Yksinäinen pas-de-deux [K-11]

[misstm]

// Alaotsikko: Luna Lovekiva, drama, angst, osittain deathfic, ficlet

Nimi: Yksinäinen Pas-de-deux
Author: misstm
Ikäraja: K-11
Genre: drama, angst, osittain deathfic, ficlet
Hahmo: Luna Lovekiva

A/N: Kerää kaikki hahmot- haaste, vuorossa Luna Lovekiva.


Yksinäinen Pas-de-deux

Punaiset tennarit hyppelehtivät sirosti kivillä, askeleet välttelivät uria huonon onnen pelossa, polvet koukistuivat uuteen hypähdykseen tempossa. Yks’ kaks’ kolme - hyppy. Villatakin povitaskussa poltteli paketti ihmeainetta, jaksamisseerumin salaista ainesosaa, joka teki ympäröivästä maailmasta kauniin, valaisi harmaat päivät kultaisiksi. Kamomillateetä à la tire-bouchon.  

Tärisevät kädet kaatoivat kiehuvaa vettä ajan raiskaamaan kuppiin, kärsineet sormet vasten kannun kuumaa pintaa. Enää pieni hetki ja tarvehuoneen sininen muuttuisi astetta syvemmäksi, jossakin silmien takana sykkisi mielihyvä. Nuhjaantuneet sukkahousut venyivät reiden päältä, neulossilmukat tuijottivat takaisin silmät suurina.

Lapsena iloiset pehmonallet olivat istuneet siististi rivissä edessään pienet posliiniset kupit. Helmat liehuivat laihojen polvien ympärillä, nilkat ojentuivat tanssiin hallitun sekasortoisesti, nivelet naksuivat tahtia. Isän nauru hiveli korvia, äidin hymy loisti aurinkona nurkassa.

Mieli ei osannut selittää, miksi pienet valkoiset pillerit piti liuottaa teeksi, maustaa kamomillalla ja leikkiä sivistynyttä. Kädet vain suorittivat liikkeet sirosti, kuin tanssija, mustaan ja valkoiseen puettu joutsen jästibaletissa.

Jalat olivat tahtoneet taipua arabeskiin, mutta jänteet olivat pidätelleet, varpaat murtuneet au pointen voimasta. Äiti oli korjannut lohkeilleet isovarpaan kynnet, kietonut jalkapohjat puuvillaan ja ratamoihin lievittääkseen polttavaa pakkoa tanssia, himoa itsekidutukseen.

Tanssiminen oli unohdettu, mutta yhä vielä, aina toisinaan käytävien pimeissä varjoissa saattoi nähdä vilahduksen väärän tekniikan grand sissone ouvertesta, puolihuolimatonta allongéa, johon kädet eivät täysin yltäneet.

Äiti oli poistunut, jättänyt taakseen leikkihuoneen keltaisen hämärän ja nallet muuttuneet surullisiksi. Ikkunan alla virtasi puro, joka talvella väritti jalkapohjat punalaikullisiksi, kiristyvä pakkanen näykki varpaita leikkisästi. Jalkapöydät verhottiin sukilla, jotka valuivat vähän väliä makkaralle, rullaksi nilkkoihin ja isä huokaili aina vain enemmän sanomatta mitään tärkeää.

Tennareita ei saanut muutettua balettitossuiksi millään loitsulla, rikkinäinen keho pysyi rikkinäisenä, vaikka sitä olisi hellinyt, uhkaillut, kiduttanut, rakastanut tai vain antanut olla. Pillerit tarjosivat unohduksen, jästiapteekista noukitut parantajat helpottivat tuskaa, joka tipahteli poskille kuivina kyyneleinä, näkyi taitavasti kätkettynä huulten värähdyksenä. Mieli oli tuomittu esittämään codaansa tyhjille saleille, aaveaplodien kaikuessa kiviseinistä kuin ivallinen nauru. Yksinäinen pas-de-deux oli tansseista katkerin, eikä kukaan jakanut onnistuneen 32 fouettén riemua.

Äiti lipui venyvin askelin pilvien reunoilla, tanssi taivaalla keijupölyn saattelemana ja isä istui kotona, tuulenvireen riepottelemilla papereilla tahroja mudasta ja verestä, vaikka sitä väitettiinkin tiivijuureksi.  Talo oli rikki, perhe oli rikki, tyttö oli rikki.

Pillerit olivat jo imeytyneet, tee muuttunut samean harmaaksi ja lääkeaineentuoksuiseksi. Karvas maku tuntui kurkun perällä asti, nielussa tempoili, mutta aine oli saatava alas keinolla millä hyvänsä. Heikot sormet takertuivat nenään molemmin puolin, silmät puristuivat kiinni, mutta kuppi tyhjeni kulaus kulaukselta. Liikkeistä tuli vähemmän tempoilevia, lääkepöly lennähti ilmaan ja pehmensi ympäristön rujot ääriviivat, äärimmilleen venytetty mieli palautettiin takaisin.  


A/N: elän kommenteista

[carr0t]

Musta tää oli aivan upea.
Tosi suloinen, kaunis, ihana ja surullinen fic. Kuvailu oli aivan mahtavaa ja kaunista, rakastin sitä.
Oon aina ite ajatellut Lunan vähän tuollaiseksi kärsiväksi ja surulliseksi sen seesteisen kuoren alla.
Noita kaikkia balettitermejä en tajunnut, joskus ne vielä muistin, mutta ei se menoa haitannut. Tuo tanssiteema toi hienon ja tunteellisen säväyksen mukaan. Jotenkin se on niin Lunaa tehdä asiat omalla tavalla, tällä kertaa se oli tanssi.

Äiti lipui venyvin askelin pilvien reunoilla, tanssi taivaalla keijupölyn saattelemana ja isä istui kotona, tuulenvireen riepottelemilla papereilla tahroja mudasta ja verestä, vaikka sitä väitettiinkin tiivijuureksi.  Talo oli rikki, perhe oli rikki, tyttö oli rikki.

Tämä oli varmaankin lempikohtani, olisin voinut lainailla koko ficin. Tuo lopussa oleva toisto ja nuo kielikuvat, nam. Tuo tiivijuuri-kohta sopi tähän oikein hyvin, se oli jotenkin vähän creepy, mutta ei millään huonolla tavalla ja se sopi tähän loistavasti.

Äiti oli korjannut lohkeilleet isovarpaan kynnet, kietonut jalkapohjat puuvillaan ja ratamoihin lievittääkseen polttavaa pakko tanssia, himoa itsekidutukseen.

Tuo luultavasti pitäisi olla polttavaa pakkoa tanssia, tai miksei pakkotanssia, mutta tuo ensimmäinen vaihtoehto sopisi paremmin, niin varmaan oot tarkottanutkin. Tääkin oli ihana kohta, huomasin tuon kirjoitusvirheen vasta lainaillessa.

[misstm]

nottura: kiitos kommentista :] mukava, että pidit.

carrot : hoo, painovirhepaholainen :') kiitos, kun ilmoitit ja kommentoit muutenkin. Balettitermejä en muistanut kaikkia enää itsekään, mutta onneksi google pelastaa.

Kiitos siis molemmille, kommenteista tuli tän illan piristysruiske