Nimi: Koska välitän, minuun sattuu
K-11
Paritus: Ron/Hermione, Ron/Lavender, HET
Genre: Angst, romance, songfic
Summary: Ron ja Lavender ovat juuri alkaneet seurustella. Hermione ja Ron sen sijaan ovat juuri aloittaneet muutaman kuukauden riidan… Puoliverisen prinssin tapahtumiin siis perehdyn, Hermionen näkökulmasta.
One shot
IC
Muuta: VANHA. FFF#kakkosen tavaraa. Meinasin laittaa vitriiniin, mutta sitten päätin haluta kommentteja (*anova katse*).
Biisi: Because of You - Kelly Clarkson
I will not make the same mistakes that you did
I will not let myself
Cause my heart so much misery
Hermione sulki oven perässään. Hän nyyhkäisi hiljaa ja lähti kävelemään raivoisasti kohti Rohkelikkojen oleskeluhuonetta. Kävellessään käytävää pitkin hän ohitti kikattavan Lavender Brownin ja Parvati Patilin. Lavender oli luultavasti juuri kertomassa Parvatille, että hän seurusteli nyt Ronin kanssa. Tietenkin Lavender kertoi! Tietenkin kaikkien täytyisi kuulla mahdollisimman pian, että Lavender seurusteli. Ronin kanssa. Ja niin tosiaan, pian Hermione kuuli Lavenderin sanovan Parvatille kuuluvasti:
”Ron on niin ihana!”
Hermione marssi vihaisena lihavan leidin luokse, lausui tunnussanan ja rynnisti oleskeluhuoneen korvia vihlovaan meteliin. Rohkelikot juhlivat yhä villisti huispausvoittoa. Hermione raivasi tiensä nauravien ihmisten läpi. Ennen kuin hän pääsi tyttöjen makuusaliin vieville portaille asti, Ginny ilmestyi jostain hänen eteensä, Arnold-kääpiöpallura olallaan.
”Oletko kunnossa?”
“Miten niin? Tietysti olen!” Hermione sanoi normaalia kimeämmällä äänellä. Hän rykäisi ja yritti ohittaa Ginnyn.
“Odota nyt vähän. Minä en usko sinua”, Ginny sanoi itsepintaisesti ja tarkkaili Hermionea. ”Oletko vihainen Ronille?”
”Ronille? Kuule, minua ei voisi vähempää kiinnostaa -” Hermionen ääni oli jälleen kimeä. Hän raivostui jo itselleenkin. Miksi hän antoi tällaisen asian vaivata niin paljon?
“Hyvä, koska Ron nyt vain on…idiootti”, Ginny sanoi topakasti. ”Hän ei oikeasti taida edes pitää Lavenderista. Ron tahtoo vain todistella, että hänkin pussailee ihmisten kanssa, koska minä -”
”Hyvää yötä, Ginny”, Hermione keskeytti. Häntä ei oikeasti huvittanut kuunnella, mitkä olivat Ronin motiivit kuherrella Lavenderin kanssa.
”Ai no, hyvää yötä sinullekin”, Ginny sanoi ja kuulosti nyt aidosti huolestuneelta. Hermione väisti Ginnyn katsetta ja lähti tyttöjen makuusaliin vieviin portaisiin. Hermione kaipasi rauhaa ja ennen kaikkea yksinäisyyttä. Tai niin hän ainakin kuvitteli. Mitä hän tiesi, koska hän oli 16-vuotias ja koko elämä edessä. Tuntui lapselliselta vajota omaan sänkyyn suremaan, mutta juuri niin Hermione menetteli. Joskus hän oli vain tavallinen teinityttö.
I will not break the way you did,
You fell so hard
I've learned the hard way
To never let it get that far
Lumi kieppui taas jääpintaisten ikkunoiden takana ja joulu teki tuloaan. Tylypahkan suureen saliin oli tuotu joulukuusia, ja mistelinoksia riippui siellä täällä pitkin käytäviä. Hermione oli nähnyt isojen tyttöparvien kokoontuvan mistelien alle aina, kun Harry kulki ohi. Lisäksi Hermione oli nähnyt Ronin ja Lavenderin mistelinoksan alla muodonmuutostunnin jälkeen. Ja sen näyn Hermione halusi unohtaa.
