Kynttilöiden pehmentämiä varjoja (K11) || Sirius/Ron

[Ruskapoika]

Nimi: Kynttilöiden pehmentämiä varjoja
Kirjoittaja: Ruskapoika
Beta: noups, mutta works oli avuks
Paritus: Sirius/Ron
Ikäraja: K11
Genre: Romance, hitunen angstia, pieni fluff
Haaste(et): Romance25

Vastuuvapaus: En valitettavasti omista ketään hahmoista, vaan he kaikki kuuluu muun Potterversumin kanssa jumalaiselle ihmiselle nimeltä J.K. Rowling. Minä ainoastaan leikin ja omistan juonen.

A/N: Tänää löysin yölllä tiedostoja selailessa vanhan alotuksen Sirius/Roniin ja sanotaanko, että se oli aika kökkö, mutta tässä tuli nyt kirjootettua tää uusiks. Ja täytyy sanoa, että pidän tästä, vaikka hahmot tais hyppiä aika OoC:n puolelle. Kertokaa toki, jos ne ihan hirmusesti siellä heittää. Kaikenlaista kommenttia arvostetaan. Toivottavasti pirätte

Kynttilöiden pehmentämiä varjoja

Kalmahanaukion kellari oli Siriukselle painajainen. Yleinen kiusa, jonka takia hän kysyi usein Ronilta voisivatko he vain myydä Mustien sukukartanon pois ja muuttaa, vaikka jästialueelle. Joskus Ron jättää vastaamatta. Tietää, ettei toinen osaisi luopua talosta, vaikka sitä kuinka haluaisi. Hän suutelee ohuita huulia, tietää Siriuksen katseen täyttyvän tuskasta talon muistojen alkaessa painaa liikaa harteilla. Hymyillen hän kuiskaa toisen korvaan, ettei ollut mitään pelättävää enää. Ei, vaikka talo kuinka olisi ahdistava paikka, he voisivat tehdä siitä erilaisen muistoiltaan, tunnelmaltaan.

Illalla Ron on sytyttänyt joka puolelle kynttilöitä ja hymyilee, kun Sirius mököttää katsellen tanssivia liekkejä (uskaltaako sittenkään antaa muistojen muuttua?). Niin suloinen, eikä Ron muista milloin ne kaikki lämpimät tunteet muuttuivat palavaksi rakkaudeksi. Heidän kummankin selviäminen sodasta oli ja on edelleen ihme – tai ainakin tavallaan. He olivat olleet kummatkin todella alkupäässä tiedätte-kai-kenen tappolistaa. Sirius varsinkin. Silti elossa, eikä Ron voi olla kiittämättä siitä joka ikinen ilta maailmaa.

Kynttilöiden pehmittäessä talon varjoja Ron hiipii toisen luokse, suutelee niskaa ja toivoo, ettei koskaan täytyisi päästää irti. Saisi vain olla ja unohtaa muun maailman, silti hän tietää, että sunnuntaina olisi pakko mennä Kotikoloon päivälliselle. Siriuksen ohuilla huulilla hymyntapainen ja Ron tietää onnistuneensa piristämään toista. Vanhemman katseissa joskus liikaakin varjoja (voisi olla hänen isänsä, mutta sillä ei väliä – Ron on jo aikuinen, tietää mitä tekee, tietää kenelle antautuu suudeltavaksi).


Myöhemmin Sirius puhaltelee Ronin niskaan viileää hengitystä huoneenlämmössä ja piirtää musteella viivoja iholle. Nuoremman katse paheksuva, mutta hymy kavaltaa. Huoneen seinissä edelleen varjoja (jotkin niistä edelleen pahaenteisiä; aiheuttavat kylmiä väreitä pitkin selkäpiitä), mutta toisilleen suomat katseet saavat ajatukset pois niistä. Hiljalleen tappavat pahan ja saavat elämän toimimaan. Ehkä se toimisi muutenkin, mutta näin on hyvä, parempi, paras.

Joskus riidat halkovat Mustein sukukartanossa ilmaa (ne kuuluvat elämään!). Kummatkin itkevät lopulta omassa rauhassaan, ei ei ei ei, ei sen näin pitänyt mennä. Ja Siriuksen korvissa soi jo edesmenneen isän julmat sanat: “mies joka itkee, ei ole mies – sietäisit kuolla moisen häpeän tuottamisesta suvulle”. Vanhat opit pureutuvat liian syvälle ja seuraavana aamuna he leikkivät, ettei mitään tapahtunut. Kummatkin liian ylpeitä pyytämään sanoilla anteeksi (ovathan he puhdasverisiä), kosketuksissa kuitenkin katumusta. Huulilta lipuvissa sanoissa rakkautta, hyväksyntää, pyyntö: älä koskaan lähde viereltä.

Ja he pysyvät siinä, rakastavat toisiaan, vaikka ovat jollain tasolla erilaisia. Siriukseen tarttunut surumielisyys Azkabanissa. Ronin huulille rempseä hymy vähintään kerran joka päivä. Puheessa huoleton sävy, ei enää pelättävää sodan loputtua monta vuotta sitten (silti ehkä se jäänyt asumaan takaraivoon).

