Kirjottaja: ADHappyDay
Ikäraja: S
Genre: Angst, one-shot
Vastuuvapaus: Kappale (Tuuleksi taivaan rantaan) kuuluu Tiktalille, kaikki muu kuuluu minulle.
Tiivistelmä: Melkein valmis ihmispalapeli putosi räsähtäen maahan ja kaikki alkoi alusta. Entiseen oli vain pieni ero: kukaan ei korjaisi minua tällä kertaa.
A/N: Tämä on siis ensimmäinen kirjoitukseni, jonka minnekään julkaisen... Toivoisin kommentteja - niin risuja kuin ruusujakin!
Minä enkeleitä näin
Silloin elämä oli täydellistä, tai no, niin täydellistä kuin se ikinä pystyisi olemaan. Minulla oli rakkaus, jonka puolesta olisin voinut kuolla. Mutta… ei makeaa mahantäydeltä, olisihan minun pitänyt arvata. Hän oli ainut, mitä minulla oli, hän oli ainoa, jota ikinä olisin voinut sanoa perheekseni. Minä todella rakastin häntä, enkä kai ikinä pystynyt kokonaan päästämään irti.
Faija on väsynyt sen duuneihin,
ne teki sille taas jonkun oharin
Se näyttää niin vanhalta nykyisin,
mut elämä jatkuu
Kukaan ei rakastanut minua niin kuin hän, ei edes oma isäni, ei edes veljeni, joka oli varhaislapsuuteni ajan suojannut minua vaurioilta. Silloin hän oli ainut, joka huomasi minut, joka näki minussa ihmisen. Rikkinäisen ihmisen, jonka korjaamiseen menisi aikaa. Mutta silti hän valitsi minut. Hän halusi korjata minut. Nyt minua ei huomaa kukaan.
Broidi pyrki kouluun lontooseen,
se on matkalla valtaan ja maineeseen
Mä kuulin kun se puhuu itsekseen,
se sanoo maailma muuttuu
Mut valtaa aina outo kaipuu,
kun sua ajattelen iltaisin
Sä näkyjä enkeleistä näit
Aina vaipuessani synkkyyteen, nostit minut pinnalle ja annoit syyn elää. Jollain oli merkitystä, meillä oli merkitystä. Epäilevästä ja luottamattomasta alkoi kasvaa eheä ihminen, joka näki valoa tunnelin päässä entistä useammin.
Jäit tuuleksi taivaanrantaan,
valoisan virran rantaan
Kun suruihin suurin vaivuin,
sinä iloja näit,
jäit tuuleksi taivaanrantaan,
valoisan virran rantaan
Mä maailman tahtoon taivuin,
sinä enkeleitä näit.
Sitten yhtäkkiä musta harso laskeutui välillemme. Harso, jonka läpi yhä näin sinut, mutta jonka takaa en ikinä saisi sinua ehjin nahoin haettua. Harso, jonka taakse yritin päästä, mutta aina joku tarrasi minuun kiinni ja esti kulkuni. Melkein valmis ihmispalapeli putosi räsähtäen maahan ja kaikki alkoi alusta. Entiseen oli vain pieni ero, pieni harson ohut ero: kukaan ei korjaisi minua tällä kertaa.
Mul on suvun taipumus synkkyyteen,
pakotie paikkaan salaiseen
Mä ikävän tyynylle kotini teen,
ja elämä jatkuu
Alkoi eläväkuollut aika. Kehoni ei lakannut toimimasta, mutta sielu sen sisällä oli pirstaleina. Pirstaleina, joiden terävät reunat raatelivat sisimpääni rikki. Kukaan ei nähnyt sitä. Kukaan ei huomannut muuttumistani takaisin entisen minän varjoksi. Ja ehkä minä en antanut kenenkään nähdä. Vain sinä olisit saanut katsoa.
Me sanotaan olevamme ihan okei,
et meihin tää maailma pysty ei,
aina vailla jotain mut ihan okei,
ja elämä jatkuu
Olin jumissa oman pääni sisällä, koska vain siellä pystyin tuomaan sinut takaisin ja viettää täydelliset hetkemme uudestaan ja uudestaan. Jos olisin sallinut itselleni yhdenkään aurinkoisen päivän, olisin häikäistynyt kuoliaaksi. Jos olisin suonut itselleni edes yhden päivän erossa sinusta, en olisi päässyt enää takaisin. Ja minä kuuluin sinun luoksesi.
Mut valtaa aina outo kaipuu,
kun sua ajattelen iltaisin
Sä näkyjä enkeleistä näit
Joku olisi voinut kysyä, kuinka pitkälle olisin voinut mennä päästäkseni takaisin luoksesi, mutta todellisuudessa sinun luoksesi pääseminen ei vaatisi paljoakaan. Loppujen lopuksi sinä olit lähellä, piti vain päästä sen tuskaisen harson yli. Ja sitten kaikki olisi taas täydellistä…
Jäit tuuleksi taivaanrantaan,
valoisan virran rantaan
Kun suruihin suurin vaivuin
sinä iloja näit,
jäit tuuleksi taivaanrantaan,
valoisan virran rantaan
Mä maailman tahtoon taivuin,
sinä enkeleitä näit
Sain aikaiseksi jotain peruuttamatonta, mutta samalla jotain hyvin lohdullista. Ehkä näkisin sinut vielä kerran…
Jäit tuuleksi taivaanrantaan,
valoisan virran rantaan,
Kun suruihin suurin vaivuin
minä enkeleitä näin
***
A/N2 Tämmönen siis... Kommentit tosiaan ois kivoja!
