Kirjoittaja: Lill-y
Ikäraja: K-11 /Angelina lisäsi myös otsikkoon.
Genre: drama
Pairing: Tanya/Rosalie
Fandom: Twilight
Disclaimer: Kaikki Meyerin luomaksi tunnistettava kuuluu hänelle, minä lainaan.
Summary: Ja se on kilpailua, molemmat muistavat sen.
A/N: Ehkä hiukan oudohko paritus? No joo. Mutta kun kerran sain ajatuksen näistä kahdesta yhdessä, se ei jättänytkään enää rauhaan ja no, tällaista syntyi. Vähän epäilyttää julkaista, en yhtään tiedä mitä tästä ajattelisin... Mielipiteitä, anyone?
Rosaliella on vaaleankultaiset hiukset. Vartalo pehmeän liikkumattoman sulava, kasvonpiirteissä aavistus kuninkaallisuutta. Silmät ovat vuoroin toffeeta ja vuoroin mustaa yötä – niinhän heillä kaikilla, mutta Rosalien silmissä silti jotain enemmän.
Mitä? Tanya ei osaa sanoa. Hän vain tietää, että niin on; joistakin sen yksinkertaisesti näkee.
Tanyankin hiukset ovat vaaleat. Hänenkin silmänsä ovat toffeeta ja keltaista ja synkempää kuin sametinmusta yö, hänenkin silmistään saattaa varmasti lukea jotakin enemmän. Me olemme samanlaisia, Tanya huomaa toisinaan ajattelevansa, yhtä varmoja kaikesta ja ennen kaikkea itsestämme.
Hän ei tutustu kultahiukseen.
Hetket, päivät, viikot, kuukaudet, vuodet luisuvat aina vain ohitse. Seuraavalla vierailulla päätös: jonain päivänä hänestä tulee minun.
*~*~*
Molemmissa samankaltaista varmuutta, molempien hiukset vaaleat. Rosalie, nimi kuulostaa mielessäkin nykyään erilaiselta: sähisee, raapii, värisyttää jotain, ei se tältä ole ennen tuntunut.
Vai onko? Tanya ei muista. Silmät liimautuvat kultahiukseen huoneen toisella laidalla, mielessä kieppuu tuhat ja yksi kuvaa hänestä ja heistä.
Huulille hiipii hymy, se arveluksia herättävä.
”Rosalie.”
Kultahiuksisen katse kiinnittyy häneen. Ja arvioi: äänensävyä, olemusta, kaikkea. Kallistaa päätään aavistuksen verran, tummissa silmissä välähtää tietämys jo.
”Niin, Tanya?”
Vastaukseksi toinen tarttuu hiuksista ja suutelee.
Ja se on kilpailua, molemmat muistavat sen, huulet ja hampaat raapivat iholla läpipääsemättömällä reittiä eteenpäin. Hymyt ovat irvistyksiä ja pelkkää itsevarmuutta, yösilmissä hehkuu uusi haaste.
*~*~*
Rosaliella on vaaleankultaiset hiukset. Vartalo eilen uusi, tänään jo nähty, ilme yhtä tyyni ja ylhäinen kuin aina. Silmät vielä sävyä tummemmat, huulet kaartuneet siihen samaan hymyyn.
Erona on, että nyt Tanya tietää, miltä niitä tuntuu suudella.
Hän hymyilee itsekseen. Suo kultahiukselle ja heidän salaisuudelleen vielä ajatuksen tai kaksi, miettii hetken voittaneensa ja hautaa loput Rosaliesta jonnekin. Koska sitähän se oli: tuntemattoman valloittamista itselleen kuuluvaksi (Tanya ei ole ikinä osannut hävitä).
Hän kohtaa Rosalien katseen vielä kerran. Nostaa toista kulmakarvaansa millin, kultahiuksen silmissä piiloteltu myrsky. Ja Tanya nauraa mielessään; hekö muka samanlaisia?
Vaaleankultainen ja punertavanvaaleahan ovat selvästi kaksi aivan eri asiaa.
