Kirjoittaja Aihe: Vampire Diaries: Take a chance on me (Käännös) UUSI LUKU 25.6, K-11  (Luettu 15115 kertaa)

CheshireCat

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Take a chance on me (Käännös) JATKOA tullut 15.4
« Vastaus #20 : 15.04.2011 23:18:57 »
Aa... Kiitoksia, tässähän ihan punastuu  :D 
Jatkoa yritän tässä mahdollisimman pian saaha käänneltyä, ittelläkin jo sormet syyhyää päästä kääntään ku tietää mitä juttuja sieltä on tulossa ;)
Oi, tuohan jäikin hiukan epäselväksi, niin Damonin se Katherine halusi :D
You Gave Me Butterflies <3

Verany

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Take a chance on me (Käännös) JATKOA tullut 15.4
« Vastaus #21 : 17.04.2011 14:37:26 »
*Heiluttaa käsiäänsä kivaasti* MINÄ TIEDÄN MINÄ TIEDÄN MINÄ unohdin jo mitä seuraavassa luvussa käy  ;D
Tämä luku oli varmaanpi parhaiten suomennettu / käännetty luku  :) Sieltä löyty - tai ainakiin silmiin pistäviä - virheitä vain kaksi. Löydät ne varmaan itsekin :)

Aww, odottelen jatkoa niin paljon että halkean! Onneksi tämä ficci tulee nopeammin kuin yksi toinen ficci, jota myöskin lueskelen. En siis halkea aivan vielä >:) Jatkoa vaan! ♥

Sirius93

  • Vieras
Vs: Take a chance on me (Käännös) JATKOA tullut 15.4
« Vastaus #22 : 17.04.2011 15:52:48 »
Ou! Ihana fikki! DElenaa... Rakastan sitä! Jatkuuko?

Nagini

  • irvikissa
  • ***
  • Viestejä: 93
  • excuse me
Vs: Take a chance on me (Käännös) JATKOA tullut 15.4
« Vastaus #23 : 27.04.2011 21:46:43 »
Vaikuttaa mielenkiintoiselta : ) lukukokemus oli mukava muutamaa kirjoitusvirhettä lukuunottamatta.
Laita jatkoa tulemaan, luen mielelläni lisää näistä ihanista hahmoista : ) !

♥;Nagini
All my life i've been good, but now i'm thinking what the hell

LittlePinkFreak

  • Vieras
Vs: Take a chance on me (Käännös) JATKOA tullut 15.4
« Vastaus #24 : 12.05.2011 21:30:57 »
Awawawawaa <33 Ihana ihana ihana IHANA ficci! Mitäs muuta sanoisin :D
Anon polvillani lisää jatkoa tähän ja nopeesti! Kiiiitoooos!

tonkss

  • ***
  • Viestejä: 43
Vs: Take a chance on me (Käännös) JATKOA tullut 15.4
« Vastaus #25 : 18.05.2011 00:48:46 »
Oioi, kyllä mäkin tästä tykkään  ;D  jatkoa vaan lissää tulemaan ja kiitoksia tämän suomentamisesta!
Parempi muutama ruuvi löysällä kuin kymmenen liian tiukalla!

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Take a chance on me (Käännös) JATKOA tullut 15.4
« Vastaus #26 : 22.05.2011 11:39:43 »
Kylläpäs tämä olikin ihana! :)

Ainoita risuja oli, että ekassa luvussa (kai) joidenkin virkkeiden päästä puuttui piste. Ja jotkut lauserakenteet oli hiukan omituisia, mutta tarinan kuitenkin ymmärsi. :)

Aww.. Damon on niiiiin ihana!! ♥ Tykkään siitä kun se on sellanen vähän pahismainen, ja vaikka sillä onkin tässä esillä toi sen soft side. Se ei kuitenkaan haittaa, koska sillä on kuitenkin sitä sen särmää tallella. :)

Jatkoa vaan! :)

NeitiMusta. :)
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

katsiah_

  • ***
  • Viestejä: 37
Tää on ihan loistava ficci!:) Koska jatkoa tulossa?
Always<3

CheshireCat

  • ***
  • Viestejä: 12
Tuota nuin.. Kauheat pahoittelut, tässähän on mennyt jo ties kuinka kauan viime päivittelystä, vaikka kuinka lupailin nopeaa jatkoa, toivottavasti on vielä lukijoita jäljellä.
Sainhan minä onneksi tämän luvun  loppujen lopuksi suomennettua loppuun. Kiitos kuuluu kyllä sille, että aloitin juuri tvd:n 2. kauden katsoon uudestaan alusta lähtien ja on se Damon niin raukka niissä, että oli pakko päästä kirjoitteleen sille edes vähän hyviä asoita :D
Pakko myöntää, että yksi vaikeimpia lukuja oli suomentaa, et sen sitten taitaa huomata... Jos virheitä löytyy, niin aivan mahtavaa olis jos joku haluais niitä hiukan huomautella, tietääpi sitten jatkossa :)

 

Verany, toivottavasti et vielä ole haljennut, pitäähän sun nyt vihdoin ja viimein päästä jatkoa lukemaan :)

katsiah_, kiitos ja tässäpäs tätä jatkoa :)

NeitiMusta, kiitos. Hyvä, että kuitenkin ymmärsi tarinan vaikka lauseet nyt oli vähän mitä oli, yritän kiinnittää niihin ihan kauheasti huomiota nykyisin. Munkin mielestä Damon on aivan ihana ku sillä on kuitenki sitä särmää ja sitä bad boy asennetta, sen soft siden lisäksi. Sopivassa määrin kaikkea. :D

tonkss, aa, kiitos vaan itelles kommentoinnista, ihana kun on lukijoita :)

LittlePinkFreak, kiitoos ja valitan, nopeus ei nyt oikein onnistunut tässä, mutta jos seuraavan luvun kanssa sitten :D

Nagini, kiitoos :)

Sirius93, tänks ja tässäpäs tätä jatkoa :)



luku 5


"Tuo jos jokin oli käänteispsykologiaa", Caroline huudahti samalla kun kaatoi itselleen lasillisen verta Damonin kätköstä Katherinen tunnustusta seuraavana aamuna, "Ihan oikeasti, ettekö muka nähneet sen lävitse. Se oli niin klassikko. Katherine yrittää vain saada teidät horjumaan. Tarkoitan, että miksi kukaan valitsisi hänet hänen sijastaan", hän jatkoi osoittaen ensin Damonia ja sitten Stefania, "Ei todellakaan mitään järkeä."

"Kiitoksia luottamuksesta, Caroline. Olen liikuttunut", Damon sanoi peittäen tarkasti jokaisen tunteen kasvoiltaan samalla kun istuutui keittiön pöytään, "Juuri sitä mitä jokainen kundi haluaa kuulla kahdeksalta aamulla."

"Se käy järkeen", Bonnie sanoi asettuen Carolinen puolelle, "Tosi hyvin."

"Voitaisiinko saada jonkun sellaisen mielipide joka ei ole minua vastaan? Mielestäni kellään jonka olen yrittänyt tappaa ei pitäisi olla sanomista tässä asiassa", Damon sanoi siristäen silmiään Bonnielle.

"Sitten kukaan ei voi sanoa mitään." Jeremy huomautti.

"Sisaresi voi. Hän saa sanoa", Damon sanoi heittäen Jeremylle murskaavan katseen, "ja se onkin ainoa mikä merkitsee minulle."

"Etkö ole koskaan yrittänyt tappaa Elenaa?" Caroline kysyi yllättyneenä.

"En muistaakseni. No jos olen yrittänyt, en todellakaan tarkoittanut sitä ja minun pitäisi saada pisteitä siitä että olen jatkuvasti suojelemassa häntä", Damon vastasi Carolinelle.

"Lopettakaa", Elena sanoi iskien kätensä pöytään, "Palattaisiinko alkuperäiseen asiaan? Caroline on oikeassa."

