Fandom: FFXIII
Kirjoittaja: Dria
Beta: -
Ikäraja: S
Hahmot: Fang/Light (jonka voi lukea ystävyytenä)
Genre: drama, fluff
Yhteenveto: Yö Gran Pulsella
Disclaimer: En omista FFXIII:tä
Haasteet: OTP 10, One True Something 20 (Femslash)
A/N: Tylsät_otsikot.com. Kommentit olisivat kivoja, koska en tiedä onko FFXIII:llä ylipäätään lukijoita.
Kesyttämättömän maailman tähtitaivas
Lightning nojasi selkä suurta puunrunkoa vasten ja katsoi lumoutuneena pientä liekkiä. Sen oranssisuus pimeän keskellä tuntui epäaidolta, toisaalta koko l'cie -tapahtuma oli edelleen kuin painajaisunta. Mitä muutakaan matkustaminen Snow'n ja Fangin kanssa oli? Toinen sai hänet raivon valtaan minuutissa, toinen oli... kauhistuttava.
Light inhosi pulselaisen naisen arvioivaa katsetta, tuikkivia silmiä, ärsyttäviä kommentteja... Kaikki naisessa sai hänet suunniltaan raivosta. Edes Snow ei kyennyt samaan. Yksi puolihuolimaton kommentti sai sotilaan tolaltaan, vaikka hän inhosikin totuuden myöntämistä.
Fang oli vaarallinen ja sen lisäksi Light ei ollut varma, voittaisiko hän taistelussa naisen. Hänen matkakumppaneistaan Fang oli ainoa, joka jaksoi hänen raivokkaintakin tahtia, ja kun Light päätti leiriytyä yöksi, Fang näytti valmiilta jatkamaan. Eikö nainen väsynyt koskaan? Entinen sotilas huokaisi ja pakotti silmänsä pysymään auki.
"Light?" hiljainen ääni kysyi pimeyden keskeltä. "Sinun pitäisi nukkua välillä."
"En ole väsynyt. Mene takaisin nukkumaan, Fang", sotilas vastasi kylmästi peittäen väsymyksen äänestään mahdollisimman hyvin.
"Kuulehan, Päivänpaiste, me molemmat tiedämme, että valehtelet", metsästäjätär sanoi aivan yhtä kylmästi. "Enkä todellakaan halua kohdata Behemothia huomenna, jos osa joukostamme on vaarassa nukahtaa pystyyn."
Light tuhahti halveksivasti. Hän tiesi, ettei yksi vahtivuoro vaikuttaisi mitenkään hänen suoriutumiseensa ja hän halusi lyödä naista "lempinimen" takia. Lempinimi kuulosti liikaa pilkkanimeltä hänen korvissaan.
"Hyvä on..." Fang sanoi huvittuneesti jostain hänen viereltään. Ennen kuin Light ehti reagoida mitenkään Fang kietoi kätensä tiukasti sotilaan ympärille, eikä auttanut, vaikka Light kuinka yritti vapautua. Fang oli liian voimakas. Nainen piti hänet tiukasti otteessaan ja onnistui jotenkin livahtamaan Lightin ja puunrungon väliin.
"Viihdytkö siinä?" pulselainen kysyi huvittuneesti, kun Lightning lopetti vihdoin rimpuilun.
"Päästä minut irti!"
"Hys, Päivänpaiste, emmehän halua herättää muita", Fang sanoi lempeästi ja veti sotilaan lähemmäs itseään. "Rentoudu vähän, Light."
Sotilas päätti jättää sanomatta, että Fang oli aivan liian lähellä, toisin sanoen, he koskettivat toisiaan. Ja se tuntui miellyttävältä, vaikka sotilas ei koskaan myöntäisi sitä. Hän olisi saattanut jopa nauttia tunteesta, jos olosuhteet olisivat toiset.
Fang puhalsi kevyesti hänen korvaansa.
"Katso taivaalle." Light totteli ja tunsi henkensä salpautuvan. Tuhannet ja tuhannet tähdet värittivät tummansinisen taivaan ja tuikkivat kirkkaina. Cocoonissa ei koskaan ollut yhtä kirkkaita tähtiä. Hän antoi katseensa hyppelehtiä tuntemattomia tähtikuvioita, kuunsirppiä, hopeisessa valossa kylpeviä kasveja pitkin. Kaikki öinen kauneus oli toisenlaista, villiä.
'Kuten Fang', Light ajatteli happamasti. Kaikki Pulsessa oli arvaamatonta ja vierasta. Luonto, viholliset, pulselaiset, tai siis Fang... Ennalta-arvaamaton ei koskaan ollut sotilaan ystävä, sillä liian monta asiaa saattoi mennä pieleen ilman suunnittelua.
Fang kuiskasi hänelle, mitä kannatti katsoa ja mikä kuvio se oli. Joskus kuvioilla oli suurikin merkitys, kuten kahdellatoista tähtikuviolla, joiden perusteella pulselaiset määrittivät jotain, mitä Fang oli kutsunut horoskoopeiksi. Ne olivat ennusteita luonteenlaaduista ja tulevaisuudennäkymistä. Mikä oudointa, Fang tuntui todella uskovan tähtien kertomaan tulevaisuuteen. Se oli... erikoista. Jotain, mitä Light ei olisi ikinä odottanut kuulevansa.
"Ja tuo on Kalastajantähti. Se osoittaa kohti... Oerbaa", Fang osoitti kirkasta tähteä, joka ei Lightningin mielestä eronnut muista millään tavalla. Cocoonissa tähtiä ei juurikaan näkynyt, joten hän ei ollut koskaan kuvitellut suunnistavansa niiden avulla ainakaan pitkiä matkoja.
Oerba, Fang oli sanonut. Hänen ja Vanillen koti. Sotilas katsoi tähteä vielä kerran ja painoi sen sijainnin mieleensä tarkasti aikomuksenaan käydä kenties joskus kaupungissa. Hän nojautui taaksepäin rentoutuen hiukan. Ensinnäkin hän oli kuolemanväsynyt ja toiseksi Fangin liiallinen läheisyys oli unohtunut. Kun pulselainen oli hiljaa, Light ei muistanut tämän olemassaoloa.
"Light, oletko hereillä?" Fang kuiskasi joitakin minuutteja myöhemmin ja sai huomata sotilaan nukahtaneen. Light näytti paljon rauhallisemmalta, hauraammalta, unessa. Niellen naurahduksen hän kantoi naisen makuualustalleen. Niiden muutamien askelten aikana entinen kietoi kätensä hänen kaulansa ympärille omistavasti.
"Nuku hyvin", Fang kuiskasi laskiessaan naisen varovaisesti maahan ja irrotti tämän käden kaulansa ympäriltä. Hetken mielijohteesta hän painoi vielä kevyen suudelman naisen huulille. Light tappaisi hänet, jos saisi tietää.
Luultavasti. Toisaalta sotilas oli täynnä yllätyksiä.
***
Fin