Nimi: Heran raivo
Fandom: Percy Jackson
Tyylilaji: Huumori & draama
Varoitukset: Spoilaa Jumalten sotaa!
Ikäraja: S
Juoni: Mitä Hera ajattelikaan, kun Percy ilmoitti, että Kolmen suuren sopimus voidaan purkaa?
Vastuuvapaus: Percy & kumppanit kuuluu Riordanille, kun taas kreikan jumalat kuuluvat... ei kenellekään?
Muuta: Kerrottu minä-muodossa.
Oma sana: Kirjoitin tämän pian luettuani Jumalten sodan, elikkäs kesällä. Tämä idea vain tupsahti päähäni ja sitä riitti ficiksi asti.
Heran raivo
Katsoin miestäni syrjäsilmällä Jacksonin puhuessa Haadeksen ja pikkujumalten mökeistä. Hän näytti hyvin mietteliäältä kuunnellessaan nuoren sankarin vaatimuksia. Mieleni teki huokaista oikein teatraalisesti. Miksei poika voinut ottaa vastaan Suurinta Lahjaa? Miksi hänen piti mennä mutkistamaan meidän asioitamme höpöttämällä rakkaudesta, joita sankarit tarvitsivat ja pikkujumalten huonosta kohtelusta? Kyllä he olivat tähänkin asti pärjänneet. Mitä nyt tämä yksi pimahti ja meni palvelemaan Kronosta ja tuli melkein maailmanloppu (jonka me pysäytimme). Eihän se nyt tarkoita sitä, että kaikki täytyy vetää uusiksi. Poseidonin kakara osasi kyllä olla melko rasittava.
Havahduin vasta pojan törkeimpään vaatimukseen.
"...Ja Kolmen suuren sopimus on purettava. Se ei toiminut käytännössä muutenkaan. Tästä lähtien me - "
Minä en kuunnellut loppuun. Olin haljeta järkytyksestä ja raivosta. Purettava sopimus! Toisin sanoen mieheni uskollisuus loppuisi kuin seinään.
Viimeiset 70 vuotta olivat olleet taivaallisia juuri sen sopimuksen ansiosta. Vain yksi kersa 70 vuodessa. Se nyt oli ollut odotettavissa, mutta muuten Zeus oli suoriutunut lupauksestaan yllättävän hyvin, mutta tämän pojan takia Zeuksen lapsia alkaisi syntyä taas kuin kaneja. Sietämätöntä!
Katsoin miestäni tällä kertaa kunnolla. Hänen ilmeensä ei ollut muuttunut näennäisesti, mutta minä olin elänyt hänen kanssaan niin kauan, että näin sen mitä muut eivät. Hänen silmiinsä oli syttynyt pieni pilke Jacksonin sanojen myötä. Se oli himon pilke, jonka minä tunsin paremmin kuin hyvin.
Tästä se alkaisi. Uusi uskottomuuden kierre ja minä näin jo miten innokkaasti hän odotti pääsemistä apajille. Kuolaamaan kuolevaisten perään, rakastumaan ja naimaan ne hengiltä. Uskokaa pois, sellaistakin on tapahtunut.
Käteni puristuivat nyrkkiin ja valtaistuimeni käsinojat alkoivat kuumentua uhkaavasti ja pian vieressäni istuva Demeter katsoi niistä nousevaa pientä savukiehkuraa paheksuvasti. Purin hampaitani raivokkaasti yhteen. Mieleni teki posauttaaa poika tuhkaksi heti paikalla, mutta se oli mahdotonta neuvoston edessä.
Sitä paitsi siitä aiheutuisi hirveä perheriita ja Poseidon kostaisi minulle. En minä sitä halunnut. Perheidyllin piti säilyä, mutta Jacksonin piti silti kärsiä. Hän oikein kehotti miestäni hankkimaan lisää lapsia. Ei suoraan, mutta sopimuksen purkaminen kertoi kyllä kaiken tarvittavan. Tai ehkä hän halusi lisää sisaruksia. Kuka nyt ottaa selvää sankarien ajatuksista...
Zeus tuhahti. "Eikö muuta?"
Näin, että kaikki muu paitsi sopimuksen purkaminen oli paljon vaadittu. Minusta sopimuksen purkaminen oli hävyttömin pyyntö mitä se poika kehtasi pyytää, mutta ilmeisesti kukaan muu ei ollut samaa mieltä kanssani. Muut huolehtivat vain sitä, että heidän piti etsiä kakaroitaan ympäri maailmaa ja tuoda heidät leiriin. No mitäs hankkivat lapsia kuolevaisten kanssa! Minun asemassani oli paljon helpompaa, kun ei ollut lainkaan lapsia niiden... niiden onnettomien olentojen kanssa, joille uskollisuus oli pelkkää hevonpaskaa.