Damonin silmät suurenivat ja hän käänsi mulkoilevan katsensa nopeasti Elenaan, "Kiitos vaan paljon."

Vampyyri risti sitten kätensä rinnalleen ja nojautui taaksepäin tuolissaan, "Hypoteettisesti ottaen, sanotaan, että Katherine todellakin haluaa yhä veljeni, joka tällä hetkellä yrittää ontua huoneeseen ihan vaan by the way, eikä allekirjoittanutta. Mitä helvettiä hän sitten tarkoitti sillä mitä sanoi eilen illalla?

"Minä uskoisin, että hän haluaa Damonin tulevan ulos leikkimään." Bonnie sanoi niin kuin se olisi itsestään selvää.

Stefan nojautui vasten ovenkarmia samalla kun Elena ryntäsi heti vampyyriveljeksistä nuorimman luokse, auttaen hänet istumaan. Damon katseli heitä välinpitämättömänä muutaman sekunnin, ennenkuin kääntyi poispäin. Hän ei pystynyt katselemaan enempää sitä mitä hän ei koskaan saisi. Sen sijaan, hän päätti vastata Bonnielle.

"Olen saanut tarpeekseni Katherinen peleistä. Ainut jonka mielestä ne on hauskoja, on Katherine itse. Minulla ei ole mitään aikomuksia pelata, koska en koskaan voi voittaa, mutta jatka vaan, haluan kiehtoutua siitä kuinka mielesi toimiikaan oi, nuori noita", Damon sanoi.

"Damon on Katherinen syötti", Bonnie sanoi olkiaan kohauttaen, "Hän laskee sen varaan, että tosiaan olet yhä hänen pauloissaan niin paljon, että menet hänen luokseen sen perusteella mitä hän sanoi sinun haluamisesta. Mitä hän todellakaan ei tarkoittanut. Sitten hän käyttää sinua saadakseen Stefanin ja Elenan lähtemään tästä talosta mikä on todella hyvin suojattu minun taiallani."

"Siinä oli vain yksi pala pelistä minkä selvitit", Damon sanoi heilutellen kättään missä oli yksi sormi pystyssä. Sitten hän nosti toisen sormen ja jatkoi,  "Mutta miksi hän uhkaili Elenaa minulla. Olisi kiinnostavaa selvittää se osa tästä ja saada hiukan selkoa samalla tästä hänen suunnitelmastaan kylvää tuhoa ja kuolemaa eli toisin sanoen tuhota Elenan elämä."

"Mitä sinä kerroit Katherinelle sinä iltana kun luulit häntä Elenaksi?" Stefan kysyi inahtaen, puhuminen vaatien veronsa hänen voimistaan.

"Että hän on hyvin nätti", Damon sanoi automaattisesti, hänen kasvonsa täysin lukemattomat.

Stefan puri hammastaan selvästikin kivuissaan, "Meillä ei ole aikaa tällaiselle, Damon. Mitä sinä sanoit?"

Damon virnisti, "Oi, sinä haluat ihan kuollaksesi tietää, etkö haluakin? Ehkä vuodatkin hiukan? Miten sinä muuten edes sait kaikki nuo vammasi? Et ikinä kertonut. Aika jakaa sota haavat, Stefan."

"Damon, kiltti", Elena sanoi katsoen vanhempaa vampyyriä silmiin, hienoinen varoitus äänessään.

"Jos kerron, lasketaanko se seuraavana askeleena sinun hyvälle puolellesi?" Damon sanoi kallistaen päätään samalla kun katsoi Elenaa voittaja-hymy huulillaan.

"Vastaa vain kysymykseen, Damon, mitä sinä kerroit hänelle sinä iltana? Vai haluatko minun kiduttavan sinua kunnes kerrot?" Bonnie sanoi uhkaavasti, "Sinä toit tämän esille, joten voit yhtä hyvin sanoa loppuun asti ja kertoa meille."

"Tee mitä haluat, noita", Damon sanoi nousten ylös, "Niitä sanoja ei koskaan enää kuulla huuliltani."

Caroline nousi myös ylös  tukkien Damonin tien, "Sinä et mene minnekään."

"Rohkeaa. Mutta ei tarpeeksi häiritäkseen minua. Sinä selätit minut kerran, kun en kiinnittänyt sinuun huomiota, mutta älä luulekaan, etten olisi sinua vahvempi. Siirry." Damon sanoi uhkavaasti ennenkuin kaatui maahan kiereskellen tuskissaan.

"Bonnie, lopeta!" Elena huusi juosten samalla Damonin viereen, tietämättä mitä muuta tehdä kuin vain olla lähellä vampyyriä, "Bonnie, älä tee tätä."

"Sano se, Damon." Bonnie sanoi kuuntelematta Elenan pyyntöjä, "Sano se."

"Miten hän voisi sanoa sen jos hän puristaa päätänsä ja vaikeroi? Tai siis, hän ei voi puhua. Kirjaimellisesti." Caroline sanoi ei-kenellekään, liikkuen huoneen poikki varoen astumasta Damonin päälle kun teki tietänsä takaisin tuolilleen.

Elena otti Damonin kasvot käsiinsä, "Damon, avaa silmäsi. Katso minua. Katso minua!"

Damon keskittyi tytön ääneen, hänen käskyynsä ja hitaasti avasi silmänsä samalla kun kipu vampyyrin päässä voimistui.

"Damon, keskity minuun. Katso vain minua, sulje kipu ulos. Älä ajattele mitään muuta, katso vain minua." Elena sanoi rauhoittavasti samalla kun piteli vampyyriä. Kääntymättä hän sanoi ystävälleen, "Bonnie, lopeta tai mene ulos tästä talosta nyt heti."

"Ei", Bonnie vastasi ääni synkkänä vihasta, tarraten ensimmäiseen mahdollisuuteen minkä näki käyttääkseen taikaansa Damoniin.

"Bonnie,  tämä ei ole oikea tapa", Stefan sanoi liittyen keskusteluun, "Se ei välttämättä ole edes se kysymys mitä pitäisi kysyä. Tämä ei ole sen arvoista. Päästä hänet menemään."

"Veljesi kuuluu saada hitunen  siitä kivusta mitä hän on jaellut ympäriinsä. Hän on murhaaja, joten häntä pitäisi myös kohdella niin. Kerro meille Damon, mitä hittoa sinä kerroit hänelle sinä iltana?" Bonnie sanoi.

Damon tarrasi päähänsä ja Elenan kädet kietoutuivat vampyyrin käsien ympärille. Tyttö näki hänen kipunsa, kirkkaana ja kauhistuttavana kun hän näki miten kipu viilsi Damonin läpi, riistäen häneltä sanat. Elena tunsi itsensä täysin avuttomaksi, muu huone kadoten hitaasti hänen silmiensä ympäriltä kun tyttö näki Damonin menevän tajuttomaksi. Elena ei kuunnellut kuinka jopa Jeremy yritti saada Bonnieta lopettamaan. Hän ei kuullut kuinka Carolinen ääni kohosi oktaavin kun blondi huusi Bonnielle. Hän ei tuntenut Stefanin käsiä, jotka yrittivät vetää häntä pois.

Ainoa asia minkä Elena ymmärsi, oli kuinka Damonin silmät vähitellen menettivät keskittymisensä, muuttuen lasittuneimmaksi ja tyhjemmiksi sekuntti sekunnilta. Elenan pelko lisääntyi joka sydämen lyönnillä. Tyttö taisteli kyyneliä vastaan samalla kun sulki silmänsä ja kosketti otsallaan vampyyrin otsaa, kuiskaten hänelle hellästi, "Damon, pysy kanssani. Sinä lupasit. Sinä lupasit jatkaa yrittämistä. Taistele... minun vuokseni."

Elena tunsi Damonin otteen vähitellen hellittävän, mutta silti Damon piti Elenan käsiä otteessaan. Pelko halvaannutti tytön, kun hän odotti, että vampyyri menettäisi tajuntansa. Elena tunsi kuinka Damon taisteli vastaan, mutta huomasi, että hän oli menettämässä voimansa. Elena sulki silmänsä ja tiukensi otettaan, samalla kun Damonin hellitti. Hän kuunteli kuinka Damon yritti vetää henkeä kunnes viimeisen huokauksen kera, vampyyri jähmettyi täysin.

"Okei." Damon kuiskasi takaisin tytölle.

Elena avasi silmänsä ja kohtasi parin jään sinisiä silmiä. Näin läheltä Elena pystyi näkemään hänet ja vain hänet - kenet hän melkein menetti. Hän näki, että Damon oli edella Bonnien taian vallassa, mutta taisteli sen kokonaista voimaa vastaan. Yhtäkkiä kaaos tytön ympärillä sai äänet takaisin ja hän pystyi näkemään kuinka kaikki huusivat Bonnielle, yrittäen saada hänet lopettamaan.

Elena nojautui hiukan taaksepäin kun Damon irrotti tytön kädet kasvoiltaan, puristaen niitä hiukan, ennenkuin päästi irti. Bonnien silmät laajenivat kun vampyyri nousi seisomaan hänen edessään, tuijottaen häntä. Damon katseli noitaa muutaman sekunnin ennenkuin heitti lasillisen vettä hänen kasvoilleen, vihdoinkin horjuttaen Bonnien keskittymistä. Damon pudisteli päätään kun Caroline kaatoi toisen lasillisen Bonnien päälle ja sanoi olkiaan kohauttaen, "Mitä? Yritän vain auttaa."

"Minä sanoin hänelle, etten ole sankari, Elena. En tee hyvää. Se ei ole minun juttuni." Damon sanoi hiljaisella äänellä Elenalle, mutta vampyyrin silmät olivat edelleen kiinni Bonniessa, "Kiitin häntä."

"Mistä?" Elena sanoi pehmeästi.

"Siitä, että päätit, minun olevan pelastamisen arvoinen," hän vastasi kääntyen samalla ympäri haikea hymy huulillaan, "Se merkitsee  kaikkea jollekin minun kaltaiselleni."

Stefan katseli rikkoutumatonta hiljaisuutta Damonin ja Elenan välillä. Hän tunsi nykäyksen sydämessään, heikkoa kipua joka sai hänet ymmärtämään mitä Katherine luultavasti teki sinä iltana.

"Sinä kerroit Katherinelle, että Elena luottaa sinuun. Ja että sinulla on paikkasi hänen elämässään." Stefan sanoi pehmeästi, "Mutta sitäkin enemmän, noilla sanoilla sinä kerroit Katherinelle, että Elena muutti sinua - jotain mitä Katherine ei ikinä onnistunut tekemään, vaikka hänellä olikin käytössään kaikki manipulointi temput mitä hän osasi. Viime yö oli testi siitä ja sinä reputit."

"Miten niin?" Damon sanoi kääntyen veljeensä.

"Olet edelleen täällä." Stefan vastasi suoristautuen ja kohdaten Damonin kovan katseen, "Et lähtenyt hänen peräänsä sen jälkeen kun hän kertoi sinulle juuri ne sanat mitä olet odottanut yli vuosisadan kuulevasi. Se tarkoittaa että jokin estää sinua. Joku."

"Eikö se, etten ole täysin tyhmä riitä syyksi olla juoksematta psykoottisen nartun perään?" Damon kysyi.

"Ei sinulle. Damon, hän tietää, että sinua motivoi vain yksi asia, oli se sitten ihminen tai vampyyri. Niin se on aina ollut sinun kanssasi. Se on se yksi tunne, jota et voi täysin tukahduttaa edes pahimmillasi." Stefan sanoi vetäen syvään henkeä.

Damon räpäytti ja pudisti sitten päätään, "Olen eri mieltä. En pidä siitä minne tämä on menossa, minä vain pelleilin kun kysyin aiemmin. Ihan oikeasti. Annetaan olla, koska alat kääntää sinun persoonallisuuttasi minuun, Stefan. Ja anna kun kerron, se ei sovi minulle. Olen paljon siistimpi. Joten, emme todellakaan ala käsittelemään tätä. Anna olla."

"Sinä odotat minun uskovan, että sinä aiot antaa Katherinen vain mennä vain koska se on fiksua. Et siksi, että sinä välität enemmän Elenan mielenterveydestä ja siitä, että hän tarvitsee sinua täällä. Että sinä voit antaa Katherinen mennä nyt, koska sinä olet viisaampi etkä siksi, että sinulle on tärkeämpää korjata välisi ainoan henkilön kanssa joka jatkuvasti uskoo, kaiken jälkeen, että et ole pelastuksen saavuttamattomissa. "

Damonin ilme koveni, hän puri hampaitaan yhteen sekuntti sekunnilta enemmän. Hän katsoi jokaisiin kasvoihin huoneessa, säästäen Elenan kasvot viimeisiksi.

"En tiedä teistä, mutta kaikki tämä arvailu alkaa käydä hermoilleni, mitkä ovat muutenkin jo kireällä. Kiitos siitä Bonnielle. Joten, minä taidan tästä lähteä matkalle velhon luokse ja kysyä häneltä saanko sydämen vai onko minulla jo sellainen. Mielummin otan valheet ja psykoanalyysin expertiltä kuin sinulta, veli." Damon sanoi.

"Damon, älä tee tätä." Elena keskeytti paniikin vallatessa hänet kun hän liikahti pysäyttääkseen Damonin.

"Älä viitsi, Elena. Annetaan Katherinelle mitä hän haluaa ja katsotaan miten käy", vampyyri sanoi olkiaan kohauttaen, "Pitäisi olla hauskaa. Tai ainakin siitä tulee mielenkiintoista."

"Ei", Elena sanoi voimakkaasti kääntäen itsensä kasvotusten Damonin kanssa, jättäen huomioitta kaikki muut huoneessa jo toisen kerran sinä aamuna, "Sinä et kävele ulos tuosta ovesta juostaksesi jonkin sellaisen perään mikä on joko nopea kuolema tai varmaa hulluutta."

"Älä ole niin melodramaattinen", Damon sanoi huolettomasti, "Tämähän yksinkertaistaa asioita. Jos hän ei valehdellut niin me voimme juosta auringonlaskuun ja sinä ja Stefan voitte elää mitä tylsää elämää olettekin suunnitelleet elävän yhdessä. Ja jos Katherine oli hänen normaali epärehellinen itsensä, te saatte tilaisuuden pelastaa minut taas. Lupaan käyttäytyä kuin neito pulassa. Joka tapauksessa, peli on ohi. Eikös se ole sitä mitä haluat?"

"Minä haluan, että kaikki tämä hulluus loppuu, että elämäni olisi rauhallista ja siinä ei olisi mitään tällaista roskaa. Se että sinä kävelet suoraan ansaan pahentaa vain asioita, joten voisitko, kiltti, istua alas ja miettiä tämän loppuun asti?"

"Eikö sinua kiinnosta yhtään saada edes joitain vastauksia edes kerran? Kaikkien näiden teorioiden sijaan mitä Stefan niin loistavasti kehittelee." Damon sanoi tunnus virneeensä aseteltuna kasvoilleen, mutta hänen silmänsä olivat kirkkaat tunteista, "Olen kyllästynyt valheisiin, Elena. Olen kyllästynyt  miettimään ja päättämään mikä versio totuudesta minun pitäisi uskoa mikäkin päivä. Kerros toisensa jälkeen valheita- nyt on aika selvittää ne kaikki. Kaikki alkoi hänestä, joten sieltä minun pitää lähteä etsimään vastauksia, meidän kaikkien tähden."

Elena katsoi Damonia ja avasi suunsa puhuakseen, mutta sulki sen jälleen ja puri alahuultaa, kamppaillen tunteidensa kanssa.

