv-version lempiparituksistani, eivätkä he kirjoissakaan hullumpia ole. Rakastan sitä, miten helppoa kaikki heidän välillään on.
Yksinkertaista
Se oli niitä ensimmäisiä hetkiä, jolloin Nate huomasi ajattelevansa Serenaa muutenkin kuin ystävänä. Helleaalto oli pyyhkäissyt yli Manhattanin, ja he makoilivat nurmikolla Naten vanhempien kaupunkihuvilan takapihalla. Keskikesän verkkaisuus oli vallannut heidät, kirkkaansinisellä taivalla ei purjehtinut pilvenhattaraakaan, jota tulkitsemalla viihdyttää itseään. Hetkeä aiemmin Serena oli löytänyt hyvinhoidetun puutarhan kauimmaisesta nurkasta voikukkia, ja nyt niiden untuvaiset siemenet, kevyet kuin saippuakuplat, tanssahtelivat ja tekivät huimia piruetteja lempeässä suvituulessa. Nate vilkaisi Serenaa ja sokaistui auringosta, joka heijastui tytön iholta, hiuksista, valkoisesta hymystä.
"Haluatko mennä sisälle? Pakastimessa on varmaan jäätelöä", nuorukainen ehdotti silmiään siristellen. Serena pudisti päätään.
"Ollaan vielä hetki tässä, jooko? Minusta on niin ihanaa, kun ei tarvitse tehdä mitään", tyttö sanoi avaamatta silmiään. Nate nyökkäsi, ihaili hetken tämän kasvojen jumalallista symmetriaa ja painoi sitten päänsä ruohopedille.
Serenan kanssa kaikki oli niin yksinkertaista. Jos Nate nyt kääntyisi kyljelleen ja suutelisi Serenaa, se tuntuisi täysin luonnolliselta. Hänen ei tarvinnut kokeilla sitä tietääkseen, miten yksinkertaista se olisi. Hänen ei tarvitsisi selittää itseään, hän voisi vain pyyhkäistä kultaiset hiussuortuvat tytön hikisiltä kasvoilta ja hymyillä.
"Kun me ollaan aikuisia, ja sinä ja Blair olette naimisissa, teidän pitää hankkia iso uima-allas. Sitten minä voin viettää kaikki vapaapäiväni teidän luonanne. Ottaisin vain aurinkoa ja sekoittelisin drinkkejä allasbaarissa. Ja välillä kääntäisin kylkeä", Serena haaveili, ja ajatus käänsi hänen suupielensä leveään virneeseen.
"Ja minä ja Blair saisimme hätyytellä sulhasehdokkaita kimpustasi?" Nate nauroi ja pukkasi parasta ystäväänsä kylkeen. "Blair tuskin tykkäisi hyvää."
"Kyllä me vielä saamme hänet ylipuhuttua", Serena hymähti ja sulki jälleen silmänsä. Nate ajatteli Serenaa pikkupikkubikineissään uima-altaan reunalla – ja Blairia komentamassa palvelusväkeä ajamaan tiehensä puutarhan muurin yli kurkkivat miehet. Hän kävi jälleen selälleen nurmikolle ja puhalsi vauhtia voikukansiemenelle, joka uhkasi laskeutua hänen nenälleen.
Toinen piirre, jota Nate Serenassa rakasti, oli se, ettei tämä vaatinut häneltä mitään. Jos hän nyt kääntyisi kyljelleen ja suutelisi Serenaa, tyttö ei vaatisi häntä kertomaan Blairille, ei sitoutumaan, ei ottamaan vastuuta. Heidän ei tarvitsisi kaiverruttaa nimiä sormuksiin, hankkia taloa Hamptoneista ja nimetä lapsiaan Yaleksi ja Nathaniel Toiseksi. Naten ei olisi tarvinnut kokeilla sitä tietääkseen, että oli oikeassa, mutta kokeili silti. Ja kun Serena vastasi suudelmaan, se oli juuri niin yksinkertaista ja luonnollista, kuin hän oli kuvitellutkin sen olevan.
***
Kirjoittaja: sugared
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angst
Fandom: Moulin Rouge
Paritus: Nini/argentiinalainen
Vastuuvapaus: Moulin Rouge kuuluu Baz Luhrmanille ja ties kenelle, minä vain leikin ilman rahallista korvausta.