"Percy", Poseidon sanoi, "sinä pyydät paljon. Sinä oletat paljon."
Todellakin! Toivoin tosissani, että Poseidon löylyttäisi poikaa mokomista toiveista, mutta meren valtias oli näköjään valmis lellimään poikaa vielä jatkossakin hymyssä suin. Raivostuttavaa porukkaa!
"Minä vaadin teitä pitämään valanne", Jackson sanoi. "Teitä jokaista."
Onneksi en mulkoillut poikaa yksin, vaikka minun mulkaisuni oli tietenkin murhaavin, mutta ilmeisesti Jackson osasi odottaa sitä. Näin kyllä hänen hieman kavahtavan kohdatessaan leimuavat silmäni ja pieni voitonriemun kipinä tanssi sisälläni, kun näin miten poika halusi kipittää karkuun. Kenties isukkinsa syliin turvaan ilkeältä Hera-tädiltä. Hyvänen aika, minä tosiaan olin hänen tätinsä! Joskus nämä läheiset sukulaissiteet puoliveristen kanssa ärsyttävät todenteolla.
Zeuksen toinen lellilapsi avasi suunsa. Kukas muu kuin Athene.
"Poika on oikeassa. Me olemme tehneet epäviisaasti unohtaessamme lapsemme."
TEIDÄN lapsenne, Athene! Nimenomaan teidän. Minä en ole tässä sopassa mitenkään mukana!
"Se osoittautui tässä sodassa strategiseksi heikkoudeksi ja oli vähällä johtaa meidät tuhoomme."
Ikävä, kun joutuu kärsimään toisten lapsista...
"Percy Jackson , minulla on ollut sinusta omat epäilyni -"
Kuten meillä kaikilla, Athene.
"mutta ehkä" - hän vilkaisi omaa tytärtään ja jatkoi sitten happamin sanoin - "ehkä minä erehdyin."
Hymyilin pienesti. Mikään ei ollut ikävämpää Athenelle kuin väärässä oleminen. Sitä oli mukava katsella, kerrankin.
"Ehdotan, että hyväksymme pojan suunnitelman."
Olin osannut odottaa tätä. Totta kai Athene oli valmis ottamaan vastuuta, jottei seuraava sota kaatuisi tähän "strategiseen heikkouteen". Muut tulisivat perässä ja minä joutuisin jälleen kerran vahtimaan Zeusta silmä kovana, mutta joka silti livahti kuolevaisten maailmaan. Että elämä osasikin olla epäreilua!
"Hmh!" mieheni puuskahti ja mieleni teki pyöritellä silmiäni. "Totella nyt pelkkää lasta! Mutta kai me..."
"Ketkä kannattavat ehdotusta?" Hermes kysyi.
Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin nostaa käteni yhdessä muiden jumalten ja jumalattarien kanssa. Tein sen raivoissani, pottuuntuneena ja ennen kaikkea katkerana. Miksi mieheni ei voinut olla uskollinen? Miten minuun muka voisi kyllästyä? Olinhan minäkin ollut uskollinen kaikki nämä vuodet! Jos minä pystyn siihen niin miksei Zeuskin?
Olin esittänyt nämä kysymykset itselleni miljoona kertaa aikaisemminkin, mutta tilanne ei ikinä muuttunut. Jos vain mahdollista, Zeus petti ja minä yritin nirhata hänen rakastajattarensa ja ne äpärät joita hänen seikkailuistaan syntyi pilvin pimein. Minä olen onnistunut montakin kertaa, mutta Zeus tietää varoa minua. Ja niin tämä piirileikki jatkuu ja minä yritän pitää kynsin ja hampain perheemme yhdessä. Ja mitä minä saankaan palkkioksi? Uskottoman miehen!
Elämä osasi potkia päähän hyvin rankasti, mietin masentuneena samalla kun Poseidon järjesti lempilapselleen kunniakaartia ja se kykloopinkloppi vaati tervehtimään Jacksonia, joka oli pilannut onneni tuosta vain. Jätin tervehtimättä. Sen sijaan hiljaiset, mutta katkerat sanat soljuivat huuliltani:
"Ollos kirottu Perseus Jackson."
***
Loppunäytös
Grover etsiskeli katseellaan kahta ystäväänsä hyvin viihtyisästä puistosta, jonne he olivat sopineet tapaamisensa kesäloman ollessa mukavasti puolessa välissä. Viimein ihmisen valeasussa oleva satyyri äkkäsi tutun kiharapäisen tytön ja mustahiuksisen pojan istumassa puiston penkillä nauraen toisilleen. Poika huomasi hänet ensimmäisenä.
