En ole kauheasti Fredistä tai Georgesta (myöskään heistä) lukenut. Toiseksi ficiksi tämä tosiaan oli hyvä ja menen aika lailla samoilla linjoilla
Eulalian ja
Naturalin kanssa, joten en ala nyt tässä heitä toistaa. Molly tosiaan jäi hiukka etäiseksi, mutta muuten tunteet tulivat kivasti esille. Erityisesti tykkäsin noista kursivoiduista osioista, vaikka tuo
elämän täytyy jatkua -homma hiukka kliseinen ehkä olikin. Tässä se kuitenkin toimi ihan hienosti - kliseillä kun on tapana toimia, jos niitä käyttää harkiten
Pari pikkuvirhettä pisti silmään
Äiti on muuttunut näiden kuukausuen aikana paljon
kuukausien
Useimmiten yksin.
useinmiten
Okei, noi oli vain oikeasti ihan pikkujuttuja, mutta ajattelin ne tähän kuitenkin laittaa, koska luulen sinun haluavan ne korjata. Ja sitten pikkuinen virhe (joka ei kyllä oikeasti ole edes virhe tai mtn) A/N:ssä. Älä koskaan sano ficciäsi surkeaksi
Sitäpaitsi eihän tämä edes ollut surkea. Ja kyllä se oma tyylisi alkaa sieltä pikkuhiljaa hioutua (sanoo henkilö, joka on kirjoitellut kaikennäköistä siitä lähtien kun kynä pysyi kädessä, eikä ole vieläkään löytänyt kunnolla omaa tyyliään
)
Mutta, mutta, kiitän tästä iltani (kai nyt on ilta?) piristyksestä, sillä tänään on ollu hiukka sellainen olo, ettei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa. En tosin kyllä tiedä sitä vieläkään, mutta tämä ainakin piristi, kiitokset siis siitä
sennamiila
