NONIIN!
----------------
9. Ruumis.
Harry tuijotti tyrmistynyttä tyttöä. Tämä heräsi pian horroksestaan. Kun hänen ilmeensä vaihtui, Harry näki vilahduksen samasta lasittuneesta katseesta mikä tytöllä oli ollut unessakin. “Hermione, tekikö Ron tämän sinulle?” Poika kysyi hiljaa ja viittasi hieman haalistuneihin mustelmiin tytön ranteissa ja kaulalla. Hermione katsoi pelästyneenä pojan silmiin ja nielaisi. “Mi- mistä sinä tiesit?” tyttö alkoi täristä holtittomasti huomatessaan Harryn huolestuneen katseen.“En mistään. En niin mistään.” Harry huokaisi. Ei tytöstä saisi mitään irti. Harry haukotteli, ja lysähti taaksepäin penkillä.
Edellisiltaisen "kauhu-unen" jälkeen Harry oli säpsähdellyt unestaan hereille niin useasti, että oli lopulta lopettanut yrittämisen. Loppuyön hän mietti, että minkä takia Hermione oli seonnut silloin, ja mitä Ron oli tälle tehnyt. Ginny ei vieläkään suostunut paljastamaan tietojaan, eikä Hermione puhunut paljon muutakaan. Eikä Harry olisi tätä kyllä halunnutkaan ahdistaa kyselemällä. Hermione puhuisi sitten, kun itse haluaisi.
~~~
"Näitkö? Näitkö tuon?" Pansy sihahti vierellään askeltavalle tytölle.
"Minkää?" Tyttö vastasi venyttäen kimakkaa ääntään ylpeilevästi.
"No tuuoon!" Pansy nauroi ilkeästi matkien toista tyttöä.Tyttö vain tuhahti, ja käveli pois. Katsellessaan tytön kävelyä, Pansy kuuli heikosti vielä tämän äänen “Hyh! Mitä barbaareja! Ranskassa sentään osattiin käyttääytyää!”
Pansy ulvaisi huvittuneena ja liukastui samassa pihan kivetyksen päälle jäätyneeseen liukkaaseen pintaan, ja pyllähti suoraan selälleen. Hän tuijotti maasta käsin hetken ohikulkevia nuorempia oppilaita, ja repesi sitten hulvattomaan nauruun. “Heh heh! Olipas se hauskaa! Vai mitä Draco?” Tyttö räkätti ja vilkaisi sivulleen. “Ainiin.”Hänellä oli ikävä Dracoa. Ennen he olivat kiusanneet yhdessä ekaluokkalaisia, ja varastelleet linnan keittiöstä, sekä keppostelleet Voron kustannuksella. Sitten Pansy oli ihastunut poikaan. Tyhmänä hän oli näyttänyt sen tälle, ja oli saanut vain haukut päin naamaa. Hän ei silti ollut luovuttanut.
Hän tiesi mitä halusi, ja hän aikoi saada sen. Hinnalla millä hyvänsä.
~~~
“Öhm... Nyt kun tiedän, mistä minun pitäisi kirjoittaa, niin... Taidankin mennä ylös, valmistelemaan kirjettä.” Hermione tokaisi hiljaa. Harryn kysymys oli ajanut hänet raiteiltaan. Niin viattomalta kuin lause kuulostikin, se ei ollut sitä. Hän tiesi, ettei Harry ollut tarkoittanut pahaa, mutta silti hänestä tuntui kurjalta. Hän nousi seisomaan ja kumartui pöydän yli, ja suukotti Dracoa poskelle. Hän nyökkäsi vielä Harrylle, ja sitten lähti kulkemaan kohti erästä tiettyä tornia kohti.
Juuri kun hän oli kääntymässä, nurkan takaa juoksi kiivastunut Pansy.“Sinä! Sinuahan minä juuri tarvitsinkin! Nyt päivä on totaalisen pilalla.” Pansy karjui liioitellun harmistuneena ja huitoi vimmatusti käsillään. “No, minnes jätit…hänet?” Tyttö tokaisi, nyt jo pehmeämmin.
“Mitä se sinulle kuuluu?” Hermione ei ollut sillä tuulella, että olisi säälinyt murtunutta Pansya, joka silti yritti esittää, että kaikki oli hyvin.
~~~
Apua, apua, apuaa… Harry ajatteli ja painoi kasvonsa tarkkailemaan tarkemmin pöydän kulunutta pintaa. Hän tunsi itsensä todella vaivaantuneeksi. Yöllinen uni, ja sen päätähti hänen vieressään, ahdistivat häntä.