"Grover!" Percy huudahti ja ponnahti pystyyn leveä virne kasvoillaan. Grover määki innoissaan ja köpötteli kaksikon luo kaapaten Percyn halaukseen ja siihen perään Annabethin kaverusten nauraessa hyväntuulisina.
"Miten kesä on mennyt?" Annabeth kysyi irtautuessaan ystävästään.
"Oikein hyvin!" Grover sanoi iloisena. "Olemme edistyneet luonnonhenkien kanssa luonnon suojelemisessa oikein hyvää vauhtia."
"Sehän on hienoa!" Percy sanoi kannustavasti hymyillen ja Grover nyökkäsi ponnekkaasti.
"Aivan. On paljon helpompaa nyt kun olen hieman korkeammassa asemassa - "
"Ai hieman? Sinähän olet luonnon valtias", Percy huomautti hymyillen vinosti ja Grover hymyili hämillisenä.
"En ole oikein vieläkään tottunut tuohon nimitykseen", Grover mutisi punastuen hieman.
"Sinä ansaitset sen täysin", Annabeth sanoi lämpimästi.
"Aivan. Kukaan muu ei kelpaisi - "
"AMMUUU!"
Percy vaikeni ja väri valahti hänen kasvoistaan. Grover katsoi häntä huolestuneena.
"Voi ei, ei taas", Annabeth kuiskasi ja Grover katsoi heitä levottomana.
"Mitä? Mitä on tapahtunut?" Grover kysyi.
Percy nielaisi ja pälyili hermostuneena ympärilleen. Annabeth päätti selittää hänen puolestaan.
"Pitkin kesää lehmät ovat hyökkäilleet Percyn kimppuun. Aluksi luulimme Heran vainoavan yhä minua, mutta lehmät jättivät minut rauhaan ja jahtasivat vain Percyä. Sitten mietimme, että ehkä Heran kirous oli mennyt jotenkin pieleen, mutta asia ei muuttunut miksikään. Itse asiassa se vain pahentui", Annabeth kertoi hänenkin tähyillessä puistoa lehmien varalta.
"Ne pysäyttivät jopa kerran liikenteen New Yorkissa ja siellä hyökkäykset ovat vilkkaimpia. Minä luulin, että jumalten viha lakkaisi sodan jälkeen. No kaipa tässä maailmassa on aina joku, joka vihaa minua", Percy sanoi virnistäen urheasti.
Äkkiä maa alkoi täristä ja kaikki kolme käänsivät hitaasti katseensa taakseen.
Kokonainen lehmälauma juoksi heitä kohti vihaisen näköisinä. Percyn kurkusta karkasi tukahtunut inahdus ja hetkessä hän loikkasikin jo puistopenkin yli ja lähti juoksemaan täyttä vauhtia vasemmalle.
Lehmät muuttivat heti suuntaa ja niin Annabeth ja Grover eivät jääneet sorkkien alle vaan katsoivat kauhuissaan ystävänsä epätoivoista pakoa hurjistuneita lehmiä. Viimein Grover karaisi kurkkuaan.
"Tälläistäkö teillä on ollut koko kesä?" Grover kysyi järkyttyneenä silmät yhä selällään.
"Ei. Ei koskaan tällaistä. Tämä on ehdottomasti pahin. Joku vihaa Percyä todella paljon", Annabeth sanoi päätään pudistaen.
"Meidän täytyy auttaa häntä", Grover sanoi päättäväisesti katsoessaan parasta ystäväänsä, joka töni ihmisiä syrjään loikaten yli piknikkien paeten hurjistunutta lehmälaumaa kauhu kasvoillaan mikä kieli, että hän tiesi varsin hyvin mikä odotti, jos lehmät saisivat hänet kiinni.
"Autetaan, autetaan. Kunhan kerrot miten. Ne alkavat jahtaamaan meitäkin jos menemme väliin. Usko pois, olen kokenut sen", Annabeth sanoi hieman kärsivällä äänellä.
"JÄTTÄKÄÄ MINUT RAUHAAN SENKIN RUMAT JAUHELIHAKIMPALEET!"
Lehmät hurjistuivat entisestään, jos se edes oli mahdollista.
"EI! En tarkoittanut sitä! IHAN TOTTA!"
***
Olympoksella:
"KEHTASITKIN PAMAUTTAA SEN MALLIN PAKSUKSI!"
Oma sana 2: Heh, onpas Hera kielteinen mun ficeissä xD Mutta ihan syystä hän tässä kyllä oli vihainen. Kyllä itseänikin sapettaisi jos olisi niin uskoton mies kuin mitä Zeus on.
Palaute on erittäin tervetullutta! ^^
