Silmä silmästä, virhe virheestä (K-11, draama, lievä angstfluff, lyhyt one-shot)

[syrphe]

Ficin nimi: Silmä silmästä, virhe virheestä
Kirjoittaja: syrphe
Genre: Draama, angstfluff
Ikäraja: K-11

A/N: Osallistuu Tavoita tunnelma –haasteeseen. Biisinä Usherin His Mistakes (linkki vie youtubeen). En osaa sanoa mitään muuta tästä, tuli kirjoitettua se, mikä on pyörinyt ajatuksissa pidempään. En osaa kategorisoida tätä oikein mihinkään.



Silmä silmästä, virhe virheestä


Unohda.

Unohda edes vähän pidemmäksi aikaa.

Mutta sä et unohda. Sä pyörit sitä samaa ympyrää uudestaan ja uudestaan ja mä seuraan kerta toisensa jälkeen.

Entä jos seuraavalla kerralla jäänkin matkan varrelle?

Sä istut siinä, lakkaat varpaankynsiäsi mustan nahkasohvan päällä purren alahuultasi. Sä hukut ajatuksiisi. Ja noihin vaatteisiin, loputtomiin kankaisiin, joiden alle sä piiloudut. Yksi punainen kynsi, toinen, kolmas. Kaikki kymmenen.

Sä et katso mua silmiin, et, vaikka kuinka toivoisin, että katsoisit. Edes yhden kerran. Katsoisit ihan oikeasti etkä vain näyttäisi siltä. Koska mun silmät ei ole sen silmät, mun kädet ei ole sen kädet, mun ajatukset ei ole sen ajatukset. Mun huulet ei ole sen huulet, ne ei eksy kotimatkalla vieraisiin.
Mä en ole se.

Meitä on vaan me kaksi.

Sä pudottaudut sohvalta lattialle, kiedot kätesi polviesi ympärille, etsit käsiisi kaukosäätimen ja näperrät sen näppäimiä paremman tekemisen puutteessa. Mä näen kuinka sä puret huultasi edelleen. Sä turhaudut, pamautat sen kaukosäätimen pöydän lasipintaa vasten, se kirahtaa terävästi sitä vasten. Sä heilautat hiuksesi pois kasvoiltasi, kieputtelet ne suttuiselle letille.

Ja mä rakastan sitä tapaa miten sä teet sen. Ja sua. Sitä mä vaan haluaisin sanoa, että mä rakastan sua.

Sä nouset ylös, kävelet kylpyhuoneeseen mitään sanomatta, kuulen kuinka ovi naksahtaa lukkoon. Hetken päästä suihkun kohina kantautuu käytäväänkin. Mä voin melkein nähdä ne pisarat putoilemassa sun kalpealle iholle. Sille iholle, jonka mä tunnen niin hyvin. Jokaisen sentin, jokaisen kaaren.

Mä nojaan selkäni eteisen ovea vasten ja huokaisen.


Sä et kai kuule mua.

[syrphe]

Aamuyöt ovat parhaita lukuhetkiä, pimeässä ja omassa rauhassa. Öisin syntyvät ne tekstitkin omalla kohdallani, tämäkin teksti on nimittäin omien aamuöisten kirjoittelujeni tulos. ^^

Kiitos kommentista Pyhimys, kiva kuulla, että toteutus ja kerronta nappasi! Totta on, että näkökulmasta riippuen maailma voi näyttää niin erilaiselta – se siinä niin kiehtovaa onkin. Kiitän ja kumarran vielä kerran.

[Crownless]

Arvaa mitä, syrphe. Tämä ficci kuvastaa aika melkoisen hyvin myös mun viime aikaisia ajatuksiani. Tykkäsin tästä pikku pätkästä todella paljon, sait tosiaan sen tunnelman hyvin tähän tuotua. Diggailin erityisesti näistä kohdista, koska ne ovat ihan oikeasti kuin mun ajatuksistani poimittuja:

Unohda.

Unohda edes vähän pidemmäksi aikaa.



Sä et katso mua silmiin, et, vaikka kuinka toivoisin, että katsoisit. Edes yhden kerran. Katsoisit ihan oikeasti etkä vain näyttäisi siltä.

[syrphe]

Crownless, en olisi arvannut oikein, jos et olisi kertonut Mutta ihana kuulla, että tykkäsit ja että tunnelma välittyi! Kiitän kommentista.