Brokeback Mountain, Lupaus, Ennis/Jack Angst S

[Solembum]

Author: Sole, eli minä
Fandom: Brokeback Mountain
Genre: Angst
Pairing: Ennis/Jack
Rating: S
Disclaimer:Valitettavasti en kyseisen leffan tekijänoikeuksia omista.
Summary: Mitä tapahtui Jackin tuhkille?


Lupaus

Ennis seisoo niittykukkien hallanviemien nuppujen ja kuihtuneiden terälehtien kirjomalla jyrkänteellä, antaa paljaiden varpaidensa hukkua heinikkoon, joka on kuivaa ja käppyräistä – kuollutta kuin Ennisin särkevä sydän. Ennis huokaisee hiljaa, antaa henkäyksen hukkua tuulen vaimeaan kuiskeeseen. Tyhjin silmin Ennis katsoo alas kaukaisuuteen, katsoo kuolemaa silmästä silmään, vapisee tukahdutetusta surusta, jota ei tahtoisi tuntea, mutta tuntee kuitenkin. Kylmä puhuri tuivertaa Ennisin kiharaista tukkaa, hipoo parransänkeä, jota mies ei ole päiväkausiin jaksanut ajella.

Ennis pitelee uurnaa tärisevin käsin, on pudottaa aarteensa, sen, jonka vasta kuoleman hetkellä viimein saattaa omistaa. Muuta ei ole jäljellä – vain muistokirjoitus uurnan kuperassa kannessa, lohkeeilleseen puuhun kaiverrettu kuolinpäivä, joka tekee painajaisesta totta. Uurna muistuttaa vääristä valinnoista, ammottavasta aukosta siinä, missä sydämen kuulusi olla. Ennis puristaa Jackin rintaansa vasten – tai sen, mitä Jackista enää on jäljellä. Ennis painaa päänsä – vain kourallinen valkeaa pölyä, kuollutta tuhkaa, sitoo hänet elämään, jota hän ei tahdo elää – ei yksin.

Lupaus.

Ennis sulkee silmät, tuntee kuumat kyynelet poskillaan, vaikkei itke. Sillä Ennis ei enää osaa itkeä, kyyneleet ovat vain muisto entisestä, kasvojen murheellisiin juonteisiin pinttyneitä sururantuja, joita edes aika ei voi haalistaa, pyyhkiä näkymättömiin. Ennis muistaa lupauksen – lupauksen, joka tipahteli suolaisina pisaroina ruudulliselle pellavalle, kaikui kuuroille korville Jackin jo mentyä sinne, minne kuiskaus ei kanna.

Ennis nyyhkäisee – ajatus Jackista repii auki sydämen haavat, viiltää halki ajan haurailla tikeillä kursitut arvet, ei anna Ennisin unohtaa. Ajatus Jackista piinaa miestä päivin ja öin – Jack on Ennisin pahin virhe – virhe, joka ei kuollessaankaan katoa, anna Ennisin unohtaa. Ennis käpertyy kerälle, puristaa uurnan vasten rintaansa, lähelle sydäntään, jonka surun terä lävistää yhä uudelleen ja uudelleen. Sillä kuitenkin Jack on Ennisin onni, ainoa rakkaus, joka koskaan merkitsi mitään.

Lupaus.

Kylmän kohmettamin sormin Ennis avaa uurnan kannen, kansi putoaa heinikkoon katkoen kuuran kuorruttamia korsia. Ennis perääntyy jyrkänteen laidalta, kietoo kätensä suojelevasti uurnan ympärille tuudittaen tuhkaa sylissään, eikä tahdo päästää irti. Mutta lupaus on lupaus kuolemankin rajan taa – Ennisillä ei ole vaihtoehtoja. Ennis huokaisee, on viimein tullut aika päästää irti menneestä, luopua Jackista ja siitä katkeransuloisesta toiveesta, että toinen vielä viimeisen kerran painaisi huulensa Ennisin huulille, antaisi kaiken anteeksi, antaisi Ennisin unohtaa.

