Alaotsikko: Narnia, Ed/Lucy, Oneshot
Title: Keskimaston illanpaisteessa
Author: Ferope
Fandom: Narnia
-jjb lisäsi fandomin otsikkoonBeta: Sienis
Genre: Fluffy, romance ja jonkin sortin hetkellinen angst.
Rating: S
Pairing: Edmund/Lucy
Warnings: Muutakin kuin sisarellisiä tunteita, eli
insestiäDisclaimer: C.S Lewis omistaa Narnian maan, hahmot ja esineet (vaikka kuinka minäkin haluaisin ne omistaa.) Minä vain leikin kuin pieni lapsi.
Summary: Edmundille se oli kuin lämmin syli, johon painautua.A/N: Mun eka ficci, joka on sitten oneshotti, joten älkää tappako mua. Ja kommentoikaa rakkaat finiläiset! Pelastatte mun päivän
***
Oli porottavan kuuma iltapäivä. Edmund oli kiivennyt
Sarastuksen märssykoriin ja istui paraikaa selkä keskimastoa vasten.
Miehistö oli saanut jonkinlaisen vapaahetken Kaspianilta, joka oli itsekin niin uupunut, ettei pystynyt poistumaan hytistään, joten kaikki laiskottelivat auringon kylvettäessä heitä pitkillä, kuumilla säteillään.
Edmund huokaisi ja oikaisi jalkansa suoraksi. Nimittäin istuttuaan polvet rintaa vasten puolitoista tuntia ne saattoivat jo hieman puutua. Edmund nautti hiljaisista hetkistä, jolloin hän saattoi vaipua unelmiinsa. Uskon, että kaikki nauttivat hiljaisuudesta ja unelmoinnista, mutta monet eivät unelmoineet sisarestaan. Edmund tiesi olevansa kurja ja inhottava ihminen, mutta hän ei yksinkertaisesti voinut tunteilleen mitään.
Sillä aikaa, kun Edmund vietti hiljaista hetkeään märssykorissa Lucy yritti etsiä Eustacea, joka oli jälleen kerran livistänyt jonnekin, koska Kaspian oli pyytänyt häntää jakamaan miehistölle tupla-annokset vettä. Lucy ei harmikseen tiennyt, että Eustace oli piiloutunut vesitynnyrin taakse, joten hän etsi Eustacea kannelta.
Lucy asteli samettisessa kruunajaispuvussaan kohti Edmundia, joka kumarsi ja tarjosi sisarelleen kätensä. Yhdessä he kävelivät pitkin tyhjiä marmorikäytäviä. Lucy vilkaisi Edmundia sivusilmällä ja väläytti hurmaavan hymynsä.
- Näytät kauniilta, Edmund totesi sisarelleen, joka vastasi:
- Sinä teet minut kauniiksi.
He jatkoivat kulkuaan parvekkeelle, josta levisi upea näköala Itäiselle merelle. Pehmeän kesäauringon hyväillessä heidän kasvojaan Edmund painoi pienen suudelman Lucyn huulille. - Edmund herää! Lucy ravisteli jokseenkin kovakouraisesti veljeään. Edmund hätkähti ja valmistautui Drinianin tai Kaspianin huutoihin työnsä laistamisesta. Lucyn kasvot olivat vain muutaman sentin päässä hänen kasvoistaan. Edmund hengähti lumoutuneena nähdessään Lucyn suloiset kasvot.
- Mitä on tapahtunut Lu? hän kysyi toinnuttuaan. Lucy kertoi Eustacesta ja siitä, että hän saisi varmaankin rangaistuksen, jollei hän löytäisi Eustacea. Edmund kuunteli ja painoi mieleensä jokaisen sanan, jonka tuo jumalainen olento suustaan päästi.
Eustace-parka alkoi kyllästyä vesitynnyrin takana kyyhöttämiseen. Hän kirosi hiljaa itsekseen ja poistui piilostaan. Kaspian, joka rupesi jo vähitellen ihmettelemään, missä Eustace viipyi lähti etsimään häntä. Eustace lähestyi hiljaa hyttiä, jossa hän, Kaspian ja Edmund nukkuivat. Samaan aikaan Kaspian lähestyi Eustacea. Pian nämä kaksi törmäsivätkin yhteen eikä aikakaan, kun Kaspian raahasi Eustacea korvasta vesitynnyrille.