Ron on niin lapsellinen, Hermione ajatteli rientäessään jälleen kerran vauhdikkaasti oleskeluhuoneen läpi ja sieltä tyttöjen makuusaliin (Ron ja Lavender kiemurtelivat takan ääressä). Hermione uskoi vahvasti Ginnyn teoriaan: Ron oli Lavenderin kanssa vain siksi, että halusi todistella kykynsä kuherrella. Yksinkertaisesti naurettavaa ja lapsellista toimintaa, Hermione tuumi siirrellessään koululaukustaan kirjoja sängylleen. Ron oli luullut Harryn laittaneen hänen juomaansa felix felicistä, koska Hermionekin oli luullut niin.
Heti kun Harry kertoi totuuden, kaikki olikin Hermionen syytä. Niin, Ron oli syyttänyt Hermionea hänen mollaamisestaan. Ron oli typerys. Ilman Hermionea Ron ei välttämättä olisi edes huispausjoukkueessa.
Toisaalta Lavender oli samanlainen idiootti. Siinäpä sopiva pari, Hermione ajatteli ja hymyili ilkeästi itsekseen. Hän rupesi tekemään läksyjä. Uppotuessaan taikojen teorioihin Hermione unohti Ronin täysin.
Hermione näki Ronin seuraavana päivänä aamiaisella. Ronin vieressä istui Lavender, joka syötti häntä omalla haarukallaan. Ron oli varsinainen vauva, Hermione ajatteli ja istui niin kauas Ronista kuin mahdollista. Hän kaatoi lautaselleen muroja ja alkoi syömään niitä hitaasti pureksien. Hetken kuluttua Luna Lovekiva ilmestyi toiselle puolelle pöytää.
”Huomenta Hermione”, Luna toivotti hartaasti. ”Miksi sinä istut täällä ihan yksin? Pelkäätkö sinturintu-rokkoa?”
”Mi-? En, minä halusin vähän vaihtelua”, Hermione tokaisi ja lappasi suuhunsa ison lusikallisen muroja. Häntä ei huvittanut puhua riidasta Ronin kanssa – etenkään Lunan kanssa. Olihan Luna mukava ja kiltti, mutta hän saattaisi puhua asiasta Harryn kanssa. Tai Ronin.
”No, sinturintu-rokon kannalta se on ihan kannattavaa”, Luna sanoi ja rupesi selostamaan taudin yksityiskohtia. Hermione ei kuunnellut, vaan tuijotteli murojaan hiljaisena.
”Hermione”, joku lausui hänen nimensä kuuluvasti, eikä se ollut Luna. Hermione hätkähti ja kääntyi. Harry seisoi pöydän vieressä ja katsoi Hermione ärsyttävän huolestuneesti, aivan kuten Ginny.
”Hermione, mennäänkö yhtä matkaa loitsutunnille?” Harry kysyi. ”Hei Luna!”
Luna kertoi Harryllekin sinturintutaudista. Hermione joi sillä aikaa mehunsa loppuun ja nousi seisomaan.
”Mennään sitten”, Hermione sanoi ja lähti kävelemään pois suuresta salista. Harry tuli hänen rinnalleen ja sanoi:
”Kuule, olen edelleen sitä mieltä että sinun ja Ronin pitäisi sopia riitanne.”
”Ron saa itse tulla myöntämään, että hänkin uskoi sinun juottaneen hänelle onnenjuomaa”, Hermione sanoi itsepäisesti. Harry huokaisi.
”Ron uskoo sinun, tuota, pitävän häntä surkeana pelaajana tai jotain sellaista”, Harry sanoi ja jatkoi vaivaantuneena:
”Ronin mielestä sinä pidät enää vain Krumia hyvänä huispaajana.”
”MITÄ?” Hermionen vihainen huudahdus säikähdytti lähimmät ekaluokkalaiset, jotka olivat myös matkalla aamun ensimmäiselle oppitunnille. Hermione jatkoi hiljempaa, mutta raivosta kihisten:
“Hän on niin naurettava. Kuinka kauan hän kuvittelee jatkavansa tuota samaa linjaa? Viktor ei kuulu tähän mitenkään! Hän on itse sotkenut asioita.”
”Minusta teidän pitäisi sopia”, Harry sanoi taas. Hermione pysyi vaiti, sillä he saapuivat loitsuluokan eteen. Lavender puhui vilkkaasti Parvatin kanssa, pitäen samalla kiinni Ronin kädestä. Ronia puheenaihe ei näyttänyt kiinnostavan. Hän vilkaisi Harryyn ja sitten Hermioneen. Heidän katseensa kohtasivat vain hetkeksi, mutta siitä ei voinut erehtyä. He eivät todellakaan puhuisi toisilleen.
Because of you
I never stray too far from the sidewalk
Because of you
I learned to play on the safe side so I don't get hurt
Because of you
I find it hard to trust not only me, but everyone around me
Because of you
I am afraid
Joulu oli ovella, mutta sopua ei syntynyt. Sen sijaan Hermione nauroi Ronille rumasti eräällä muodonmuutos tunnilla, kun Ronin oli onnistunut kasvattaa itselleen viikset. Ron oli kostoksi matkinut Hermionen innokasta viittaamista, ja Hermione oli murtunut. Hän oli rynnännyt tyttöjen vessaan itkemään. Välirikko Ronin kanssa ei oikeasti ollut mukavaa. Olivathan he sentään joskus olleet ystäviä.
Hermione oli osittain suuttunut myös Harrylle, koska tämä luotti niin paljon taikajuomakirjaan, jonka oli omistanut joku, joka oli kutsunut itseään Puoliveriseksi prinssiksi. Henkilö oli kirjoittanut hyviä ohjeita kirjan sivuille, ja niiden avulla Harry loisti taikajuomatunneilla. Professori Kuhnusarvio ylisti häntä jokaisella tunnilla maasta taivaisiin.
Välillä Hermione huomasi toivovansa, että kirja osoittaisi edes pienen merkin vaarallisuudesta. Hänestä tuntui uskomattomalta, että Harry luotti ihmiseen, jolla oli taipumusta pimeisiin taikoihin. Niin kauan kuin Hermione oli Harryn tuntenut, tämä oli vihannut pimeyden voimia.
Hermione istui Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa tekemässä Lipetitin määrämiä läksyjä loitsuista. Tehtävä oli yksinkertainen: oli etsittävä monistusloitsun tärkeimmät ominaisuudet. Hermione kumartui noukkimaan laukustaan kirjan, jonka oli lainannut kirjastosta (Loitsut, joista todella on hyötyä).
Hänen laukkunsa oli niin täynnä, että kirjan ottaminen tuotti pieniä vaikeuksia. Hermione veti kirjaa laukusta, mutta se oli niin tiukasti puristuksissa muitten kirjojen välissä, ettei se meinannut irrota. Hermione huokaisi ja osoitti kirjaa taikasauvallaan:
”Irtios!”
Kirja lennähti pöydälle hänen eteensä, mutta muutama muukin kirja pompahti laukusta lattialle. Hermione puri hammasta ja noukki kirjat laukkuunsa. Hän huomasi vähän matkan päässä lattialla taikajuomien muistiinpanonsa ja noukki nekin. Muistiinpanot olivat aivan ensimmäiseltä Kuhnusarvion tunnilta. Hermione oli kirjoittanut muun muassa amortentiasta: jokainen haistaa sen tuoksun eri tavalla. Sulkuihin hän oli kirjoittanut, mitä oli itse haistanut: leikattu nurmikko, uusi pergamentti ja jokin raikas, tuttu tuoksu. Hermione huokaisi ja laittoi muistiinpanonsa takaisin laukkuunsa. Nyt hän tiesi, mitä tuo tuttu tuoksu oli. Hän aavisteli, ettei haistanut amortentiaa enää samalla tavalla.
I lose my way
And it's not too long before you point it out
I cannot cry
Because I know that's weakness in your eyes
I'm forced to fake
A smile, a laugh everyday of my life
My heart can't possibly break
When it wasn't even whole to start with
Viimein koitti viimeinen koulupäivä ennen joululoman alkamista. Hermione matkustaisi jouluksi kotiinsa, vanhempiensa luokse. Hän tiesi, että Harry oli menossa Ronin kanssa Kotikoloon. Hermione ei voinut mitään sille, että hänkin olisi halunnut sinne. Ronin äidin valmistama jouluruoka oli ihanaa, ja Weasleyn perheessä kuuli aina uutisia taikaministeriöstä. Toisaalta Hermione ei pystyisi olemaan Ronin kanssa samassa huoneessa – saati sitten ruokapöydässä – minuuttia kauempaa. Tosin Lavender ei viettäisi joulua Ronin luona.
Hermione pyyhkäisi Ronin ja yhteisen joulun mielestään. Viimeinen oppitunti oli pimeydenvoimilta suojautumista. Hermione kuunteli jälleen kuin imuri Kalkaroksen sanoja. Lopputunnista Kalkaros pisti luokan harjoittelemaan kilpiloitsua ääneti. Hermione harjoitteli Nevillen kanssa. Hermione ei tähdännyt aseistariisuntaloitsua Nevilleen tosissaan, joten Nevilleen ei loitsun osuessa sattunut niin paljon kuin normaalisti.