“Rakastan sinua.”

Kuka sanoi, etteikö ristiriidat täydentäisi toisiaan täydellisellä tavalla?

[Sinikeiju]

Piti kirjottaa wrimoa, mutta mutta pakkohan tämä oli lukea. Enkä pettynyt.

Tämä oli aivan ihana.

Kuka sanoi, etteikö ristiriidat täydentäisi toisiaan täydellisellä tavalla?

Ihana lopetus.

Järkevää en saa nyt aikaiseksi, mutta halusin vain sanoa, että tykkäsin.

[Vaarallinen Komentoija]

*Pyyhkii lumoutuneena liikutuksesta kyyneliään*
(Aivan isken taas)  Äöäöäöä.... En voi livistää ficistä kommentoimatta, joten yritän nyt saada jotain väserrettyä. Hymyilin alusta loppuun sakka, jollon tajusin jo itkeväni. En ymmärrä miksi, mutta kaiketi sen takia, että koko ficci (miksi meinaan koko ajan kirjoittaa tarina?) oli aivan ihastuttavan ihana ja lauseet varsinkin. Ne ansaitsevat suuren plussan!
 Ja paritus myös. Aah. En ole varmaan koskaan lukenut Sirius/Ron parituksella olevaa ficciä. (Sirius/Remus ja Sirius/Harry ovat suosikkejani, tästä eteenpäin todennäköisesti myös Sirius/Ron) Rakastuin tähän ficciin (Wuhuu, en edes meinannut kirjoittaa tarinaan, hyvä minä!) heti ensimmäisessä lauseessa. Ei, heti nimessä, sillä se oli koskettavan ihana. En varmaan itse pystyisi koskaan kirjoittamaan yhtä hyvin kuin sinä, vaikka olen jo kolme vuotta kirjoitellut kaikenlaisia tarinoita/ficcejä. Mutta, pidiin, ei se on vähättelyä, rakastin <333 !!!

[Natural]

Äääh!

Mitä tässä oikein pitäs sanoa? Varmaan, pidin ja rakastin. Tämä oli todella ihana tekstiä.
 Paritus oli myös aivan ihana, toisin eka kerta ku luen koko parituksella ja hyvä et luin, koska tämä oli aivan ihana. Otsikko oli myös puoleensa vetävä ja myös kirjoittaja Joo ja tästä kommentista ei tullut millään puolin järkevä hehee.

Kiittäen ja kumartaen ficille ja kirjoittajalle,
Natural

[Marutsella]

Sirius/Ron paritus on aina yhtä suloinen ja tässä tekstissä oli oma koskettava tunnelma, josta pidin. Lisäksi kuvailusi on aivan ihanaa ja elävää ja tämä oli lyhyydessään erittäin kaunis!
Itse pidän juuri tästä asetelmasta, että Sirius on se kärsineempi osapuoli, joka on kokenut paljon elämänsä aikana ja menneisyys kulkee varjona perässä. Tähän hän tarvitsee rinnalle rakastavan kumppanin ja olet kirjoittanut Ronin sopimaan tähän mainiosti. Muutenkin kuvailet heidän välistä rakkauttaan omasta mielestäni ainakin realistiseksi, eikä se ole niin kliseistä, kuin ehkä aluksi luulin otsikon perusteella.

Kuka sanoi, etteikö ristiriidat täydentäisi toisiaan täydellisellä tavalla?

Minustakin lopetus on onnistunut ja se jotenkin täydentää muuta tekstiä. Tykästyin tähän kohtaan!

Kiitos oikein piristävästä makupalasta! (:

~Marutsella

[Ruskapoika]

Flunsan pehmentämillä aivoilla on hyvä tulla vastailemaan teille järkevästi!

Sinikeiju, haha, sin kirjottamisajan häiriiminen oli min suurin suunnitelmakin! No ei, ei oikeesti, mutta hyvä vaan, jos se ei sitten silloin mitään häirinnyt. Mie olen vaan tyytyväinen, kun oot pitänyt ja jaksanu jopa kommentin kirjottaa.

Vaarallinen Komentoija, apua, en osaa sanoa mitään järkevää sin kommenttiin! Hymyilen, kun tyhymä täällä noille kaikille sin kehuille. Mukavaa, että pidit Sirius/Ron parituksesta, tykästyit ficciin ja jaksoit kommentin rustailla!

Natural, hihi, hyvä, jos oon saanu siutkin lukemaan, vaikket paritusta ennen oo lukenu ollenkaan. Mie en kommenteihin välttämättä sitä järkevyyttä kaipaakaan, koska jo se lämmittää mieltä, että tietää jonkun lukeneen ja tykänneen! Sekä hihittelen tuolle siun Otsikko oli myös puoleensa vetävä ja myös kirjoittaja. Varsinkin tolle ja-sanan jälkeiselle. Kuumeinen mieli heittää tonkin helposti saavutuksen puolelle! Minä kiitän, että oot lukenu, pitäny ja jaksanu kommentinkin kirjottaa!

