// Alaotsikko: Sirius/Remus, K-11, Songfic, Raapale x 7
Kirjottaja: Kukapa muukaan kun Böö
Tyylilaji: Fluffy, Romance, Humor, Songfic, Raapale x 7
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistat kuuluvan J.K.Rowlingille, kuuluu hänelle.
Ikäraja. K-11
Kirjoittajan kommentit: Sirius muistalaa Remusta, Songfic: Mamba,
Valokuvia.
Kaikki ne kerrat, kun toivon sinun tietävän tunteistani
”Vanhan valokuva kansion mä löysin yllättäin, sen jo luulin hukanneeni hyllystäin. Hiukan hämmentyneenä, sitä selailemaan jäin. Kun nuo vanhat kuvat näin edessäin. Paljon tuttuja kasvoja menneisyydestäin, nimiä vain koitin kaivaa mielestäin. Ja valokuvia sinusta ja minusta, ne mieleen toivat paljon muistoja.”Istuin nojatuolissa. Katsoin kirjahyllyyni ja näin siellä kirjan, jota en ollut nähnyt sitten moniin vuosiin. Otin kirjan ja huomasin sen valokuvakansioksi. Avasin sen hämmentyneenä ja katselin vanhoja kuvia. En muistanut omistavani tällaista, tai no omistin tällaisen, mutta luulin hukanneeni sen. Näin ensimmäisenä kuvan kaikista, jotka olivat olleet kavereitani. Minä, Remus, James, Lily ja paljon muita. Tunnistin kaikkien kasvot, mutten muistanut yhdenkään nimeä. Kaikki hymyilimme ja nauroimme. Minun käteni oli Remuksen olkapäällä ja sinä hymyilit minulle. Tunsin jonkin puristavan rintaani: kaipuun. Hymyilin kuvalle, mutten voinut katsoa kuvaa pidempää. Se oli liian tuskallista. Pysähdyin katsomaan kuvaa joka oli otettu vain. meistä: Kelmeistä
***
”Ja jonkun kauan sitten unohtuneen, tunsin liikuttavan minua. Kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia. Mietin kuinka tosissani, silloin rakastinkaan sinua. Mahdatko sä koskaan, ajatella minua.”Katsoin kuvaa tarkemmin. Siinä olin minä istumassa keskellä. James istui vierelläni. Sinä istui alemmalla rappusella, edessäni. Pörrötin sinun hiuksiaan virnistäen ja sinä nauroit. James katsoi meitä virnistäen. Katsoin sinua niin hellästi ja rakastavasti. Sinä katsoit minua ihan samalla tavalla, mutta niin eri tavalla. Olimme onnellisia yhdessä. Ilman ketään muuta, paitsi tietenkin James, kuka virnisteli vieressämme tietämättä mistään mitään. Kumarruin kuiskaan jotain korvaasi. Sinä hymyilit ja katsoit minua söpösti. Naurahdin ja otin sinua kädestä. Tönäisimme yhdessä Jamesin pois kuvasta. Nauroimme ja vetäisin sinut hänen paikalleen. Laitoin käteni olkapäällesi ja hymyilin kameralle. Sinä naurahdit ja vedit minut lähemmäs. Hymyilin sinulle; Rakastin sinua.
***
”Kansiota selailin ja syvemmälle muistoihin, kuvat veivät päiviin yhteisiin. Muistatkohan vielä, tuota viikonloppua, silloin viimein taisin sinuun rakastua.”Seisoin käytävässä. Olin räjäyttänyt sontapommin ja McGarmiwa oli tullut katsomaan. Hän näki minut ja sinut seisomassa seinän vieressä nauramassa. Hän käveli luokseni ja aloitti huutamisen. Seisoin ja kuuntelin tyynesti. McGarmiwa uhkasi erottaa minut koulusta ja silloin sinä astuit eteeni, ”Minä heitin sen sontapommin”, sanoit. Katsoin sinua ihmeissäni. Minä se olin ollut. McGarmiwa katsoi sinua epäuskoisesti, muttei voinut muuta kuin uskoa. Hän antoi sinulle varoituksen ja lähti. Seisoin suu auki. Sinä virnistit minulle ja sanoit minulle ne ihanat sanat, ”En voinut antaa hänen erottaa sinua. Ketä minä sitten rakastaisin?” Se oli kauneimmin mitä minulle oli ikinä sanottu. Katsoin sinua ja virnistäen.
***
”Jonkun kauan sitten unohtuneen, tunsin liikuttavan minua. Kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia. Mietin kuinka tosissani, silloin rakastinkaan sinua. Mahdatko sä koskaan, ajatella minua.
