Silmarillionin itsensä lukemisesta on taas vierähtänyt jo rikollisen kauan aikaa, mutta ehkä mä hyvitän sitä lukemalla ficcejä siitä ennen kuin pääsen taas itse kirjan pariin.
Jaahas, sitten jos keksisi vielä jotain sanottavaa itse ficcistäkin, niin olisi ihan kiva.
Olet tosi hienosti onnistunut tiivistämään Maedhrosin (perkele, mikä nimihirviö! ::
) ajatuksista viimeisillä hetkillään. Silloin kuitenkin varmasti ajatukset hakeutuvat niihin kaikista rakkaimpiin henkilöihin, joita tässä tapauksessa on vain yksi: Fingon, joten on ihan ymmärrettävää, että Maedhrosin ajatukset pyörivät vain tämän ympärillä. Olisi kuitenkin ollut ihan kiva saada edes pienen pieniä viboja siitä kaikesta muusta, mitä Keski-Maassa pyöri tuolla hetkellä, Silmarileistä, Fëanorin valasta, johon Maedhroskin oli kietoutunut jne. mutta ymmärtäähän sen, ettei näin lyhyeen pätkään mahdu tuota kaikkea.
Tämä oli kuitenkin mielestäni varsin onnistunut raapale, vaikka olisinkin ehkä halunnut tästä pidemmän.
Jotenkin Silmarillionin ollessa kyseessä edes tuo insesti-viba ei ajanut mua toisaalle, kuten se yleensä tekee, mutta Silmarillion nyt on muutenkin niin kieroutunut, että sinne se oikeastaan sopii jotenkin omalla tavallaan.
Kiitoksia tästä, tällä pätkällä oli hyvä aloittaa Silmarillion-ficcien lukeminen! (: