Title: Tuhansien tähtien yö
Author: Siiseli
Paring: Ron/Hermione
Genre: Fluff, ficlet: 250 sanaa
Raiting: S
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille - minä vain leikin niillä.
Summary: Sitä, että hyväksyisit sen, mitä kerron sinulle
A/N: Kun kirjoitusblokki viimein heltiää, niin tulee kirjoitettua oudoistakin parituksista. Samalla sain korkattua uuden haasteet, ja hieman jatkettua vanhojakin. Itse pidän tästä. Ja jotenkin rakastan sitä, että saan kirjoittaa rakastuneista pareista. Yleensä se on kyllä jotain muutakin kuin hettiä, mutta nyt tuntuu olevan joku hettikausi päällä. Outoa. Loppujen lopuksi. Ovathan Ron ja Hermione nyt aika suloisia.
Tuhansien tähtien yö
Tuhansien tähtien vyö kulki taivaan tummaa kaarta pitkin. Oli viileä syksyyn taipuva yö, uneton sellainen. Ainakin kahdella henkilöllä. Tummahiuksinen nojasi punapään rintaan käsi hellästi tuon sydämen kohdalla. Tahaton hiljaisuus oli laskeutunut heidän ylleen. Yhteiselo toi haasteita, mutta yhdessä kuitenkin pystyi voittamaan kaikki murheet.
”Katso, tähdenlento”, Ronin lämmin ääni kumpusi rinnasta hiljaisena, lempeänä, sekä rakastavana. Miehen käsi silitteli hiljaa tumman paidan verhoamaa selkää.
”Toivoitko?” kysymys oli hiljainen kuiskaus lausuttuna tummaan yöhön. Nainen kohotti päänsä rinnalta ja katsoi miehensä sinisiin silmiin aavistuksen kysyvästi ja nyökäytti päätään.
”Mitä sinä toivoit?” ääni pysyi tasaisena, rauhallisena ja lohduttavana.
”Sitä, että hyväksyisit sen, mitä kerron sinulle”, Hermionen ääni oli varovainen, kokeileva ja jotenkin aavistuksen pelokas. Punapään katse tutki tyttöystäväänsä kysyvänä.
”Mitä sinä kerrot?” Ron kysyi naurahtaen itselleen. Ruskehiuksisen naisen kasvoille suli hymy.
”Sinusta tulee isä”, nainen kuiskasi. Hetken mies oli aivan hiljaa, ennen kuin vesi alkoi kevyinä viiruina valua hänen poskiaan pitkin. Lempeästi käsi laskeutui seurustelukumppaninsa uumalle.
”Minusta tulee isä”, Ron toisti hiljaa ja rutisti Hermionea.
”Minusta tulee isä!” mies nauroi ääneen ja sai tyttöystävänsä hymyilemään.
”Sinusta tulee varmasti mahtava isä.”
”Kiitos!”
Hiljaisuus painautui kaksikon harteille peitoksi, joka samalla lämmitti molempien sydämiä. Aina ei tarvittu sanoja kertomaan, kuinka ihana toinen on. Aina ei halunnutkaan puhua, kun pystyi ymmärtämään toista sanattomasti. Ikinä ei kuitenkaan saanut luulla, luulla, että toinen tarkoitti jotain, mitä ei tarkoittanut. Aina kannattaa kysyä epäselvyyksistä. Ronin vahvat käsivarret kiertyivät Hermionen ympärille ja mies suukotti hellästi tyttöystäväänsä lausuen sanat; ”Tämä on sellainen tuhansien tähtien yö.”