Raiting: Sallittu
Genre: Angst
Pairing: René/Desiree
A/N: Ah näitä kliseitä. Renén omistan minä, Desiree on ystäväni luoma hahmo. Kommentit olisivat kivoja, nomn.
- - -
Rakkaudella.
Rakas Desiree,
kerroinko sinulle koskaan, että rakastuin sinuun ensisilmäyksellä? Et ehkä usko sitä, enkä mitenkään voi sinua enää vakuuttaa siitä. Haluaisin sinun kuitenkin tietävän sen. Toivoin aina että uskaltaisin kertoa sen sinulle. Miksi epäröin?
Se oli aivan tavallinen ensimmäinen päivä uudella työpaikalla. Minulle esiteltiin rakennusta, ja sairastuvalta löysimme sinut; muistan yhä syvänsinisten silmiesi hämmentyneen katseen, ja vienon hymysi. Olen aina ollut rohkea, mutta sinun ujoutesi sai minutkin punastumaan. En silloin vielä ymmärtänyt, miksi. Olit kuin kuka tahansa, ja silti niin paljon enemmän.
Ovatko kauneimmat auringonsäikeet koskettaneet multaa, muotoilleet siitä suloiset suortuvat; ovatko tuulet puhaltaneet meriin, luoneet aalloista sinisimmät silmät; mistä hän on tullut?
Se oli loppuelämämme ensimmäinen päivä. Muistan yhä, miten takerruit minuun, kyynelet kauniissa silmissäsi, epätoivoisena ja eksyneenä. Muistan yhä, miten painauduit minua vasten sillä sohvalla, silmissäsi syvä loimu. Muistatko, miten meidän pieni salaisuutemme paljastui, kun Ruby asteli väärällä hetkellä huoneeseen? Ymmärrän kyllä hänen järkytyksensä, minäkin olisin luultavasti yhtä järkyttynyt jos olisin löytänyt pikkusiskoni ja parhaan ystäväni sängystä. Jestas, miten nämä muistot saavat minut hymyilemään. En ole pitkään aikaan hymyillyt. Miten teet sen, vaikutat minuun yhä kaiken tämän jälkeen? Pääsenkö sinusta tosiaan koskaan irti?
Haluaisinko edes?
Psykiatrini sanoi että minun täytyisi kirjoittaa sinulle tämä kirje, ja kertoa kaikki mitä jätin sanomatta. Tuntuu oudolta kirjoittaa sinulle, tietäen etteivät kätesi koskaan kosketa tätä paperia. Etteivät silmäsi koskaan lue näitä sanoja. Silti tunnen sinun läsnäolosi vielä, tunnen hengityksesi, kevyen ilmavirran korvani tienoilla. Voin melkein tuntea huulesi kaulallani. Minulla on ikävä sinua.
Muistatko sen merenrannan, jossa tapasimme istua katselemassa auringonlaskua? Sen, jossa lokit nauroivat, ja painauduit tiukasti kylkeeni. Lupasin etten koskaan jätä sinua.
Tuhkistasi on tullut yhtä tuon rannan kanssa, ne ovat vajonneet pohjattomiin syvyyksiin. Aion pitää lupaukseni. Meistä tulee taas yhtä. Odota minua.
Rakkaudella,
Réne.