Ennis kallistaa uurnaa, antaa tuhkan varista tuuleen kuin tiimalasin loputtomiin valuva hiekka, joka etsii särön lasisesta vankilastaan, kimaltelee kirpeässä ilmassa ja lopulta himmenee tumman taivaan varjoihin. Onnen tiimalasia ei voi kääntää kallelleen, aikaa ei saa virtaamaan kohti mennyttä, aikaa parempaa. On vain tämä viimeinen hetki, jona kaikki katoaa, lakkaa olemasta. Ennis haukkoo henkeään, tyhjä uurna luiskahtaa miehen hervottomista sormista – mitään ei ole jäljellä. Ennis kaatuu routaiseen maahan – Jack on poissa, eikä Ennisin sydän enää jaksa lyödä.

Brokeback-vuorelta kaikki alkoi, Brokeback-vuorelle kaikki myös päättyy.

[Lunella]

En mä tiedä oliko tää kliseistä, mutta mun mielestä tää oli ihanan surullinen fic. ;_;

Pystyin helposti samaistumaan Ennisin ahdistukseen ja teki mieli vaan alkaa itkemään, kun mä ajattelenkin tätä leffaa ja miten kaikki lopulta päättyi. Pystyisin hyvin kuvittelemaan tämän kohtauksen johonkin siihen elokuvan loppuun. Sait tähän ficciin hyvin myös Ennisin tunteet mukaan ja tekstiin pystyi helposti eläytymään. Kaikki se suru ja tuska, mitä Ennis koki ja halu kääntää aikaa taaksepäin, jotta voisi tehdä asiat eri tavalla. Tykkäsin myös tuosta kohdasta, kun Ennis ajatteli Jackin olevan hänen pahin virheensä ja kuitenkin Jack oli myös ainoa rakkaus ja henkilö, josta ei haluaisi luopua. Ristiriitaista ja niin vaikeaa, kun ei voi enää korjata virheitään mitenkään.

Kuvailu oli myös ihan mielettömän kaunista. Kaikki nuo kuuran kuorruttamat korret, suolaiset pisarat, jotka tippuu ruudulliselle pellavalle. Oikeasti, tykkään tositosi paljon. Muutenkin kaikki lauserakenteet ja lauseet oli tosi kauniita ja aaa.

Ennis kaatuu routaiseen maahan – Jack on poissa, eikä Ennisin sydän enää jaksa lyödä.

Ihana. Tuo kuvailu ja koko lause ja ajatus ja kaikki. <3
 
Haluaisin quetuttaa useammankin kohtan, mutta tuntuu, että se olisi turhaa. Tykkäsin aikalailla jokaisesta kohdasta ja ficci oli kokonaisuutenakin ihan mielettömän upea. Kiitos tästä ihanasta ja angstisesta lukukokemuksesta, se angsti toimi tässä ficissä muuten tosi hyvin. Koska angsti ei tosiaan kaikissa toimi ja jotkut vääntää sen surkeasti itsemurhatasolle asti, mutta juuri tällainen syvän tuskan ja surun sekoitus toimii parhaiten ainakin tässä.

// Melkein unohdin! Toi viimesin kursivoitu lause lopetti tämän ficin todella hyvin. Ja tykkäsin siitäkin. Heh, kiitos vielä kerran. (::

[Solembum]

Lunella;

Kiitos kommentista!
Ihanaa, että tykkäsit, mä en nimittäin ollu ihan varma, heitinkö ton angstipuolen pikkasen yli. Ilmeisesti en sit ainakaan pahasti.
Jotenkin toi angsti synty silleen, et päätin et Ennishän ei jyrkänteeltä hyppää (liian radikaalia) ja sit rupesin suunnitteleen vähän harkitumpaa mallia. Oli kuitenkin pakko pirstoo sen sydän säpäleiks.

Kiitos.

[Fairytale]

Oi, kuinka dramaattista

Kuvailu oli todella taidokasta ja Ennisin suru välittyi erinomaisesti. Ihanan angstinen ^^

Pidin

[Solembum]

Fairytale;

Kiitos kiitos.
tämähän on siis tosiaan ensimmäinen BBMficcini, on kiva kuulla että onnistuin.
Angsti ei koskaan oo ollu mun vahvin laji (pitää myöntää että fluffylla mennään turhankin usein) tai ainakaan en harrasta angstin kirjottamista säännöllisesti. Ehkä sen voisi ottaa tavaksi.