"Aloita minusta. Hyppää sadan vuoden valheet ylitse ja aloita minusta. Minä kerron sinulle totuuden, kaiken mitä en pystynyt aiemmin sanomaan. Minä kerron sinulle. Kunhan et vain kävele ulos tuosta ovesta." Elena sanoi hiljaa, anellen häntä, epätoivoisuus selvänä hänen äänessään.

Damon hymyili katkerana ja lannistuneena kun hän seisoi Elenan edessä. "Ei se muuta mitään."

"Kyllä se muuttaa. Koska se tarkoittaa, että osasyy siihen, miksi minun on niin hiton vaikeaa antaa sinulle anteeksi, on se, että en edelleenkään voi antaa anteeksi itselleni. Koska minä kannan osan syyllisyydestä siitä mikä johti niihin tapahtumiin sinä iltana. Minun valheeni työnsivät sinut reunan ylitse. Tiedän se nyt, en vain nähnyt sitä silloin. Minä annan sinulle syyn jäädä." Elena sanoi ääni täynnä tunnetta.

Damon pudisti päätään, "Ei. Se olin minä. Vain minä. Mikä motivaationi olikaan, se olin vain minä. Minä napsautin Jeremyn niskan. Minä tapoin sinun veljesi. Älä tunne syyllisyyttä siitä. Älä koskaan tee sitä itsellesi. Sinun syyllisyyden tunteesi ei pyyhi pois faktoja."

"Kuuntele minua, älä mene. Kiltti. En anellut henkesi puolesta useammin kuin kerran vain päästääkseni sinut näin." Elena sanoi.

"Heeeei, Stefan kuuntele, tiesitkös. Ja Bonnie, Caroline ja sinun veljesi... Ihan vain siltä varalta, että olet unohtanut." Damon kuiskasi ivaillen, yrittäen kohottaa tunnelmaa ja yrittäen taistella vastaan tarvetta tehdä niinkuin Elenan halusi, miettien milloin hänestä tuli se kundi joka halusi jäädä juoksemisen sijasta. Damon tunsi palan kurkussaan ja hänen äänensä särkyi kun hän jatkoi, "Älä sano sitä, Elena. Sinä haluat sanoa sen vain siksi, että luulet sen olevan sitä mitä minun pitää nyt kuulla. Älä sano sitä ellet tarkoita, koska kun otat sen takaisin, en tiedä mitä tehdä. Ei heitetä hullua vampyyria alas jyrkänteeltä taas. Saatan pudota ihan oikeasti tällä kertaa."

Elena pudisti päätään, kyyneleet valuen pitkin kasvojaan kun hän kääntyi Sfetanin puoleen, "Olen pahoillani, mutta minun pitää tehdä tämä. Mitä nyt sanonkaan, tiedä, että rakastan sinua ja tulen aina rakastamaankin. Minä tulen satuttamaan sinua, mutta minun pitää kertoa totuus, jos se on viimeinen asia joka voi pitää Damonin turvassa."

Stefanin kasvot olivat täynnä tuskaa, hän tiesi mitkä sanat hän kohta kuulisi, mutta hän nyökkäsi Elenalle.

"Caroline, sinä ansaitset vastaukset jotka Damon luultavasti saisi Katherinelta, mutta aion nyt olla itsekäs enkä pästää häntä menemään, koska hän ei välttämättä tule takaisin." Elena sanoi Carolinelle ennenkuin kääntyi toisen ystävänsä puoleen, "Bonnie, pysäytin sinut sinä iltana karnivaaleilla, en vain siksi, koska en halunnut sinusta tulevan tappajaa, mutta koska minun ensimmäinen vaistoni on aina pelastaa hänet. Tarvitsen häntä, Bonnie."

Hän veti syvään henkeä ja kohtasi veljensä, "Jeremy, kun näin sinun kuolevan, en uskonut ikinä selviäväni siitä - tulitpa takaisin tai et. Siskonasi minun pitäisi tehdä kaikkeni pitääkseni sinut kaukana vaarasta, kaukana Damonista. Sinun turvallisuutesi pitäisi tulla ensimmäisenä listallani, mutta en voi muutakuin riskeerata elämäsi kun luotan häneen. Olen pahoillani. Todella olen."

Elena vihdoinkin kohtasi Damonin uudelleen, mutta ennenkuin hän sai puhuttua, Damon sulki välimatkan heidän välillään. "Ei se muuta mieltäni. Pidä valheesi."

"Damon... Minä-" Elena aloitti.

"Älä." Damon sanoi pudistaen päätään, "Tee minulle palvelus ja risti sormesi ettei hän tapa minua. Joten ehkä myöhemmin, minulla on mahdollisuus kuulla sinun korjaavan valheesi ja ehkä löydän tavan jolla saan sinut antamaan minulle anteeksi."

Damon otti askeleen taaksepäin ja hymyili tytölle vielä kerran mutta hänen kulmansa olivat kohonneet päättämättömyyden merkiksi.

"Elena", Damon sanoi pitkän huokauksen kera, "Minä rakastan sinua."

"Damon-" Elena huudahti mutta vampyyri oli jo poissa huoneesta, poissa talosta, ennenkuin tyttö kerkesi edes räpäyttää silmiän. Elenan koko kehon valtasi shokki, jähmettäen hänet paikoilleen sekunniksi, ennenkuin hän luhistui lattialle, silmät suurina ja kädet suunsa edessä.

Stefan ilmestyi välittömästi paikalle, ottaen Elenan syliinsä kun tyttö keinutti itseään edestakaisin ja yritti sulkea mielestään kaikki eri mahdollisuudet mitä voisi tapahtua, eri keinot jotka voisivat aiheuttaa Damonin kuolemisen, jotka ilmestyivät tytön mieleen heti, kun Damon katosi näkyvistä.

"Ei hänelle käy mitään", Stefan sanoi rauhoittavasti, "Kyllä Damon osaa huolehtia itsestään. Eikä Katherine... Katherine ei... Ei hän tekisi mitään."

Elena jätti Stefanin huomioitta ja jatkoi itsekseen mutisemista, sulkeutuneena omaan pikku maailmaansa joka tuntui hajoavan hänen silmiensä edessä, "Hän ei antanut minun sanoa asiaani loppuun. Hän oikeasti lähti. Se paskiainen oikeasti lähti."

"Stefan, vuodat verta hänen päälleen. Caroline, voisitko sinä ja Jeremy auttaa Stefania siistiytymään?" Bonnie sanoi samalla kun hän istui alas Elenan viereen, ottaen tytön pois vastahakoisen Stefanin sylistä.

"Shh, Elena, shh. Sinä olet kunnossa", Bonnie sanoi rauhoittavasti ja katsoi kun loputtomat kyyneleet valuivat Elenan kasvoilla, "Hän tulee kyllä takaisin. Hänet on tosi hankala tappaa, tiesitkö? Damon on kyllä kunnossa. Lupaan sinulle, että saan hänet takaisin sinulle. Teen kaiken mahdollisen mitä pystyn, että hän tulee takaisin elossa."

"Sinä et ymmärrä", Elena sanoi kuristuneella äänellä, "En minä pelkää vain sitä, että hän kuolee. Hän ei ehkä tule takaisin, koska hän voisi ihan yhtä hyvin karata Katherinen kanssa. Bonnie, hän ei saata tulla takaisin, koska loppujen lopuksi, hän ei valitse minua."

"Sinä haluat hänen valitsevan sinut?" Bonnie kysyi. Hänen piti kuulla ne sanat Elenan suusta, ennenkuin pystyisi uskomaan siihen, minkä luuli olevan mahdotonta.

"Niin."

"Miksi?"

"Minä rakastan häntä."
You Gave Me Butterflies <3

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Oi... Olin niin ilonen, että tähän oli vihdoin tullut uus luku. Tosin, mun oli pakko käydä vilkasemassa edellisen luvun loppua.

Katherine on kyllä suoraansanottuna ovela nainen. :) Tai ei ehkä ovela.. Se vaan tykkää kiduttaa muita tollain. Se ei ehkä oo fyysistä, mutta se on ainakin henkistä. Varsinkin kun se tuntuu välillä olevan niin sekasin, ettei sen teoista voi ottaa selvää..

Damon on vaan niiin ihana. Se on ihana kun sillä on se bad boy puoli, mitä se näyttää kaikille. Ja sitten se pehmeämpi puoli.. Ja se hymy.. ♥ Aa.. :)

Tykkäsin tästä. Mun mielestä tää oli suomennokseltaan hyvä. Mun silmään ja korvaan minkään lause ei vaikuttanut mitenkään oudolta tai mitään. Joten hyvää työtä oot kyllä tehny. :) Jos sitä seuraavaa lukua tulis vaan vähän nopeammin, niin olisin tosi kiitollinen. :)

NeitiMusta. :)
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Panthera

  • Vieras
Ihanaa, että tänne on tullu taas jatkoa :) Ootin ihan heti ekasta lauseesta lähtien, et tää tulis olee hyvä ja nii se olikin :D Sain jotain kouristuksia, tossa lopussa meinaan, ku toi Elena sano et se rakastaa Damonii ♥
Sun on kyl ihan pakko jatkaa tätä heti :)

Kiitos ihanasta luku elämyksestä taas, tavataan taas sitten kun uusi luku on käännetty.

Tiara

  • lätkätyttö
  • ***
  • Viestejä: 478
  • Lady Red
Ooi, viimeinkin jatkoa ja tätähän on odotettu!<3
Ihanaa, että Elena viimeinkin tunnusti rakastavansa Damonia.
Toivottavasti Damon ei karkaa Katherinen kanssa, koska se kuuluu Elenalle. ;)
Jatkoa!

Diamonds
Are a Girl's Best Friend  ♥

CheshireCat

  • ***
  • Viestejä: 12
NeitiMusta, Ihanaa, että tykkäsit. Ja sanoppa muuta, se hymy on jotain niin ihanaa ♥

Panthera, Ah, kiitos ♥

Tiara, En voisi olla enempää samaa mieltä, Damon tosiaan kuuluu Elenalle :D


Minäpäs olin ahkera ja sain jo näin nopeaa käännettyä seuraavan luvun! Toivotaan, että tämä tahti säilyy jäljellä olevien lukujen kanssa :D


Luku 6


"Sinä haluat hänen valitsevan sinut?" Bonnie kysyi. Hänen piti kuulla ne sanat Elenan suusta, ennenkuin pystyisi uskomaan siihen, minkä luuli olevan mahdotonta.

"Niin."

"Miksi?"

"Minä rakastan häntä."


Damon sulki silmänsä kun hän kuuli nuo sanat. Hän nojasi ulkoseinää vasten, taistellen vastaan sisällään käyvää sotaa, joka käski hänen vain juosta takaisin sisälle ja kertoa tytölle kuulleensa kaiken.

"Hänkin rakastaa sinua. Onpa suloista. Mutta koska et tee mitään liikettä mennäksesi takaisin sisälle, arvelisin, että sinä tulet mukaani." Katherine sanoi seistessään Damonin edessä, "Mietinpähän vain miksi?"

"Hänen tunnustuksensa ei merkitse mitään, koska tunsipa hän samoin tai ei, minulla on enemmän kuin kylliksi motivaatiota haluta sinun pysyvän helvetin kaukana hänestä. Ja minä teen mitä tahansa toteuttaakseni sen, joten tässä minä olen. Mitä sinä haluat?" Damon sylkäisi.

"Voi, me emme keskustele siitä täällä. Ei, kun sisällä on kaksi vampyyriä, jotka saattaisivat päättää salakuunnella sen jälkeen kun ovat saaneet haavoittuneen hoidetuksi. Joten, mennään." Katherine sanoi.


"Ennenkuin pääsemme sinne asti, miksi sinä haluat minut? En todellakaan usko syyn olevan se, että olisit oikeasti muuttanut mielesi ja päättänyt, että itseasiassa oletkin välittänyt minusta koko tämän ajan." Damon sanoi pidellen Katherinea paikoillaan.

"Voi, olen pahoillani. Uskoakseni sana jota minun olisi pitänyt käyttää on 'tarvita', ei 'haluta'. Olet oikeassa, en ole muuttanut mieltäni yhdestä asiasta- Minä edelleenkin haluan Stefanin, minähän rakastan häntä. MUTTA, tähän ahdinkoon, josta nyt kärsin, ajattelin sinusta olevan enemmän apua. Sinulla tuntuu olevan paljon enemmän motivaatiota riskeerata elämäsi sen ihmistytön puolesta - ja sinä olet kiintynyt ihmisvereen, toisinkuin veljesi. Ja sitä paitsi, miksi riskeerata Stefanin elämä kun voin yhtä hyvin riskeerata sinun. Pelkkää voittoa minulle."

"Logiikkasi hämmästyttää minua, niin kuin aina. Sanat 'paha' ja 'nerokas' tulevat mieleen 'julman' ja 'sydämettömän' mukana", Damon sanoi silmiään siristellen, "Ja jollen auta sinua?"

"Sitten tyttö kuolee, enkä se ole minä, joka hänet tappaa." Katherine vastasi suoraan.

"Koska se on minun syyni, niinkö?" Damon sanoi pyöritellen silmiään, "Lopeta jo tämä aivojumppa, Katherine."

 "Ei, Damon. Ei sinun syysi eikä myöskään minun. Tässä on kyse minun menneisyydestäni joka vihdoinkin on ottanut minut kiinni ja he eivät ole tarpeeksi fiksuja selvittääkseen kumpi meistä on kumpi. Joten vastoin yleistä uskoa jonka mukaan haluan Elenan kuolleena, minä itseasiassa pelastan hänen henkensä pitämällä huolen siitä, etteivät he sekoita meitä tai pääse hänen luokseen ensin. En tarvitse häntä kuolleena, enkä kyllä elävänäkään sen puolin. Haluan hänet vain pois Stefanin elämästä." Katherine sihisi.

"Valehteletko sinä minulle?" Damon kysyi.

"En. Lakkaa hukkaamasta aikaa, Damon." Katherine sanoi raivoissaan.

"En todellakaan luota sinuun", Damon sanoi, "Et ole antanut ainuttakaan syytä siihen."

"Riskeeraisitko tosiaan hänen  elämänsä sen mahdollisuuden takia, että minä saatan valehdella. Tule mukaani. Nyt." Katherine sanoi.

Damon sulki silmänsä hetkeksi, ennekuin tuijotti entistä rakastaan, "Parempi ettet huijaa, tai minä revin pääsi irti."

Katherine perääntyi pirullinen hymy ilmestyen huulilleen ja hänen silmänsä kimalsivat kertomattomasta salaisuudesta, "Et sinä tekisi sitä. Et kun minä kerron sinulle miksi Elena Näyttää. Ihan. Minulta."

------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Oliko ikävä?" Damon kysyi seisten Elenan edessä ja hymyillen hänelle.

"Juuri ja juuri, minähän näin sinut viime yönä", Elena vastasi välinpitämättömästi, "Mutta oikeaa sinua minulla kyllä on ikävä. Se repii minua hajalle."

"Ah," vampyyri vastasi huulensa tiukassa linjassa, "Tätä parempaan emme nyt pysty."

"Miksi me aina tapaamme täällä?" Elena kysyi nojaten päätään hautakiveen selkänsä takana.

"En minä tiedä. Sinun unesihan tämä on, kerro sinä minulle. Mutta minun nöyrä mielipiteeni on se, että sinun alitajuntasi yrittää kertoa sinulle jotain, koska hautausmaa ei ole ihan normaali uni maisema, ei edes jollekin sinunlaisellesi. Vai hyppelehtiikö jostain kohta yksisarvinen esiin?" Damon vastasi istuen samalla tytön viereen. Damon venytteli jalkojaan edessään ja katseli ympärilleen etsien jotain havaintoa kyseisestä myyttisestä olennosta.

