Kallisarvoisia hetkiä
Fandom: Naruto
Pairing: Minato/Kushina
Genre: fluff, pienenpieni angst
Rating: S
A/N: Apua, kirjoitan ensimmäistä kertaa Minatosta ja Kushinasta, eli olen itselleni täysin tuntemattomalla alueella kun mun kaikki ficit taitaa olla lähinnä Sai/Naruto/Sasukea... Osallistuu ff50'neen sanalla 046. Elämä, perspektiiviä parittamiseen -haasteeseen canonparituksella, fandom10'iin ja multifandom-haasteeseen~
*
Kushinan punaiset hiukset lainehtivat pitkin hänen selkäänsä, kun hän kumartui painamaan pehmeän suudelman Minaton huulille. Minato makasi sohvalla, joten hän oli ilmeisesti päässyt vasta yöllä irti töistään, jotka koskivat Konohan turvallisuutta.
Miehen kasvot olivat viattomat ja hän ei näyttänyt lainkaan siltä, kuin aina hereillä ollessaan näytti. Hänen kasvonsa olivat jatkuvasti täynnä huolta ja murhetta. Häntä pelotti kyläläistensä puolesta, mutta hän pelkäsi myös Kushinan ja syntymättömän lapsen takia. Huolet ja murheet olivat kasautuneet neljännen hogaken ylle, eikä Kushina raaskinut siksi herättää miestään. Minatolla oli oikeus nukkua ja päästä irti taakastaan edes hetkeksi.
Kushina ei ollut nähnyt Minatoa muutamaan päivään ja hän ei irrottanut katsettaan toisen kasvoilta. Minato oli tehnyt paljon töitä ja nukkunut tuskin lainkaan. Myös Kushina oli ravannut sairaalassa. Häntä pelotti tuleva synnytys ja sota. Hän pelkäsi lapsen kuolevan ennen kuin tämä ehtisi syntyäkään.
"Kushina?" Uninen kuiskaus halkaisi hiljaisuuden.
"Shh, nuku vain", Kushina vastasi silittäen vaaleaa hiuspehkoa. "Teen meille aamiaista, herätän sinut kun ruoka on valmis."
Minato ei unensekalaisessa horroksessaan muistanut, että Kushinan tekemä ruoka koostui yleensä pelkistä nuudeleista. Hän sulki silmänsä uudelleen, jolloin Kushinan kasvoille kohosi surumielinen hymy. Hänen miehensä kärsi ihan liikaa ja jos se olisi ollut Kushinasta kiinni, he olisivat paenneet.
Kushina huokaisi turhautuneena. Hän suikkasi Minaton huulille suukon, jonka jälkeen hän meni tekemään aamiaista. Kushina tunsi olonsa tarpeettomaksi, kun ei voinut tehdä mitään poistaakseen osan miehensä takaasta. Ainoa, mitä hän saattoi tehdä, oli huolehtia edes siitä, että Minato sai ruokaa säännöllisin ajoin. Jollei Kushina veisi Minatolle ruokaa töihin, tämä unohti syödä ja jollei Kushina tekisi aamiaista, Minato ei ehtisi syödä, koska nukkui aina siihen asti kunnes lähtisi taas töihin.
"Minato, ruoka on valmista", Kushina sanoi miehelleen, joka oli jo hetken aikaa tarkkaillut keittiön oven suusta naisen hyörimistä kattiloiden ja astioiden keskellä.
Minato istui pöydän ääreen ja hymyili Kushinalle kiitollisena. Tuo hymy oli yksi niistä asioista, minkä takia Kushina jaksoi elää yksinkertaista elämäänsä, jonka keskeisin asia oli pelko tulevaisuudesta. Tuo hymy pyyhki murheet hetkeksi, jolloin Kushina hymyili miehelleen takaisin onnellisena siitä, että sai elää tätä elämää yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa.