Draco mumisi jotain sinne päin, että hänen pitäisi mennä.
EI! Harry kiljui päänsä sisällä. Vaikka tilanne oli todella turhauttava, ei hän silti halunnut että toinen lähtisi…
“Odota, Draco!” hän huudahti, ja kirosi heti itseään. Mitä hän nyt sanoisi?
“Mitä?” Toinen poika käänsi katseensa Harryyn, ja tämän pää sekosi täysin. Hän nousi nopeasti pystyyn, ja mitään ajattelematta hän tarttui Dracon kasvoihin, ja suuteli tämän huulia.
~~~
“Hmm… Eipä sitten mitään.” Pansy sanoi, ja lähti kulkemaan siihen suuntaan mistä Hermione oli juuri tullut. Kuten hän oli aavistellutkin, hän saapui pian kirjaston luo. Ennen hän ja Draco olivat viettäneet paljonkin aikaa siellä, ja nyt ilmeisesti poika kulki siellä edelleen, mutta nyt toisen tytön kanssa.
Hän astui sisään tunkkaiseen kirjastotilaan, joka ihan lemusi pänttäämiseltä. Hän ei ollut koskaan käynyt siellä, kuin vain Dracon mieliksi. Hän kääntyi hänen ja pojan entisen lempihyllyn taakse, siinä hyllyssä oli paljon psykologisia kirjoja, joita Draco luki mielellään, ja myös pari romaania joista Pansy piti. Pansy käveli pitkin hyllyjen muodostamaa käytävää, ja nousi pienelle jakkaralle, jotta näkisi hyllyjen ylitse, toiselle puolelle. Kun hän kurkkasi pienesti, hän näki jotain, joka meinasi heittää hänet jakkaralta alas. Hän tukahdutti hihityksen, ja hyppäsi nopeasti alas.
“Tiesin!” hän huudahti viilettäessään ulos kirjastosta, ja pitkin käytävää. Hän tiesi nyt miten saisi Dracon takaisin.
~~~
“Oletteko täysin varmoja?”
“Kyllä. Vanhemmat kävivät tunnistamassa ruumiin.”
“Mutta, mistä tiedätte että-”
“Uskokaa jo, rehtori Dumblebore! Ron Weasleyn ruumis on löydetty.”
“Hmm.. Aivan. Selvä. Mitä haluatte minun tekevän?”
“Toivoisimme, että lähettäisitte muut Weasleyn perheen lapset kotiin pikimmiten.”
“Tietysti.”
~~~
“Hermione! Hermione! Taisiis Granger. Minulla on sinulle asiaa! Arvaa mitä näin äsken kirjastossa?”
“Pansy, minua ei todellakaan kiinnosta!” Hermione huudahti kääntämättä päätään.
“No, kerron kuitenkin.” Pansy oli jo saavuttanut hänet.
“No mitä?” Hermione tuhahti ärtyneenä. Miksi Pansy yhtäkkiä hänelle halusi puhua? Ja miksi ihmeessä hän oli kutsunut Hermionea tämän etunimellä?
“Arvaa kenet näin nuoleskelemassa Dracon kanssa?” Pansy virnisti uhmakkaasti.
“Valehtelet”
“Ei, ei! Arvaa nyt! Tämä on hyvä.”
“Parvatin.” Hermione suhahti kyllästyneenä. Kuinka tuo tyttö jaksoi valehdella niin paljon?
“Ei. Potterin.” Veri Hermionen suonissa pysähtyi. Hän kääntyi Pansyn voitonriemuiseen virneeseen päin, ja läppäisi tytön poskea, niin että kalpealle iholle jäi hennon punertava jälki. Pansy nosti kätensä poskelleen ja katsoi Hermionea, eikä virne vieläkään haihtunut.
“Taisin suututtaa sinut?”
~~~
“Ginny Weasley, Fred ja George Weasley, sekä Harry Potter, ja Hermione Granger. Ilmoittautukaa professori McGarmiwalle. Nyt heti.” Dumbledoren ääni kaikui joka puolella koulua.
Harry irrottautui Dracosta kuullakseen kuulutuksen. Kuultuaan sen, hän kääntyi takaisin poikaan päin, ja otti kätensä nopeasti pois toisen alaselältä. Miten se sinne oli joutunut?“Öhm… Anteeksi!” Harry huudahti ja punastui. Odottamatta vastausta, hän juoksi nopeasti pois.
~~~
Dracon pää oli pyörällä. Mitä hittoa? Potter oli homo?
--------------------
ähähähähähähä.....ÄLKÄÄ TAPPAKO
