Nimi: Tanssimisesta ja omistamisesta
Kirjoittaja: agvatica
Beta: MissEdward
Paritus: Ginny/Pansy
Tyylilaji: romanttinen draama, ficlet
Varoitukset: maininta sitomisesta ja alistamisesta.
Ikäraja: K-11Yhteenveto: Save the last dance for me
A/N: Vika oli alunperin Queer as Folkin, josta pongasin tuon biisin, joka taas pakotti mut kirjottamaan tekstin. Ja Pansy ja Ginny valikoitu päähenkilöiksi ihan itsestään, ne ei yhtään kysyneet multa että haluanko kirjoittaa niistä. Beta sai tästä kuulemma harmaita hiuksia. Kaikin puolin ihan ihme vahinko koko teksti Mutta pitkään jatkunut writer’s block ainakin on tiessään! 8D...
Tanssimisesta ja omistamisestaHe ovat lähdössä juhliin.
Pansysta tuntuu hyvällä tavalla hieman likaiselta, että Ginny sitoo hiuksensa samalla silkkinauhalla, jota käytettiin aamulla sitomaan hänen kätensä sängynpäätyyn. Ginny keimailee peilin edessä, meikkaa, laittaa itseään kauniiksi. Pansyn on vaikea keskittyä laittamaan omia hiuksiaan, koska Ginny ei ole vielä pukenut päälleen ja alusvaatteet hänen päällään ovat mustaa pitsiä.
Pansy tietää, että he myöhästyvät.
Kun he sitten saapuvat juhliin, siellä soi musiikki, ihmiset tanssivat, juovat, juttelevat keskenään, pitävät hauskaa. Muutama Pansyn tuttava tulee tervehtimään heitä, ja sitten joku tuntematon nuorimies tulee pyytämään Ginnyä tanssimaan.
"Saanko mennä?" Ginny kysyy lupaa.
Pansy virnistää. Hän ojentaa kätensä tarttumaan toista vyötäröltä kiinni ja kuiskaa matalasti, vaarallisen kuuloisesti, suoraan korvaan: "Mene, tanssi kenen kanssa haluat. Mutta älä unohda, kuka vie sinut illan päätteeksi kotiin."
Sitten hän työntää Ginnyn luotaan tanssilattian ja odottavan pojan suuntaan ja menee hakemaan itselleen juomista. Hän antaa tytön mennä, sillä hän tietää, että lopuksi Ginny palaa aina hänen luokseen.
Ja Ginny menee, tanssii, flirttailee ja pitää hauskaa. Mutta hetkeksikään hän ei unohda, ei voi olla tuntematta katsetta itsessään.
Pansy katsoo Ginnyn tanssia.
Kaunis.
Hänen.Juoma poreilee Pansyn suussa, virtaa helposti kurkusta alas. Se on hyvää ja makeaa ja saa hänet nauramaan ja puhumaan turhanpäiväisyyksiä puolituttujen kanssa. Parasta on, että sitä voi aina hakea lisää ja että sitä voi syyttää kaikesta. Kaikesta mitä tapahtuu, mitä lipsahtaa suusta tai mitä on mennyt ajattelemaan.
Heillä kotona leikitään usein leikkiä, jossa Pansy määrää ja Ginny tottelee. Se ei ole niin, että hän kohtelisi Ginnyä huonosti, vaan Ginny rakastaa, himoitsee sitä äänensävyä, käskyä Pansyn äänessä. Oikeastaan Pansy ajattelee – kaikella rakkaudella – Ginnyn olevan melkoinen narttu, lutka tai pikkuhuora. Jo koulussa hän pyöritti kaikki miehet läpi, eikä voi kai lopettaa sitä koskaan. Mutta se on Ginnyn luonto. Hän nauttii huomiosta ja Pansy antaa hänen mennä, koska tietää, että Ginny palaa aina takaisin. Ja niissä leikeissä, joissa Pansy määrää ja Ginny tottelee, hän on Pansyn oma pikkuhuora.
Viimeinen tanssi. Sen Ginny on aina varannut Pansylle. Se on se hetki, jolloin Ginny saa kaikken anteeksi, oli sitten tehnyt mitä vain ja kenen kanssa vain. Se hetki, kun he katsovat toisiaan silmiin, liikkuvat musiikin tahdissa, hymyilevät ja sitten suutelevat. Ja tietävät rakkaudesta.
Juhlien jälkeen he saapuvat takaisin kotiin ja menevät suoraan makuuhuoneeseen. Pansy voi vain seistä paikallaan, kun katse nuolee vartalon kurveja kuin juuri sulamaisillaan olevaa jäätelöä kesällä. Pitkät punaiset hiukset päästetään vapaiksi, ravistetaan olkapäille ja annetaan valua selkään. Katse lukittuu silmiin ja ainut sana, joka on mahdollista muodostaa, on
kaunis.
Hänen.