Kiitos kommentista

[Garesu]

Apua. Eikä, ihan sanoinkuvaamattoman kaunista! Ja ei, tää ei ollu yhtään liian kliseistä. Kuvailit ihan sairaan kauniisti sitä, että vuosien odotuksen jälkeen Ennis saa vihdoin vietyä Jackin tuhkat Brokeback Mountainille, vaikka hän on jo ikämies. Sellaisen käsityksen minä ainakin tästä sain. Se, miten kuvailit Ennisin ulkonäköä vuosien jälkeen... Loppuu sanat kesken.

Tää on ehkäpä paras BM-ficci, mitä oon lukenut. Täytyy myöntää, ettei ihan kärkikastia mutta aivan varmasti top-kolmoseen sijoittuu. Tää oli vaan jotain uskomattoman kaunista.

Kiitos. <3

Garesu ♥

[Solembum]

Garesu;

Jes jes sen siis ymmärsi et Ennis on jo vanha! Mä en tahtonu sanoo sitä millään lailla suoraan, kun musta tuntu et se olis saattanu pilata kerronnan tai mitä tää nyt sit onkaan.
Kiitos kehuista *punastuu taas*

Kiitos kommentista

[Liliandil]

Ilm addiktoitunut erääseen listaukseen...

Oi Brokeback Mountain -angstia! Mitä muuta voikaan toivoo ensimmäiselle loma-aamulle! (jaa tää oli tainnut olla täällä jo vähän kauemminkin, mutta minkäs sille mahtaa, jos ei ihan kaikkee huomaa samantien...)

Ennis oli niin suloinen ja sydänsuruinen että sniff ja nenäliinapaketti oli yllättäen aikas kovaa huutoo.
Mutta juu, kiitos paljon,
jos mahdollista, niin BM saa kirjoittaa lisääkin

[Solembum]

Lili;

Kiitos kommentista!
Hyvä et angstini kelpas, Brokeback Mountain vaan on niin ihana etten malttanut pitää likasia näppejäni siitä erossa.
kiva että tykkäsit,
Kiitos vielä

[Merci]

Nyt kyllä on asiat näin, että mie itken täällä. ,___,
Katoin ite Brokeback Mountainin ihan vasta ja pakko sanoa että rakastuin. Mahtavat näyttelijät ja mahtava tarina. On se leffa Oscarinsa ansainnut.
Anyway, nyt ficciin >

Ennis puristaa Jackin rintaansa vasten – tai sen, mitä Jackista enää on jäljellä.

Tuo... Herranjumala... Tuossa vaiheessa mulle tuli kyyneleet silmiin. >>: So sad. >>:

Tuohon Ennisin ahdistukseen pystyi samaistumaan. Pakko myöntää. Kuvailit tosi hyvin noi sen tunteet ja kaiken ton ajan kun se oli Jackia Brokebackille sirottelemassa. Sinne tuuleen. (Mua hävettää, koska tämä kommentti feilaa nyt runsaasti...)
Sulla on kiva kirjotustyyli ja just niinkuin sanoin, osaat kirjottaa noi tuntemukset tosi hyvin.
Whaah, ihan oman kehon läpi virtaa surumielisyys. Jos sun tarkoitus oli saada lukija kuolemaan tälle ficille, niin onnistui hyvin ! :'D
Näitä Ennis & Jack ficcejä on kiva lukea, mutta helkkari soikoon sitten mie muistan että Ledger on kuollut, se jotenkin lisää sitä surumielisyyttä. En itekkään ymmärrä miksi, mutta .. Jotenkin vain aina näitä lukiessa tulee hieman haikea olo. (ANTEEKSI KUN ALOIN SELITTÄÄN TÄSSÄ JOTAKIN EPÄMÄÄRÄSTÄ DX)

Tykkäsin ihan hirmu paljon ! (:
Kiitos tästä. ^^

Naww~

[Ruskapoika]