"Onko tämä todella vain sitä? Uni?" Elena kysyi haikeasti.

"Mitä muutakaan se voisi olla? Olen pitänyt näitä samoja vaatteita siitä asti kun lähdin ja siitä on viikkoja. Minulla kyllä on isompi vaatevarasto kuin tämä. Olisiko niin paha antaa minun pitää ensi kerralla eri vaatteita? Vain näytänkö mielestäsi erityisen kuumalta näissä vaatteissa? Nämä kyllä ovat hienot vaatteet, mutta eivät mielstäni ole oikein sitä laatua joka miellyttäisi pitkällä aikavälillä." Damon sanoi leikkisästi.

"Mutta minä pystyn tuntemaan sinut ", Elena väitti vastaan.

"Mutta muistatko sen kun avaat silmäsi? Et muista. Älä valehtele itsellesi. Ei täällä." Damon sanoi hiljaa.

Elena huokaisi ja lepuutti päätään Damonin olkapäällä, päättäen pysyä hiljaa ja yrittää painaa mieleensä kaiken, jonka tiesi unohtavansa sillä sekunnilla kun hän heräisi.

"Täällä minä näin sinut ensimmäisen kerran. Tiesitkö sen? Taianomainen hetki, jos saan sanoa. Jos minulla olisi päiväkirja, olisin kirjoittanut siihen kaiken siitä hetkestä." Damon sanoi tönäisten tyttöä olkapäällään.

"Ei, en muista nähneeni sinua täällä ennenkuin tapasin sinut teillä." Elena vastasi hämmentyneenä yrittäen kaivella muistojaan.

"Voi, älä viitsi. Minähän käytin kunnon spesiaali effektejäkin sinuun - karmiva varis ja kaikki se sumu liikkuen ympärilläsi. Etkö muista? Sinä jopa juoksit pakoon. Se oli niin hyvä, niinkuin Hollywood-palkinnon arvoinen suoritus." Damon sanoi väistäen Elenan kättä kun tyttö läppäsi vampyyrin käsivartta.

"Minä juoksin ja kaaduin. Minä vuosin  verta!" Elena sanoi kun hän muisti tapahtuman. Sitten tyttö yritti leikkisästi lyödä Damonia uudestaan, mutta Damon nappasi kiinni hänen ranteestaan ja veti tytön käden rintakehälleen, pitäen sitä siinä, kietoutuneena omaan käteensä.

"Mutta se ei tehnyt sinusta yhtään vähemmän henkeäsalpaavaa. BTW, sinun pitäisi kiittää minua siitä", Damon sanoi, "Sinä tapasit virallisesti veljeni sinä päivänä. Tai no, hänen pitäisi kiittää minua, sillä hänen ei enää tarvinnut vaania sinua kun pääsi virallisesti esittelemään itsensä. "

Damon huokaisi ja päästi irti Elenan kädestä, "Mikään ei ole muuttunut, niinhän? Siitä päivästä? Minä edelleen teen asioita, jotka ajavat sinut pois luotani ja saavat sinut juoksemaan suoraan veljeni syliin. Voin aina yrittää ja suojella sinua, mutta en voi ikinä saada sinua tuntemaan oloasi turvalliseksi."

"Sinä pelotat minua." Elena sanoi hiljaa, nojaten Damonia vasten hellästi, "Hyvällä ja huonolla tavalla sinä pelotat minua."

"Kliseisen kummitustalon tapaan vai oikeita epäillyttävää tärinää ja kylmiä väreitä?" Damon kysyi ja kohotti toista kulmaansa.

"Sillä tavalla joka saa sydämeni pysähtymään", Elena vastasi suoraan.

"Kiitos, olen niin ylpeä itseeni juuri nyt", Damon sanoi ilkikurisesti, "Mutta olen hulluna yksityiskohtiin ja lempikysymykseni onkin aina ollut 'miksi', joten ehkä haluat kertoa miksi sinun pelottamisesi on hyvä ja paha? Minusta olisi niin ihanaa saada selville miksi olen kävelevä ristiriitaisuus."

"Olet liian ennalta-arvaamaton. Sinä juokset suoraa päätä asioihin ilman, että ajattelet mitään ja se saa sinut vaikeuksiin aivan liian usein", Elena sanoi, pitäen pienen tauon ennenkuin sanoi viimeisen osan, "Mutta se mikä minut saa oikeasti pelkäämään on se, että minä pystyn edelleen näkemään pahuuden sinussa, enkä usko, että pääsemme koskaan kokonaan eroon siitä. Ja minusta tuntuu, ettet sinä välttämättä edes halua päästä siitä eroon. "

"Se on osa vampyyrinä olemista, ihan vain siltä varalta, että olet unohtanut. Mutta totta puhuakseni, jokainen kantaa sitä sisällään. Tosin, se on vaihtelevissa määrin ja minulla oli niin 'hyvä' tuuri, että sain leijonan osan siitä. Se on siellä. Se on osa sitä kuka olen, Elena. Minä elän sen kanssa joka päivä, ja tiedätkö mitä? Kun olen sinun lähelläsi, se pelottaa myös minua - tieto siitä, että olen paha ja että voin todella satuttaa sinua. Että tein sen jo." Damon sanoi hellästi sulkien samalla silmänsä.

Elena tuijotti vampyyriä, katsoi kun hän taisteli tunteidensa kanssa, "En olisi ikinä uskonut, että sinulla olisi mitään pelättävää."

"Jokainen, jolla on jotain menetettävää on kykenevä pelkäämään, Elena. Minä olen vain yksi monista." Damon sanoi, "Nyt, jatketaanpa... Mitä tarkkaanottaen on hyvänlaatuinen pelko?"

"Se, että kaiken jälkeen, minä edelleen luotan sinuun", Elena kuiskasi, "Se, että minä tiedän löytäväni keinon anta sinulle anteeksi, koska olen halvaantunut pelosta aina kun ajattelen menettäväni sinut. Niinkuin nyt."

"Minä olen täällä." Damon sanoi pehmeän, mutta katkeran hymyn kera.

"Etkä ole", Elena sanoi turhautuneena, "Tämä on vain unta ja minä kaipaan sinua ihan helvetin paljon."

Damonin toinen suupieli kääntyi ylöspäin ja hän kääntyi sivuttain kohdatakseen tytön, "Vaikka kuinka ajattelen olevani hyvää seuraa, olen varma, että sinä olet ainoa joka ajattelee noin. Pystyn nimeämään viisi ihmistä ihan tuosta vain jotka haluaisivat minun olevan kuollut. No, ehkä Stefan murjottaa tavallista enemmän, mutta teihin kahteen minun etsintäni jäävätkin. Olen varma, että Bonnie jo järjestelee jotain erityistä sen kunniaksi, että olen kadonnut. Sano hänelle, ettei korkkaa shamppanjaa ihan vielä."

Elena rypisti otsaansa kun kuuli Stefanin nimen, suoristautuen hiukan ja liikkuen pari senttiä kauemmas, juuri tarpeeksi jottei mikään osa heistä koskettanut toisiinsa.

"Ah, taisin sanoa taikasanan, tai -nimen", Damon sanoi, "Näytät siltä, että sinulla on jotain sanottavaa, joten anna palaa vain. Olen pelkkänä korvana."

"Minä rakastan sinua." Elena sanoi yksinkertaisesti.

"Vau. Voitko pysähtyä siihen pariksi sekunniksi? Haluan teeskennellä, että siihen ei tule 'mutta' heti noiden kolmen pienen sanan perään." Damon sanoi pienen hymyn kera, mutta ei voinut peittää kipua äänessään.

"MUTTA", Elena korosti, "Se ei tarkoita, ettenkö rakastaisi Stefania enää."

