Nimi: Pudotuksia
Kirjoittaja: raitakarkki
Oikolukija: Aava
Ikäraja: sallittu
Paritus: Ron Weasley/Seamus Finnigan
Tyylilajit: romance
Tiivistelmä: "Et jätä minua kuitenkaan", kuiskaan ja vilkaisen ulko-ovea.A/N: Oh God vannon etten shuffleta enää ikinä, tuli ihan järjetön kiire varsinkin tuon ekan biisin kanssa.
Noi ei ole ihan raapaleita, toi eka varsinkin on joku tuplaraapale. Mutta joo, tällaista nyt. Otsikko ei sovi sitten yhtään mtu piti saada aakkoshaasteeseen jotain. Eli joo, Shuffleen ja aakkoseen tämä.
Ja Seamusin point of view koko ajan.
Ai niin, slashkymppiin tää tietenki vielä!
>>
Tegan and Sara - I know I know I know"Jos huudat minulle vielä kerrankin noista tiskeistä, minä vannon, että kävelen suoraan tuosta ovesta ulos -", sanon Ronille, mutta hän vain murahtaa takaisin. Tuijotan häntä kädet puuskassa, kulmat rypyssä ja syvään huokaisten. Taas näitä päiviä.
Ron lukee keskittyneesti sanomalehteään, eikä katsokaan minua päin, hänen tapansa mököttää.
"Olet niin uskomaton", jatkan ja kaadun Ronin viereen sohvalle. Hän ei vieläkään reagoi, ja minun tekisi mieli lyödä häntä. Istumme hiljaisuuden vallassa monta pitkää minuuttia, kaappikello tikittää ja välillä Ron kääntää sivua.
"Voisit silti puhua minulle", sanon lopulta kalseasti, kun Ron on aikeissa aloittaa lehden luvun uudelleen. Hän ei katso vieläkään minua päin, puristaa vain huulensa tiukaksi viivaksi ja selaa etusivua. Pyöräytän silmiäni ja kuin ohimennen sipaisen hänen niskaansa. Hänkin tuntee sähköisyyden, hänen niskavillansa nousevat pystyyn ja hänen suustaan karkaa pieni henkäys. Hymyilen voitonriemuisena, ja samassa huuleni ovat jo hänen huulillaan. Hän yrittää taistella vastaan, mutta raottaa lopulta huuliaan ja päästää minut sisään.
"Idiootti", hän sihisee vielä suudelman lomasta, emmekä kumpikaan voi olla hymyilemättä.
Sia - Never gonna leave meJo viides päivä, kun odotan Ronia kotiin.
Normaali ihminen olisi kai peloissaan, mutta minä en. Tiedän, että hän tulee. Hän tulee aina. Koska meidän rakkautemme ei ole tavallista rakkautta, jossa toisen voisi vain jättää. Tuosta noin vain. Kyllä, Ron voi lähteä pois, minä voin lähteä pois, mutta meidän on aina palattava. Nimittäin jos olemme liian kauan erossa toisistamme, olo käy sietämättömäksi. Lopulta voimme vain maata sängyllämme ja rukoilla, että toinen tulee ja herättää kosketuksellaan henkiin.
Nytkin tunnen Ronin, aivan kuin hän olisi kanssani koko ajan. Hän on kaikkialla; ilmassa, jota hengitän, tässä huoneessa, minun sisälläni - ja minä olen Ronin sisällä.
"Et jätä minua kuitenkaan", kuiskaan ja vilkaisen ulko-ovea. Ihan pian.
Glee Cast - Jump"Sinä ensin", sanon ja vilkaisen alas. Merivesi velloo synkkänä ja tummana alapuolellamme. Tartun vaistomaisesti Ronin käsivarteen ja hän naurahtaa huolettomasti.
"Ei tämä ole edes korkea pudotus. Otat vain tarpeeksi vauhtia, nimittäin olisi sääli, jos paiskautuisit kallionseinämään ja kielekkeet repisivät sinut auki -", Ron sanoo ja läimäisen häntä selkään.
"No, minä menen sitten ensin. Otan sinut kiinni", hän sanoo vinkaten silmää ja irroittautuu otteestani. Katson vaitonaisena, kun Ron peruuttaa hieman, lähtee sitten juoksuun ja hyppää. Hän katoaa reunan taakse ja pian kuulen molskahduksen jostain alhaalta.
"Tule jo!" hän huutaa ja puren huultani. Pari juoksuaskelta, ilmavirta lyö kasvoilleni ja suljen silmäni. Hyppy alas.