Melkein itken, melkein. Huuleen sattuu, kun pureskelin sitä ilmeisesti heiman liian kovaa lukiessani, etten vaan itkis. Veli on nimittäin käymässä perheineen, eikä ne välttämättä ymmärtäis, jos pölmähtäisivät sisään, että mitä mie täällä oikein itken. Lähellä kuitenkin vollotus taas oon. ; __ ; Brokeback mountain on ehkä yks kauneimmista elokuvista, mitä oon koskaan kattonu ja joka kerta se saa miut vollottamaan, kuin minkäkin vauvan. Vaikka se loppuukin niin väärin. Ennis ja Jack ois niin ansainnu toisensa ja ikuisen onnen toistensa vierellä. On niin harmi, että Ennis valitsi toisin kuin Jack toivoi.

Mutta jos ficciin? Tunteellinen, sait miulla kulkemaan kylmiä väreitä tolla kuvailullas. Ennisin tuska on käsin kosketeltavaa ja tuli itellekin tosi murtunu olo noiden kahden puolesta. Menettää nyt niin varhain rakas ihminen, jota ei saanut omistaa täysin koskaan itse. Tai eihän ihmistä voi omistaa, mutta Ennis ei saanut edes Jackia koskaan täysin vierelleen ilman, että niiden kummankin oli mentävä takasin kauas toisistaan. Ja vaikka Ennis/Jack -ficcien ja yleensäkin Brokeback mountain nimestä tulee heti mieleen, että Ledger on kuollu ja tulee surullinen olo sen pois menosta, nii näitä on ihan liian vähän suomeksi. Brokeback mountain ficcejä mie voisin lukea ikuisuuksiin.

Siun kirjoitustyyli kyllä kruunasi mahtavalla tavalla tän ficin. Hieman sanoilla leikkimistä ja asioiden kuvailua sellaisella tavalla, että se toi kaikki tunteet ja pienet asiatkin tälle puolelle ruutua tuolta rivien välistä. Pystyin kuvittelemaan pääni sisällä kaikki noi tapahtumat. Sekä noi kielikuvat! <3 Varsinkin tää;

Ennis kallistaa uurnaa, antaa tuhkan varista tuuleen kuin tiimalasin loputtomiin valuva hiekka, joka etsii särön lasisesta vankilastaan, kimaltelee kirpeässä ilmassa ja lopulta himmenee tumman taivaan varjoihin. Onnen tiimalasia ei voi kääntää kallelleen, aikaa ei saa virtaamaan kohti mennyttä, aikaa parempaa.

Laittoman kaunis kohta, jolle sulin kyllä täydestä sydämestäni. Oon ihan sulaa suklaata tälle ficille. Rakastuin. <3

Kirjota ihmeessä enemmänkin Brokeback mountain ficcejä, koska näitä ei voi olla liikaa! Kiitosta tästä.

[Solembum]

Kommentteja!

Naww;
Tää mun vastaus se vasta feilaakin.
Kiva kun tykkäsit, kiitokset kommentista. Mä itsekin katoin ton leffan ensimmäisen kerran joskus kuukausi sitten ja rakastuin. Mun on pakko saada se tohon kirjahyllyä koristaan, en voi elää ilman.
Mutta joo, aina positiivista jos kirjotustyyli kelpaa, tää on itseasiassa pikkasen erilaista kun mitä yleensä sepustan, ihan jo sillä, et YRITIN lyhentää joitain lauseita ja unohtaa paskan huumorin. Mut jostain noi sanat sit vaan tuli, vaikka raapaleella lähdin liikkeelle, en vaan voinu lopettaa kesken.
Kiitos vielä.

Ruskapoika;
Itketään yhdessä eiku.
BM kuuluu munkin ehdottomiin suosikkeihin, siinä on ihan kaikkee - rakkautta, surua, onnee... ja se vaan on täydellinen.
Positiivinen palaute on aina toivottua, oon ilonen että kelpaa ;-D Noissa kielikuvissa oli muutamissa vähän miettimistä, mut täytyy myöntää, et mä kyllä itsekin pidän lopputuloksesta. Ja totta, Ennis/Jack ficcejä saisi olla enemmän.
Yritänkin siis omalta osaltani nostaa lukumäärää, yksi pätkä suunnitteilla. Katsotaan, jos siitäkin vaikka tulisi jotain ;-D
kiitos kommentista!

