Sinun Potterisi on niin mielenkiintoinen ja hauska haaste, ja James on tietyllä tasolla yksi lempi hahmoistani (tai en laske häntä lempi hahmokseni, mutta Sirius/James yhdessä on rakkaus, joten kai minä hänestä siis pidän aika paljon), joten oli aivan pakko lukea tämä! Ja täytyy kyllä sanoa, että olet kehittynyt aika paljon kirjoittajana!
Pidin myös tavasta, jolla ficcisi sinä suhtautui Jamesiin ja Lilyyn, ja miten se viha oli enemmänkin katkeruutta ja aitoa ikävää. Ja ihme kyllä tykästyin tuohon hieman ehkä itserakkaaseen asenteeseen, joka hehkui parhaimmillaan tuossa lopussa. Lopetus olikin kaikkein hienoin kohta, ja päätti minusta tämän lyhykäisen ficceröisen hienolla tavalla. Nimestä saat myös plussaa, koska se oli minusta varsin kivasa, lyhyt ja ytimekäs. Sopi myös hyvin ficciin, eikä ollut mikään irrallinen letkautus.
Paikoittain teksti oli minusta hieman huonoa suomea, tai ei ainakaan mitään maailman sulavinta. Lyhyet lauseet olivat aika toteavia, ja ne ehkäpä hieman töksähtivät koko ajan. Kuitenkin, kun oli enemmän sivulauseita ja niitä kuuluisia pilkkuja, pääsit ihan hienosti vauhtiin ja ficci liisi mukavasti eteenpäin. Tuolla oli myös jo ihan hienoja kuvailun poikasia joukossa, ja vaikka ficci olikin aika kliseinen, tämän lukemisesta jäi ihan hyvä fiilis.
Yksi asia kuitenkin, mistä haluan huomauttaa, ovat nuo kappalejaot, joita tässä (tai yleensäkään sun teksteissä) ei ollut. Ne ovat ihan oikeasti ficcien yksi oleellisemmista asioista, vaikkei sitä ikinä uskoisi. Helpottaa huomattavasti lukemista ja ne saavat ficin näyttämään ihan oikeasti paljon paremmalta. Teksti hengittää ja sen rytmi on helpommin havaittavissa.
Hahmot jäivät nyt jotenkin (ainakin mulle) hieman kaukaisiksi, mutta mukavasti tämä canoniin istui, ja mustakin oli hyvä, että James sitten valitsi Lilyn ja sinä jäit katkerana istumaan kirkon penkille, ja kuitenkin toivoit sitten heille kaikkea hyvää, vaikka James tekikin sinusta aivan väärän valinnan. Joo, tämä oli kivasa lukukokemus, kiitos siis!