Nimi: Hän, joka menetti
Kirjoittaja: Deph
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Paritus: Alice/Jasper
Tyylilajit: angst, ficlet
Vastuuvapaus: Kuten ennenkin, S. Meyer tädille kaikki tunnistettavissa oleva ja loput sitten minulle.
A/N: Tässä tämmönen angst pitoinen pätkä tekstiä, vähän vaihtelua sille fluffille
Tarkoitus oli jo raapale tästä tehdä, mutta en ole oikein koskaan ollut hyvä vääntelemään ja laskemaan sanoja siihen sopivaan määrään, joten tämmönen sitten synty. Toivottavasti tykkäätte ja kommentilla saa
täytyy heittää!
Haasteina tutut OTP10 ja Fandom10. Ja kurssivoinnista täytyi sanoa, että se on vain leikittelyä tekstillä, ei tarkoita takaumaa.
(ja vuosiluvuista voi muuten päätellä ettei Jasper ollut ihminen!)Hän, joka menetti
Enkelinkiharat kasvoilla, huulet punattuina, yllään vain pieni mekko, kalpeat sääret lumeen taitettuina. Siinä on nainen täynnä kipua, hahmo vasten valkeutta, kuin tuhoon tuomittu enkeli.
”En kykene edes itkemään, Rose.”Vaaleaverikkö laskee kalpean kätensä naisen hartialle, hänenkin huulensa ovat punatut ja ne kuiskailevat merkityksettömiä sanoja. Hänen katseessaan on sääliä, olematonta ymmärrystä.
Nainen ristii kätensä, kuin rukoukseen, vaikka hänen mielensä on tyhjä, täynnä vain tuskaa. Hän laskee katseensa valkeaan maahan ja koettaa itkeä. Kyyneleitä ei tule. Kipu estää häntä tuntemasta muuta, satuttaen ja polttaen, vieden kaiken. Mitään ei enää ole.
Katse kohoaa, sormet päästävät irti. Ne sivelevät mustaa kiveä, yrittäen herättää henkiin. Yrittäen tuntea taas kosketuksen. Mutta hauta huutaa tyhjää, kukaan ei vastaa. Häntä ei vain ole.
”Minä ihan oikeasti rakastin häntä. Ihan oikeasti.”Jasper Hale
3.11.1834 - 20.1.2007