Kun tunti viimein päättyi, Hermione riensi muiden rohkelikkojen mukana oleskeluhuoneeseen hakemaan tavaroitaan ja valmistautumaan kotiin lähtöön. Palatessaan makuusalista Hermione näki Harryn ja Ronin seisovan lähellä muotokuva-aukkoa. Ehkä, Hermione ajatteli, ehkä hän voisi toivottaa hyvää joulua Ronillekin. Hyvin pikaisesti, mutta silti kuuluvasti.
Hermione katsoi Roniin, joka käänsi juuri kasvonsa Hermioneen. Heidän katseensa kohtasivat hetkeksi, mutta Hermione ei ehtinyt sanoa mitään, kun Lavender jo syöksyi jostain Ronin kaulaan. Hermione käänsi kasvonsa Harryyn ja sanoi hyvin nopeasti:
”Hyvää joulua, Harry!”
”Samoin! Hermione, minulla on tärkeää asiaa, eilen Kuhnusarvion pikkujouluissa – ”
”En ehdi nyt, juna Lontooseen lähtee”, Hermione sanoi kiireesti ja kääntyi muotokuva-aukolle. Ron ja Lavender näyttivät liimaantuneen toisiinsa.
”Kerron sitten loman jälkeen!” Hän kuuli Harryn huutavan.
Because of you
I never stray too far from the sidewalk
Because of you
I learned to play on the safe side so I don't get hurt
Because of you
I find it hard to trust not only me, but everyone around me
Because of you
I am afraid
Hermione mietti junassa, että oli ollut suuri erehdys mennä Kuhnusarvion pikkujouluihin Cormac McLaggenin kanssa. McLaggen oli epäkohtelias ja erittäin itsekeskeinen. Hermione oli mennyt juhliin McLaggenin kanssavain siksi, että pääsi kerskumaan McLaggenia Ronin kuullen hyväksi huispaajaksi. Oli Hermionen ansiota, että Ron oli Rohkelikon pitäjä eikä McLaggen, Hermione ajatteli katkerasti.
Mieluummin McLaggen kuin Smith, Hermione tuumi juuri, kun vaunun ovi aukaistiin. Hermione voihkaisi mielessään. Ovella seisoi suuri kokoinen McLaggen, joka tuijotti vaunuosastoa, jossa ei istunut muita kuin Hermione.
”Kai käy, että tulen tänne istumaan?” Cormac kysyi ja raahasi matkalaukkunsa sisään vastausta odottelematta. Juna lähti liikkeelle, ja Cormac istui Hermionea vastapäätä.
”Minne sinä oikein katosit eilen?”
”Sairaalasiipeen. Minulle tuli hurjan paha olo”, Hermione sopersi. McLaggen näytti kuitenkin uskovan hänen selityksensä, sillä tämä sanoi:
”Huono tuuri. Minä näin nimittäin eilen Kadlein kanuunoiden jahtaajan varamiehen, Edwart Gillioyn. Hän on pelannut muutamassa tärkeässä pelissä…”
McLaggen ryhtyi selostamaan pelejä, joissa Gillioy oli tehnyt muutaman maalin. Hermione kuunteli vain puolittain, tuijottaen horisonttiin katoavaa Tylyahoa. Kadlein kanuunoista hänelle tuli automaattisesti mieleen Ron.
I watched you die
I heard you cry every night in your sleep
I was so young
You should have known better than to lean on me
You never thought of anyone else
You just saw your pain
And now I cry in the middle of the night
For the same damn thing
Joulu ei ollut Hermionen hauskimpia, johtuen hänen alitajunnassaan muistuttavasta välirikosta Ronin kanssa. Hermione ei ollut lähettänyt Ronille joululahjaa, eikä Ronkaan hänelle. Hermione näki muutamia jästi-sukulaisiaan loman aikana (vain muutama tiesi hänen oikeasta koulustaan), mutta muuten hän vietti loman vanhempiensa kanssa. Tylypahkaan palaaminen ei ollut helppoa, koska siellä Hermione näkisi taas Ronin. Hän kuitenkin päätti, ettei välittäisi Ronista ja Lavenderista.
Ja niin tosiaan, kun Hermione loman loputtua näki Ronin ja Harryn neuvottomina muotokuva-aukolla, hän oli kuin ei olisi nähnytkään Ronia, vaan tervehti vain Harrya. Sisimmässään hän ilahtui, kun Ron näytti haluavan taas puhua hänelle.
Minulla on ikävä sinua.