Löysin yhden otoksen, jossa sua mä suutelen. Muistaisinpa kuka otti sen."Rohkelikot olivat voittaneet huispaus mestaruuden. Tanssin pöydän päällä, musiikin soidessa täysillä ja ihmisten juhliessa. En ollut ainoa pöydällä tanssia, myös James teki sitä. Sinä katsoit minua ja nauroit esitykselleni. Sinä otit kuvia kaikesta siitä, sillä oli viimeinen vuotemme Tylypahkassa. Huusin nimeäsi ja viittasin sinua tanssimaan kanssani. Annoit kameran jollekin ja tulit luokseni. Vedin sinut pöydälle. Olimme ihan lähekkäin ja silloin suutelin sinua. Ihmisten juhlinta hiljeni ja kaikki tuijotti meitä. Joku otti kuvan meistä. Vedit minut lähellesi ja kuiskasit korvaani, ”Menisin jo itse tehdä aloitteen, kun luulin, ette ikinä tee tuota.” James katsoi meitä suu auki ja rupesin nauramaan hänen ilmeelleen.
***
”Ja yhden kuvan jossa, istut autossa. Hymysi on vastustamaton. Jonkun kauan sitten unohtuneen, tunsin liikuttavan minua. Kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia. Mietin kuinka tosissani, silloin rakastinkaan sinua. Mahdatko sä koskaan, ajatella minua.”Istuit junan penkillä. Olimme lähdössä Tylypahkasta, emmekä enää palaisi. En tiennyt mitä halusin tulevaisuudelta, se oli minulle ihan sama, niin kauan kun sinä olit siinä mukana. Hymyilit minulle vastustamattomasti. Istuin viereesi. Meitä vastapäätä istuivat James ja Lily hänen kainalossaan. Nojasin sinuun. ”Nyt lähdemme täältä”, sanoin haikeasti. ”En olisi uskonut että aika menee näin nopeasti”, Remus sanoi ja tuijotti ikkunasta Tylypahkaa. ”Saimme sentään paljon hyviä kokemuksia”, James sanoi ja suuteli Lilyä. ”Samaa mieltä”, totesin hiljaa sinä ja otin häntä kädestä. ”Sain viettää sen kaiken kanssasi”, sinä kuiskasit hellästi. ”Rakastan sinua”, kuiskasin. ”Ja minä sinua”, sinä sanoit ja suuteli minua hellästi huulille.
***
”Kuvat kaikki katsoin näin, niiden valtaan jäin. Elin uudelleen ne hetket sisälläin. Kunnes tyhjän sivun vain, eteeni mä sain. Suljin kansion ja istuin hiljaa vain.”Käänsin sivua ja näin tyhjän sivun. Se oli viimeinen kuva. Viimeinen onnellinen muistoni sinusta. Kyynel vieri poskellani, kun ajattelin kuinka paljon sinua oikeasti rakastinkaan. Koskin tyhjää sivua ja se sattui sisälläni. Suljin kansion ja istuin hiljaa. Ajattelin sinua, huuliasi, kauniita sanojasi, rakkauttasi ja kaikkea sitä tuskaa minkä olet aiheuttanut minulle. Olen kärsinyt vuoksesi, mutta silti rakastan sinua yhtä paljon. Ainoa asia mikä on muuttunut, ovat sinun tunteesi, mutta haluan uskoa että syvällä sisälläsi tunnet samoin. Sinäkin rakastat minua, vaikka et myönnä sitä edes itsellesi. Huomasin itkeväni hiljaisia kyyneleitä. Menetyksen ja kaipuun kyyneleitä. Silti pidit lupauksesi; sinä et ollut unohtanut minua.
***
”Jonkun kauan sitten unohtuneen, tunsin liikuttavan minua. Kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia. Mietin kuinka tosissani, silloin rakastinkaan sinua. Mahdatko sä koskaan, ajatella minua?” ”Hei Sirius”, sanoit eteisestä. Käännyin katsomaan sinua. Tulit huoneeseen ja huomasit kyyneleeni. ”Itketkö sinä?” kysyit huolestuneena. ”En”, sanoi ja pyyhin kyyneleeni. Katsoit minua hellästi ja tulit istumaan sohvalle, eteeni. ”Mikä hätänä?” kysyit. ”Ei mikään”, sanoin ja koetin hymyillä. Tiesin sinun olevan nyt onnellinen Tonksin kanssa. Suljin silmäni, toivoen sen poistavan kaiken tuskan. Sinä katsoit kirjaa sylissäni. Katsoit sitä ja tajusit miksi itkin. ”Voi Sirius”, lohdutit minua. ”Rakastan minä sinua”, kuiskasit korvaani ja halasit minua. Irrottauduin ja katsoin sinua. Minä en voinut sille mitään, Rakastin sinua vieläkin. Suutelit minua huulille. ”Nyt vain oikealla tavalla”, kuiskasit ja pyyhit kyyneleen joka karkasi poskelleni.
//Toivottavasti tykkäsitte... <333