"Ja loppujen lopuksi, et edelleenkään valitse minua, blaa, blaa, blaa. Minun epäkuolleen elämäni tarina." Damon sanoi lopettaen ajatuksen joka roikkui heidän välillään, "Minä tiedän. Ainakin tällä kertaa minun ei tarvinnut odottaa vuosisataa ennenkuin sain selville, etten ollut edes vaihtoehto."

Vampyyri huokaisi ja sulki silmänsä ennenkuin jatkoi, "Te kaksi- teissä on järkeä. Minussa ei ole järkeä edes omillani joten... edes minä en näe meidän onnistuvan. Kipinät lentää oikealta ja vasemmalta mutta en näe meitä tämän pitemmällä, mikä on joskus hiukan ulkopuolella ystävyys-alueelta, mutta kilometrien päässä siitä mikä tulee seuraavana."

"Minä voin", Elena sanoi ääni kaukaisena, "tiedätkö, nähdä sen. Se on vähän kuin benji-hyppy, muistatko?"'

"Kuinka voisin unohtaa? Sehän oli minun nerokas ideani, muistatko?" Damon sanoi, "Joten tarkoitat, että sinä plus minä on yhtä kuin rajallista hulluutta ja me emme kestäisi kuin pari minuuttia? Hyvin kiehtovaa, mutta järjetöntä."

"Antaisitko minun puhua loppuun?" Elena sanoi katkerana, "Se on täysin järjetöntä, siitä olen samaa mieltä. Se on kuin heittäisi itsensä ilmaan, vastaan kaikkea sitä missä on järkeä ja on mahdollisuus että osut kivikkoiseen pohjaan... Se on kuin se hetki ennenkuin putoat - kaaos päässäsi joka saa sinut tuntemaan olosi niin hermostuneeksi ja epäillyttäväksi siitä miksi edes olet täällä. Ja sitten sinä hyppäät ja tunnet kaiken yhtäaikaa - nopeuden, adrenaliinisyöksyn, ilman ympärilläsi. Sydämesi sykkii niin nopeaa, että tuntuu kuin se räjähtäisi. Se on piristävää. Se on meitä. Sitten se rauhoittuu. Ainoa asia minkä näet, on se toinen henkilö ja se, että jonkin ihmeen kaupalla, molemmat on hengissä.Ja sitä vain tietää... Te selviätte- kaikesta, missä vain, milloin vain."

Damon katsoi Elenaan intensiivisesti, vastustaen halua vetää tyttö syliinsä, "Miksi kaikessa tuossa kuulostaa olevan vastuunvapauslauseke kiinnitettynä siihen? Vaikka hyvin mahdollisesti särjenkin tuon kuvan, mikä on täynnä toivoa ja lupausta, tietämättömiin, mutta mikä on se 'mutta' mikä tulee tuon onnellisen lopun jälkeen? "

"Minä en ole se tyttö joka on tarpeeksi rohkea ottaakseen mahdollisuuden siinä kun toinen vaihtoehto on valkoinen piha-aita tyyppinen loppu", Elena sanoi hellästi, "Se Stefan on minulle. Hän on turvallinen. Hän on kuin kallio. Kaikki on yksinkertaista hänen kanssaan. Minä rakastan häntä, hän rakastaa minua. Se, että hän on vampyyri ja hänen sekopää eksä jahtaa häntä- ne on asioita joiden yli voin päästä kunhan vain tiedän, että hän rakastaa minua. Hänen kanssaan, ei ole sitä riskiä, että sydämeni särkyisi."


"Ja minun kanssani?" Damon kysyi.

Elena halasi polviaan rintaansa ja asetti leukansa niiden päälle, "Minä kerään edelleen palasia, Damon."

Tyttö keinui edes takaisin kun hän jatkoi puhettaan, "Siitä kun tapoit Jeremyn, kun kerroit minulla olevan enemmänkin yhteistä Katherinen kanssa kuin vain kasvot, ja siitä kun kävelit pois - minä en ole vielä kokonaan ehjä niiden jäljiltä."

"On vain kaksi syytä miksi hän ei voi satuttaa sinua. Yksi, hän on täydellinen, tai, kaksi, sinä et todella rakasta häntä, sinä vain uskot rakastavasi tai sitten haluat vain uskoa niin. Toinen noista syistä on mahdoton ja annan sinulle vinkin - se ei ole toinen vaihtoehto." Damon vastasi hänelle suoraan.

"Tämä on minun uneni, minun mieleni, minun sääntöni - Minä päätän mitä haluan uskoa." Elena sanoi itsepäisesti.

"Toinen hauska fakta sinulle- sinun unesi, kyllä. Miksi sitten Minä olen siinä? Eikä hän?" Damon kyseenalaisti hänet.

"Koska juuri nyt olen huolissani sinusta. Damon, olet ollut kateissa viikkoja." Elena vastasi, yhtäkkiä tuntien olonsa hermostuneeksi.

"Kateissa?" Damon sanoi kallistaen päätään ja rypistäen otsaansa tytölle, "Et ole etsinyt oikeista paikoista. Olen täällä, Elena."

"Mitä?" Elena sanoi, huoli kipittäen pitkin sekäpiitään.

Yhtäkkiä ilma heidän ympärillään muuttui kylmemmäksi. Elena värisi ja tunsi maailman muuttuvan hiukan, kaikki valo katosi ja pimeys ympäröi hänet.

"Damon?" hän sanoi ojentaen käsiään kohti vampyyria, mutta yhdelläkään hänen askeleista ei ollut merkitystä - hän oli jähmettynyt paikoilleen.

"Damon?" Elena toisti suurempi hätä äänessään kun hän katsoi kuinka Damonin kasvot kovettuivat kun hän pudisti päätään.

"Minä olen täällä", hän toisti, melkein anteeksipyytävästi.

"Lakkaa sanomasta noin! Minä näen sinut! Mitä sinä yrität sanoa?" Elena huusi itkuisesti kun hänen unensa muuttui painajaiseksi.

"Käänny ympäri." Damon sanoi.

"En." Elena vastasi, kyyneleet valuen kasvoillaan, "En."

"Käänny ympäri, killti." vampyyri toisti.

Elenalla oli ikävä tunne mahanpohjassaan kun hän hitaasti kääntyi kohtaamaan hautakiven takanaan.

Damon Salvatore

Veli. Ystävä.


Elena pyörähti ympäri, mutta Damon oli poissa, ei jälkeäkään, että hän olisi edes ollut siellä. Elena putosi polvilleen, silmät tyhjänä ja suurina.

Elena huusi, hänen epätoivonsa lävistäen yön aivan kuin hänen sieluaan olisi revitty kappaleiksi. Mutta se ei ollut tarpeeksi tuodakseen Damonia takaisin.

"Avatkaa helvetti vieköön ovi!"

Elenan silmät lennähtivät auki, Salvatorien talon etuoven jyskytys yhdistettynä peräänantamattomaan vaatimukseen saada se auki, herätti hänet.

Hämmentyneenä Elena pyyhki kyyneleet kasvoiltaan ja mietti miksi hän itki unissaan. Hän juoksi ovelle, mutta Stefan ja Bonnie vetivät hänet nopeasti takaisin.

"Ei, Elena!" Bonnie sanoi, "Se on Katherine."

"Avatkaa ovi! Minä voin kuulla teidät!" Katherine huusi lyöden nyrkkinsä kovempaa puuhun, "Stefan, sinun täytyy päästää minut sisään. Sinun täytyy auttaa minua. Pyydän."

"Lähde", Stefan sanoi yrittäen peittää sen tosiasian, kuinka kova kamppailu hänen sisällään oli, "Lähde nyt."

"Sinä et ymmärrä", Katherine aneli, kuulostaen epätavallisen haavoittuvalta, "Et voi antaa heidän saada minua, et kun minä voin yhä kertoa sinulle kuinka pelastaa hänet."

"Mitä?" Elena kysyi riistautuen irti heidän otteestaan, "Missä Damon on?"