Kuullessaan Lavenderin kutsuvan Ronia Lonnukaksi, Hermione tunsi ärtymystä enemmän kuin huvittuneisuutta. Kuka täysjärkinen nolaa toiset kutsumalla heitä ”Lonnukaksi” tai vastaavaksi. Sääliessään Ronia Hermione tunsi kuitenkin myös mielihyvää saadessaan Ronin häpeämään, ja niinpä hän rupesi myös nimittämään Ronia Lonnukaksi, ihan vain Ronin kiusaksi. Harryn pyynnöistä huolimatta hän ei sopisi riitaa Ronin kanssa, ennen kuin tämä tulisi järkiinsä. Hermione ei itsekään oikein tiennyt, tarkoittiko se sitä, että Ron pyytäisi Hermionelta anteeksi vai eroaisi Lavenderista.
Koulutöiden lisäksi kaikki saivat pian muuta ajateltavaa, kun ilmiintymisharjoitukset alkoivat. Harjoittelu oli vaikeaa, eikä kukaan onnistunut ensimmäisellä tunnilla. Hermione tunsi pientä pettymystä – hän oli tottunut onnistumaan kaikissa uusissa taioissa vähintään puolentunnin sisällä.
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Hermione heräsi outoon tunteeseen – aivan kuin hän olisi unohtanut jotain. Sitä tapahtui Hermionelle harvoin. Vasta oleskeluhuoneessa hän muisti: oli Ronin syntymäpäivä. Hermione ajatteli masentuneena, ettei hän halunnut antaa Ronille lahjaansa, jonka hän oli hankkinut jo kesällä Viistokujalta. Hermione toivoi niin kovasti, että Ron tekisi aloitteen riidan sopimisessa.
Because of you
I never stray too far from the sidewalk
Because of you
I learned to play on the safe side so I don't get hurt
Because of you
I try my hardest just to forget everything
Because of you
I don't know how to let anyone else in
Because of you
I'm ashamed of my life because it's empty
Hermione poistui muotokuva-aukon kautta käytävälle ja oli aikeissa lähteä aamiaiselle, kun Ginny ilmestyi jostain hänen luokseen.
”Huomenta, mennäänkö samaa matkaa?” Ginny ehdotti ja Hermione suostui. He kävelivät rauhassa portaita alas, kun Ginny sanoi:
“Mäntistä isoveljestäni tulee tänään täysi-ikäinen. Oikeasti, Arnoldkin on kypsempi.”
“Arnold on kääpiöpallura”, Hermione sanoi haluten vaihtaa aihetta. “Ne ovat aika kiehtovia. Mitenköhän Fred ja George – “
“Ron ei oikeasti pidä Lavenderista”, Ginny keskeytti Hermionen pohdinnan.
”Mitä?” Hermione hämmästyi. ”Oletko sinä jutellut Ronin kanssa?”
”En tietenkään”, Ginny puuskahti. “Mutta huomaahan sen. Ron kaipaa itsenäisyyttä, hän ei siedä Lavenderin tiuhaa läsnäoloa. Oikeasti, Ron ei voi puhua mistään Lavenderin kanssa. He ovat yksinkertaisesti niin erilaisia.”
“Lavender on pinnallinen”, Hermione myönsi. “Mutta mistä sinä puhut Deanin kanssa?”
Ginnyn poskille kohosi kevyt puna.
“Huispauksesta ja vähän kaikesta”, Ginny mutisi.
“Mutta Deankaan ei taida tietää killasta”, Hermione huomautti.
“Ei tietenkään”, Ginny sanoi melkein pelästyneenä.
Hermione ja Ginny saapuivat suureen saliin. He eivät kuitenkaan ehtineet edes pöytään asti, kun Professori McGarmiwa kiirehti heidän luokseen.
”Ginny, Hermione... Minulla on teille jotain kerrottavaa, mikä saattaa järkyttää teitä”, McGarmiwa aloitti. Sitten hän kertoi, miten Ronille oli käynyt.
Hermione istui sairaalasiiven ulkopuolella muiden kanssa ja odotti, että Matami Pomfrey päästäisi heidät sisälle katsomaan Ronia. Hermionen istuessa hiljaa paikoillaan muut keskustelivat siitä, miten Ronin myrkyttäminen oli tapahtunut.
Hermione pyyhki kyyneleitä silmistään. Jos Ron olisi kuollut... Hermione ei olisi antanut itselleen ikinä anteeksi. Hän päätti, että ei enää koskaan päästäisi riitaa Ronin kanssa näin pitkälle. Hän välitti Ronista oikeasti.
Because of you
I am afraid
Because of you
Because of you
------
?