A/N: Nini/argentiinalainen on yksi meikäläisen OTP, vaikka siitä harvoin saakaan lukea! Olen jo pitkään suunnitellut kirjoittavani heistä jotain, mutta olen odotellut sopivaa ideaa. Ja jos joku ei tiedä, niin Nini Legs-in-the-air on siis se mustatukkainen tanssija, jonka kanssa argentiinalainen tanssiin Roxanen. Mulle paritus on ihan yhtä canonia kuin Satine/Christiankin!
Keski-ikä
Pitkäksi venyneen illan jäljiltä kankea ja krapulainen aurinko kiipesi hitaasti Pariisin kattojen ylle ja tunkeutui ikkunaluukkujen raoista montmartrelaiseen makuuhuoneeseen. Nini heräsi säpsähtäen, kun hänen uniensa laiva ajautui karille, ja yritti hahmottaa ympäristöään harmaassa, alavireisessä valossa. Hänen vieressään virttyneillä, haalistuneilla satiinilakanoilla makasi mies. Toisin kuin useimpien, tämän miehen kasvot Nini muisti juhlasalista, portaikosta ja reisiensä välistä.
Hän nousi ja asettui pukeutumispöytänsä ääreen. Pöytä oli täynnä erilaisia purkkeja, pulloja ja purnukoita, joista mikään ei enää riittänyt peittämään elämän jättämiä jälkiä hänen kasvoiltaan. Hän huokaisi ja ryhtyi kaikesta huolimatta puuteroimaan kasvojaan. Juonteet tuntuivat painuvan päivä päivältä syvemmälle, ja pian hänen ihonsa muistuttaisi vanhaa karttaa, jossa tiet, joet ja valtionrajat risteilivät.
Poskipunajauheen tahrimaan peiliin hänen rinnalleen ilmestyivät toiset kasvot, yhtä vanhat ja kuluneet kuin hänenkin.
"Punainen ei ole sinun värisi", mies murahti. Ennen kuin Nini ehti edes vetää henkeä, miehen vahvat käsivarret olivat lukinneet hänet paikoilleen. Miehen syleilyssä hän oli kuin lasinen balleriina: jos tämä kiristäisi otettaan hänen ampiaisvyötärönsä ympärillä, hän halkeaisi kahtia. Nini laski katseensa.
"Sinun tähtesi on jo sammunut, Nini. Tee tilaa toisille, kirkkaammille tähdille", mies kuiskasi, ja tämän sanat raapivat hänen korvaansa. Peilistä Nini näki miehen hymyilevän. Hänen teki mieli kynsiä hymy miehen kasvoilta – ei siksi, että se oli julma ja pilkallinen vaan siksi, että siitä kuvastui sääliä, jota hän ei ollut valmis ottamaan vastaan. Hän tiesi kyllä, etteivät ihon juonteet koskaan lakkaisi haaroittumasta, että hän tarvitsisi aina vain enemmän puuteria peittääkseen maksaläikät käsistään ja että jonakin päivänä hän ei enää pystyisi kiristämään korsettiaan entisiin mittoihinsa.
Moulin Rouge oli kuitenkin hänen koko elämänsä. Mies tarjoutuisi tietenkin ottamaan hänet mukaansa Argentiinaan, tai missä ikinä tämä sitten asuikin. Ja mitä sitten? He kasvattaisivat puolivillejä lapsiaan keskellä eteläamerikkalaista viidakkoa ja eläisivät onnellisina elämänsä loppuun asti? Kuvitteli hän parrasvalojen välkkeessä, yön syvimmässä pimeydessä, pukuhuoneensa ruusuntuoksuisessa hämärässä mitä hyvänsä, hän ei ollut koskaan ollutkaan se Pariisin taivaan kirkkain tähti. Hän oli aina tiennyt sen, hänet oli kasvatettu se mielessä pitäen, ja niinpä hän oli jo tyttövuosinaan hyväksynyt sen tosiasian, etteivät onnelliset loput olleet kaikkia varten. Hänenlaisiaan varten. Mies oli kuitenkin toista maata, boheemi, romantikko, naiivi ja idealisti. Niinpä Nini päätti turvautua ainoaan tuntemaansa keinoon hiljentääkseen miehen. Hän tarttui miehen karheisiin, kärsineisiin, kokeneisiin kasvoihin ja suuteli tätä, yritti hukuttaa suudelmaan vuodet ja vieraat vuoteet, lakanat, joissa oli jäljellä enää rypyt ja haalea muisto edellisen yön kuumeesta.
//Classick muokkasi fandomin otsikkoon
ja sugared muokkasi sen pois, kun tässä on useampia fandomeita.....