// Alaotsikko: Severus/3 x tuntematon, K-11, Romance, angst
Kirjottaja: Kukapa muukan kun Böö
Tyylilaji: Romance, angst
Paritus: Severus/3 x tuntematon
Ikäraja: K-11
3 Ensimmäistä ja viimeistä kertaa kun Severus Kalkaros suuteli:
Severus oli kaksitoista. Oli viileä syysilta. Tylypahkan mailla oli rauhallista ja Severus käveli järveä kohti. Hänellä oli tapaaminen Lilyn kanssa.
”Hei Ruikuli!”
Huokaisin ja käännyin ympäri. Vedin sauvani esille.
”Keholeijutus”, Potter ehti huutaa ennen kuin ehdin sanoa mitään. Nousin jalat edellä ilmaan, jääden roikkumaan pää alaspäin.
”Lopeta heti”, punahiuksinen tyttö huusi ja veti sauvansa esiin.
”Älä nyt Lily, me pidetään vaan vähän hauskaa.”
”Potter, se on Evans sinulle. Eikä tuo ole mitenkään hauskaa.”
”Hyvä on”, James mutisi ja pudotti minut alas. Tipuin pää edellä ja päähäni tuli haava. Lily juoksi luokseni ja kosketti haavaani, mikä näköjään vuoti verta.
”Ole hyvä Snivellus”, Potter ilkkui minulle. Etsin taikasauvaani, löytämättä sitä.
”Häivy!” Lily huusi ja Kelmit lähtivät pois.
”Oletko kunnossa?” Lily kysyi minulta, vaikuttaen aidosti huolestuneelta.
”Olen”, vakuutin ja nousin istumaan.
”Tuo haava otsassasi on pahan näköinen, kannattaisi käydä näyttämässä matami Pomferylle”, tyttö huolehti.
”Olen aivan kunnossa”, toistin.
”Anna minä teen sille jotain.” Sen sanottuaan Lily kaivoi taikasauvan ja mutisi loitsun. Veren vuoto loppui kuin seinään.
”Noin on parempi”, Lily mutisi ja painoi huulensa haavalle.
”Miksi sinä noin teit”, kysyin hölmistyneenä.
”Minun äitini suukotti aina minua, kun satutin itseni.”
”Ai.”
***Oli kylmä talvi-ilta. Severus oli ollut ensimmäisessä kuolonsyöjä kokouksessaan.
Kävelin mäkeä alas. Hän-joka-jäänkköt-nimeämättä oli lähtenyt ja olin menossa läheiseen baariin. Baari sijaitsi mäen alapäässä.
”Severus saatana odota minua!”
Näin kuinka Lucius Malfoy juoksi mäkeä alas, koettaen saada minut kiinni. Pysähdyin odottamaan.
”Minne sinä olet menossa?” Lucius kysyi.
”Baariin”, vastasin lyhyesti.
”Loistavaa”, Lucius sanoi ja käveli kanssani.
Astuimme baariin. Se näytti mielestäni aika paljon Sianpäältä. Molemmat olivat syrjässä ja huonossa kunnossa. Itse asiassa ainoa huomattava ero oli siinä, että tämä oli jästi baari ja Sianpää oli velhoille. Baarissa oli värikkäät ikkunalasit ja rikkinäiset hyllyt. Kaikkia tasoja peitti paksu pölykerros. Tiskin takana seisoi iäkäs mies, joka oli kaljuuntumassa.
Istuin jakkaralle ja tilasin kaksi olutta. Luciuksella ei ollut jästi rahaa, joten maksoin molemmat.
”No oliko ensimmäisessä kuolonsyöjien kokouksessa hauskaa?” Lucius kysyin virnistäen.
”Tottakai”, tuhahdin.
”Severus pysy paikoillasi”, Lucius sanoi ja suuteli minua. Järkytyin tuolilleni. Mitä vittua hän nyt tekee? Ei, minä en ollut homo, päätin ja erkanin Luciuksesta.
”Pakko oli testata.” Sen sanottuaan kuuli äänekäs räsähdys ja Lucius oli poissa.
”Pitääkö hänen aina kadota tuolla tavalla?”
***Oli lämmin kesäilta. Severus seisoi tällipajun edessä. Hänelle oli kerrottu, että Voldemort halusi tavata siellä.
Sota oli käynnissä ja minulla olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä, mutta tiesin, ettei pimeän lordi pidä kielteisestä vastauksesta. Sitä paitsi, kaikki luulivat minun olevan Voldemortin kannattaja. Ainoastaan minä ja Dumbledore tiesimme totuuden, tain no nyt ainoastaan minä. Olin varma siitä ettei Voldemortilla ollut mitään iloista asiaa, näin kesken sodan. Olin aika varma mitä asia koski, mutta toivoin olevani väärässä.
”Severus!” huusi tuttu ääni. Käännyin katsomaan ja näin Hermionen juoksevan minua kohti. Otin taikasauvani esille. Hermione juoksi suoraan syliini ja suuteli minua. Suudelma oli intohimoinen. Hermionen poskelle vieri kyynel, mitä hän ei ollut koko sodan aikana muuten vuodattanut. Erkanin suudelmasta ja pyyhin kyyneleen pois hellästi.
”Älä mene”, Hermione pyysi.
”Minun on pakko”, vastasin kaihoisasti.
Hermione otti kasvoni hänen käsiensä väliin. ”Ei ole”, hän sanoi ja suuteli minua hellästi.
Astuin askeleen taaksepäin ja katsoin Hermionen tuskaisiin silmiin. ”Kyllä minun on, mutta lupaan tulla takaisin.”
Hermione pudisti päätään, ”En ole enää lapsi Severus.”
Me molemmat tiesimme mitä tulisi tapahtumaan.
Hermione poskella vieri kyynel ja hän sulki silmänsä.
Painoin suudelman hänen otsalleen. ”Älä huolehdi minusta. Sinulla on sota voitettavanasi”, kusikasin ja lähdin tällipajun ohi. Vilkaisin vielä kerran taakseni, ennen kuin kävelin kuolemaani; Hermione katsoi minua ja hänen silmistään paistoi tuska ja kaipuu. Hermione nosti sormensa huulilleen ja lähetti lentosuukon minulle.
Joku huusi hänen nimeään ja Hermione katsoi minua viimeisen kerran, ennen kuin juoksi linnaan sotimaan.
Se oli viimeinen kertani tässä maailmassa, kun näin jotain niin tuskallista, mutta niin kaunista.
//Toivottavasti piditte... <3
//Rins lisäsi ikärajan viestiin