Marutsella, hmm... Joo, otsikosta voisi ehkä kuvitella, että kliseistä meininkiä on, mutta hyvä, jos mielestäsi sitten ei ollut! Koska Parempaa en silloin tälle keksinyt ja jotenkin omasta mielestä tuo kuvaa ficciä kaikkein parhaiten. Tai sitten vaan kuvittelen niin. Siriuksen on pakko olla se kärsineempi osapuoli miusta. Kurja lapsuus vihaavilla vanhemmilla, parhaan ystävän kuolema, josta joutuu syyttömänä sitten Azkabaniin. Pakko sellaisen on jälkensä jättää aika vahvana.! Mutta mutta, ihanaa kuulla, että oot pitänyt - niin kirjoitustyylistä kuin hahmoista ja tarinasta - ja vielä kommentin rustaillu!

Vielä suuri yhteinen kiitos teille kaikille ihanista kommenteistanne. ♥

[Naminé]

Alan olla todella hyvä tässä yöllisten lukemisten valinnassa. Taas painoin vaan, että viimeisin viesti ja löysin tämän. Ihanuutta.

En ole ikinä lukenut yhtään ficciä Sirius/Ron parituksella, en edes ajatellut, että heitä voisi parittaa. Minuun ehkä paritus ei tehnyt sellaista vaikutusta kuin olisi voinut, mutta mikä kirjoitustyli. Tämä oli tällaista todella kaunista ja rauhallista tekstiä, mukavaa lukea. Ihania lauseita.
Kursiivit ja sulkeet ja kaikki ovat niin mahtavasti rakennettuja. Kaunista.

Teksti on oikeastaan näin tarkemmin ajatellen uskottava, Sirius rikki sisältä kaipaa omaa aurinkoa. Ehkä mä sittenkin tykkäsin myös tuosta parituksesta. Meinasin ensin kirjoittaa, että minulle olisi uponnut paremmin jollain toisella parilla, mutta ei, täydellinen juuri näin.

Haha, olen lukenut finissä Ruskapoika sitä ja Ruskapoika tätä, mutten ole ennen tätä törmännyt yhteenkään ficciisi. Täytyy sanoa, että ihan oikeassa ovat kaikki olleet. Aivan loistava teksti, täytyy lukea enemmänkin.

Kiitos kovasti tähän mennessä parhaasta yöficistä,
Naminé

[Celeporn]

Olen monia sun ficcejä vähän vilkuillut, muutama on päätynyt kirjanmerkkeihin oikeanlaista lukufiilistä odottamaan, mutta yhtäkään en ole jostain kumman syystä saanut luettua kunnolla. Nyt on sitten sekin vahinko korjattu. Viimein

Ficin nimi on ihana, tosi suloinen ja tunnelmallinen, ja kuitenkin mukana on sellainen mukava vivahde vähän synkempiinkin sävyihin, kuten sitten itse tekstissäkin. Paritus oli aika jännä, ja olin tosi tyytyväinen siitä, ettei tämä ollut mikään kömpelö  pariutumiskertomus - en tiedä miksi, mutta mun on hirveän vaikea nähdä näitä hahmoja ns. “löytämässä toisiaan”, sen sijaan suhteen kuvaus tuntui ihan luontevalta. Oli kuitenkin mielestäni tosi hyvä, että viittasit vähän niihin suhteen alkuaikoihin, kyllä tässä jonkunlaista taustaa kaipasikin.

Kalmanhanaukion kuvaus toimi, tässä oli kivasti tasapainoiltu fluffin ja pienimuotoisen angstialun välillä. Tykkäsin ratkaisusta. Kuitenkin ehkä viimeinen lause meni minun mielestäni hieman turhan siirappiseksi - ajatus on muutenkin melko kliseinen, ja kun tekstin loppupuolella enemmänkin puhuttiin siitä, mikä Siriuksen ja Ronin käytöksessä on samanlaista, ja minusta niitä yhdistäviä juttuja vaikutti olevan enemmän… Mutta makuasia, muut ovat kommenteista päätellen taas lopetuksesta tykänneet, olen vain nirso

Ehkä se toimisi muutenkin, mutta näin on hyvä, parempi, paras.

Lempikohtani. Aivan älyttömän ihana! Tällaista melkein aivottomaksi menevää rakastuneen lässytystä, aitoa ja silti näin tekstimuotoon laitettuna varsin oivaltavaa. Sulin kyllä tälle lauseelle ihan kympillä.
Plussaa myös hyvästä sulkujen käytöstä, toivat tekstiin kivaa lisämaustetta ja jotenkin niitä hahmojen omia äänenpainoja. Sen sijaan minua vähän hämäsi se, että hahmojen puhdasverisyyteen viitattiin, koska molemmat ovat tyyppejä, jotka eivät noita verenperimiä kauheasti ajattele, ja tuskin ainakaan Ronia on kotona kasvatettu yhdistämään ylpeyttä ja puhdasverisyyttä, mutta tämäkin lienee makuasia tai tulkintakysymys tai jotain… Muuten sulkeissa olleet jutut miellyttivät suuresti.

Kiitoksia tästä, kokonaisuudessaan oikein suloinen ficci.