[Syrena]

Seikkailen ensimmäistä kertaa toisessa ulottuvuudessa ja mitäs täältä löytyykään - Brokeback Mountainia! Ihanaaaa!
Siitä on tosi kauan kun oon viimeks kattonut sen, mutta tän myötä se palasi niin elävänä mieleen, että nyt mulla on jo ikävä Ennistä ja Jackia.

Mutta asiaan, elikkäs itse ficciin... tää oli niin kaunis, niiin kaunis! Ei sellanen perusangsti, vaan jotenkin toisella tavalla surumielinen, kauniilla tavalla surumielinen. Kauniskauniskaunis, miksi mä en edes keksi mitään muuta adjektiivia? Voisin tietenkin myös quotettaa vaikka koko tekstin, mutta se olisi vähän turhaa, joten pitää tyytyä ylistämään tätä ihan kokonaisuudessaan. Tämä ei ollut sellaista "hänestä tuntui siltä että..., hän ajatteli että.... ja sitten hän ja sitten ja sitten..." - tekstiä, vaan olit nitonut kaikki ajatukset ja tunnetilat hyvin yhteen. Miten sä oot onnistunut pukemaan Ennisin tunteet sanoiksi, kun mä en edes löydä oikeita sanoja kommentoidakseni tähän mitään järkevää? Ehkä tästä nyt kuitenkin kävi ilmi että olen erittäin tyytyväinen lukija :)

Mmmm.... mä taidan vielä lukea tän kerran uudestaan ja etsiä jonkun kivan biisin taustalle soimaan...

[Solembum]

Syrena;

Kiitos kommentista. Taitaa jäädä mieleen yhtenä suosikkikommenteista ikinä. Kehuja en koskaan katso karsaasti, kaikki kelpaa. Joten siis kiitos, piristit kirjoittamisen täyteistä iltaani ;-D
Mulla ei taida olla mitään kovin rakentavaa vastausta antaa, mutta koitetaan.
Mä oon nähnyt leffan vaan muutaman kerran, mutta nyt yksi kaveri osti sen mulle ja voin pitää repeatmaratoonin. Yritin siinä sitten kaavailla mahdollisimman 'onnellista' loppua, vaikka angstaava tää olikin. Mutta mitä muuta voi olettaa, jos mäkin itken solkenaan aina kun Ennis silittää Jackin paitaa kasvoillaan se murheellinen ilme... Mutta mä halusin Enniksen vievän tuhkan Brokebackille ja siksi siis tämän kirjoitin.

Kiitos vielä kommentista!

[Ripple]

Oi että kun ihana<3 oot taitava! En tiedä minkä kohdan olisin lainannut, kun joka ikinen sana tässä ficissä  oli niin ihana <3 Kuvailet älyttömän kauniisti! On niin kamalan väärin, että Ennisin ja Jackin elämät revittiin erilleen, tässä tapauksessa ainoa hyväksyttävä loppu on juuri tämä.

Ennis kallistaa uurnaa, antaa tuhkan varista tuuleen kuin tiimalasin loputtomiin valuva hiekka, joka etsii särön lasisesta vankilastaan, kimaltelee kirpeässä ilmassa ja lopulta himmenee tumman taivaan varjoihin. Onnen tiimalasia ei voi kääntää kallelleen, aikaa ei saa virtaamaan kohti mennyttä, aikaa parempaa. On vain tämä viimeinen hetki, jona kaikki katoaa, lakkaa olemasta. Ennis haukkoo henkeään, tyhjä uurna luiskahtaa miehen hervottomista sormista – mitään ei ole jäljellä. Ennis kaatuu routaiseen maahan – Jack on poissa, eikä Ennisin sydän enää jaksa lyödä.

Brokeback-vuorelta kaikki alkoi, Brokeback-vuorelle kaikki myös päättyy.

[Solembum]

Dracone: Herrajumala tämä on vanha ficci ja nyt vähän hävettää : D

Mutta kiitos jokatapauksessa kommentistasi ja kiva että tykkäsit!