"Elena, älä kuuntele häntä, hän vain manipuloi sinua." Bonnie sanoi.

"Pysy erossa tästä", Katherine sähisi, "Elena, kuuntele minua. Sinun täytyy rikkoa noidan loitsu tästä hiton ovesta ja päästää minut sisään. Minä kerron sinulle mitä sinun pitää tehdä saadaksesi Damonin takaisin, mutta siihen  sinä tarvitset minua elävänä. Tee se, nyt."

Raivoissaan Stefan vetaisi oven auki, valmiina taistelemaan Katherinen kanssa ulkona, mutta Elena veti hänet takaisin. Katherine painautui näkymätöntä muuria vasten sotkuisena ja uskomattoman peloissaan. Stefan räpäytti silmiään selvästikin yllättyneenä näystä, odottaen kaikkea muuta kuin heikkoutta Katherinesta.

"Stefan, kiltti", Katherine aneli, "Älä anna minun kuolla. Ei näin."

"Ei. Minä olen saanut sinusta tarpeekseni." Stefan sanoi vihaisesti.

"Oletko saanut tarpeeksesi myös omasta veljestäsi?" Katherine sylkäisi, "Älä sokaistu vihasta, Stefan, ellet sitten ole valmis menettämään kaikkea sen takia."

"Sinä valehtelet", Stefan sanoi kiristelleen hampaitaan.

"Sinuna en laskisi sen varaan." Katherine sanoi terävästi ennenkuin kääntyi Elenan puoleen, "Hänen henkensä on nyt sinun käsissäsi. Miten on Elena? Kumman käsiin lasket Damonin hengen? Minun vai Stefanin?"

"Bonnie, hajota se. Päästä hänet sisään, nyt!" Elena sanoi ääni särkyen, tietäen, että hän jotenkin petti Stefanin.

"Hyvä tyttö", Katherine sanoi.

"Ei!" Bonnie huusi, "En voi tehdä sitä, Elena. Häneen ei voi luottaa."

"Bonnie! Kiltti. Minä pyydän. Jos hän valehtelee, heitä hänet ulos, en estä sinua, mutta jos hän puhuu totta... Meidän pitää tehdä jotain, Bonnie. Me emme voi päästää Damonia ilman taistelua." Elena rukoili ja kääntyi sitten Stefanin puoleen, "Hän on sinun veljesi, Stefan. Hän on tämän riskin arvoinen."

Stefan pudisti päätään, "Elena, sinä et tunne Katherinea. Älä päästä häntä pääsi sisälle."

"Sinä tunnet minut oikein hyvin, Stefan. Minä saatan olla itsekäs, selkäänpuukottava ämmä, mutta minä en ole kykenemätön kertomaan totuutta- en silloin kun sillä on merkitystä. Minä tarjoan sinulle Damonin henkeä jos sinä pelastat minun henkeni nyt. " Katherine toisti, "Elena, he ovat lähellä. Jos he saavat minut nyt, jäljet menevät kylmäksi."

Elena katsoi Bonnieen joka pudisti päätään. Stefan asetti kätensä Elenan kädelle, "Älä pelaa hänen pelejään, sinä et voi voittaa.  Jollet voi luottaa minuun niin luota siihen, että Damon ei haluaisi sinun vaarantavan henkeäsi hänen vuokseen. Hän tulee kyllä jotenkin takaisin. Aina on toinen keino."

Elena heilautti Stefanin käden ja pelkän vaiston varassa tarttui Katherinen käteen ja veti hänet sisälle taloon.

Bonnie hengähti shokissa siitä, että Elena onnistui rikkomaan hänen taikansa ja sai Katherinen sisälle. Noita katsoi kauhuissaan kun tyytyväinen hymy ilmaantui Katherinen kasvoille kun hän heilautti oven kiinni perässään, ennenkuin kääntyi heihin päin.

"No, se oli helpompaa kuin luulin", Katherine sanoi yllättyneenä, "Taidat tosissaan rakastaa sitä poikaa. Mutta toisaalta, minä tiesin sen jo ennen kuin sinä tiesit."

"Mitä?" Elena sanoi epäuskoisena ja otti askeleen taaksepäin. Hän ei pystynyt käsittämään kuulemaansa, "Miten? Miten ihmeessä sinä pystyt teeskentelemään tietäväsi jotain sen kaltaista?"

"Me olemme olleet erosssa vuosisatoja, Elena, mutta minä pystyn yhä muistamaan millaista on olla ihminen... millaista oli olla sinä."

Sillä sekunnilla kun Katherine lakkasi puhumasta, jokin iso heittäytyi oveen heidän takanaan, niin kovalla voimalla että koko talo tuntui tärisevän.

Ja sitten kaikki meni pimeäksi.
You Gave Me Butterflies <3

katsiah_

  • ***
  • Viestejä: 37
Oi kaksi uutta lukua! :) Olen samaa mieltä kanssa siitä että Damon kuuluu Elenalle. Mun mielestä toi uni oli tosi karmiva ainakin toi loppu...
Mutta kuitenkin tää on ihana<3

Toivottavasti pian tulee jatkoa!
Always<3

Verany

  • ***
  • Viestejä: 6
Vau. Olen jo alkanut olemaan kärsimätön näiden lukujen suhteen, ja sitten tuleekin kaksi lukua kerrallaan. Jeij, iloinen nyt :) Minusta tää tarina on hyvä, tai ainakin tämä "alku" on. Luin hieman jo eteenpäin tätä tarinaa, ja tulin siihen tulokseen, että tulevista luvuista en pidä. Se on vaan jotenkin dramaattinen. Damon & Elena kuuluu yhteen, Elena on superdramaattinen (onkohan sillä kuukautiset? ;D), ja Damon on kuin prinssi Uljas. Paitsi että se on tummahiuksinen. Hmm...
Virheitä löytyi muutama, häiritse se  tällänen  kirjoittaminen,  että   laitetaankin  kaksi  väliä  yhden  tilalle .

Jatkoa odotellessa...

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Hitto, mä oon lukenut tän joskus aikasemmin, mutta en oo kommentoinut.. :/

Täähän menee ehdottomasti jännäks. :) Tykkään edelleen tosi paljon, ja oon edellisen kanssa aivan samaa mieltä: Damon ja Elena vaan kuuluu yhteen, ei siitä pääse yli, eikä ympäri. En oo oikeesti koskaan tykännyt Stefanista, varsinkaan sillon ihan alussa, kun se oli.. tai jotenkin se vaikutti liian täydellisestä niinku ihmiseks.. Vaikka eihän se ihminen oo, mutta kummiskin.. :D

NeitiMusta. :D
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Nantte

  • ***
  • Viestejä: 39
Luin tätä ööö... Tän viikon alussa, mutta ei tullut kommentoitua. Aina mulle käy niin. 8---D

Tää on hyvää tekstiä ja muutenki damdamdam i like damon. <3

Jatkoskaa? 8---)

Panthera

  • Vieras
Mun on nyt ihan pakko kommentoida, vaikkakin luin tän uuden luvun, (Toisenkin?) ilman että kommentoin, mutta diudiu ♥ Ihanammaksi vain menee tämä ja toi Katherine, kyllä osaa hommansa :)

LittlePinkFreak

  • Vieras
Ooooh, meneepä jännäksi.... Eikai Damon kuole? :( Jos Damone kuolee mä oon toosi surullinen :(
mut tosi hyvää jatkoa, oon oikein tyytyväinen. Katon näyttöä ja toivon, että jatkoa tulee lisää ja pian, kun napstautan sormiani.
Menen nyt opettelemaan sorpien napsauttelua.
Kiitos <3

Zafrina_Black

  • Hiddlestoner
  • ***
  • Viestejä: 117
  • Loki's army!
Wau, tosi hyvä ficci on kyllä! Toivottavasti tulee jatkoa, sillä jäin juuri koukkuun! ;)
"You've been Loki'd again! LOKI'D!"