Nimi: Minun enkelini
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Romance
Paritus: Lily/Remus
Haaste: Kerää kaikki hahmot- haaste Remus Lupinilla
Oma sana: Oi, olenko oikeasti kirjoittanut tämän? Vitsi, tuntuu oudolta. Romancea,
tosi lievää sellaista ja
minulta. Ihmiseltä, joka kirjottaa enemmän angstia! Olkaa hei ylpeitä minusta!
Minun enkelini
Katsoin sinuun. Seisoit edessäni hymyillen ja kuin odottaen suudelmaani. Epäröiden kohotin käteni sinua kohti, saattoihan olla, että olit pelkkä muisto, tai vain harha, unikuva. Ojensit kätesi minun käteeni ja ne kietoutuivat yhteen kuin vanhat ystävät. Ystäviähän me olimmekin. Oikeastaan enemmänkin. Olimme rakastavaisia, tuo typerä vanhanaikainen nimi, jolle nauroimme aina koulussa.
Muistatko sen? Muistatko kesäyöt ja viileän tuulen, joka leikki hiuksillamme? Muistatko talvet takkatulen lämmössä?
Sipaisit hymyillen punaisen hiussuortuvan korvasi taakse ja taas jäin tuijottamaan sinua. Olit kaunis, olit aina ollut. Et ollut yhtään muuttunut.
"Oletko... Oletko se sinä?" kysyn epäröiden.
Hymyilet.
"Minäpä minä. Ikuisesti sinun. Vierelläsi, kanssasi", vastaat ja naurat.
Yritän olla hajoamatta. Yritän olla kunnolla. Olethan kuitenkin vain... Vain vanha tyttöystävä.
"Tuo kuulostaa hyvältä", vastaan ja nauran mukanasi. Kai näytän rennolta. Yritän sitä ainakin.
"Kaikki kuulostaa hyvältä minun lähelläni", pilailet. Sanomatta enempää astut askeleen eteenpäin.
"Enkö saa edes halia?" kysyt ja kohotat kulmakarvojasi.
"Tietysti saat. Minun on vain vaikea uskoa, että olet todella siinä", vastaan hymyillen ja halaan sinua pitkään.
Käperryt kainalooni kuin turvaa hakien. Suukotan punaisia vallottomia hiuksiasi ja hymyilen. Olet vihdoin taas vain minun.
"Minun oli niin ikävä sinua, Remus", kuiskaat.
"Niin minunkin sinua", sanon.
Nyt olemme taas yhdessä. Ikuisesti. En päästä sinua enää menemään. Olet minun.
Niin, tulet aina olemaan. Et aavista sitä, Lily. Rakastan sinua ja tulen aina rakastamaan. Olethan minun enkelini.
Minun oma enkelini.
-----------------------------------
Kommentteja?