Laskeutuessaan mastosta Lucy huomasi Kaspianin raahaavan Eustacea ympäri kantta tämän tarjoillessa miehistölle juomista.
- Ed luulen, että meidän ei tarvitsekaan mennä alas, Lucy kikatti kirkkaalla helisevällä äänellä.
Edmund värähti, kun kuuli nimensä pehmeinä sointuina. Hänkin vilkaisi kannelle ja hymähti hiljaa itsekseen.
- Luulenpa aivan samaa Lu, hän vastasi hetken kuluttua. Yhteisestä sanattomasta sopimuksesta he kapusivat takaisin märssykoriin istumaan. Siinä he istuivat kylki kyljessä. Hiljaisuus oli rikkomaton. Alhaalta kuului hälyä johon kumpikaan ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. Lucy otti paremman asennon ja asetti päänsä veljensä hartialle. Ei mitenkään ihmeellinen ele, mutta Edmundille se oli kuin lämmin syli, johon painautua. Lucy aukaisi suunsa ja kysyi:
- Edmund olenko minä kaunis?
Hiljaisuus jatkui Edmundin punnitessa vaihtoehtojaan. Vaistaisiko hän väliinpitämättömästi vaiko myöntäisi rakkautensa.
Eustace oli saanut kierroksensa loppuun ja etsiskeli nyt Edmundia ja Lucya. Kun heitä ei näkynyt hän vei vedet takaisin tynnyriin. Takaisin ulos tullessaan hän huomasi serkkunsa märssykorissa, mutta ei jaksanut välittää, vaan paneutui nukkumaan kannelle.
Edmund oli tullut päätökseensä:
- Kyllä...Sinä olet kaunis. Hurjan kaunis.
Lucy oli oikein mielissään. Edmund aukaisi jälleen kerran suunsa ja kysyi:
- Lucy rakastatko sinä minua?
Lucy käänsi kasvonsa Edmundin puoleen ja vastasi:
- Rakastan. Tietysti rakastan olet veljeni.
Edmundin huokaisi. Jälleen he istuivat vaiti.
Aurinko ei paistanut enään niin kuumasti. Se oli hellittänyt otettaan ja siirtynyt sivelemään Sarastusta ja sen miehistöä pehmästi.
Lucy vilkaisi Edmundia, joka puolestaan tuijotti merelle. Vesi kimalteli auringon valossa. Näkymä oli mitä kaunein. Lucy nousi nojaamaan märssykorin laitaan. Edmund siirsi katseensa silmän räpäyksessä Lucyn selkään. Ei yhtään alemmas.
Ilta oli edennyt satumaiseksi. Leuto tuuli keinutti laivaa hiljalleen. Meri loisti kultaisena ja taivas punaisena. Oli täysin hiljaista.
Edmundkin nousi ylös. Hän asteli hiljalleen Lucyn vierelle. Lucy siirsi katseensa Edmundiin ja sanoi:
- On kovin kaunis ilta vai mitä?
Edmund vilkaisi Lucya. Hän jätti vastaamatta ja tyytyi tuijottelemaan alas kannelle.
Lucy huokaisi.
- En ymmärrä mikä sinuun on mennyt Edmund.
Edmund ei vastannut.
Lucy katsoi Edmundia ja painautui veljensä syliin. Edmund nielaisi ja aloitti:
- Ethän tuomitse minua heti kun kuulet tarinani?
Lucy pudisteli päätään.
- Selvä, kun tulimme laivalle huomasin muutoksen sinussa. Huomasin muutoksen itsessäni, Edmund piti taukoa ja jatkoi:
- Huomasin, että olit käynyt viehättävämmäksi. Pidin katselemisestasi. Tajusin, että tunteeni olivat enemmän kuin sisarellisia.
Lucyn kasvot muuttuuivat leppoisasta säikähtäneeksi. Sekunneissa.
Edmundin kasvot väärsityivät itkusta; hän tiesi pilanneensa kaiken.
Painostava hiljaisuus leijui sisarusten yllä.
Hetken päästä Lucyn ilme kuitenkin suli lempeäksi.
Hän otti Edmundin kasvot käsiinsä ja pyyhki hänen kyyneleensä.
- Voi Ed mihin oletkaan sotkenut itsesi, hän kysyi ja kurottautui suutelemaan Edmundia.
Pienen hetken he seisoivat kietoutuneina toisiinsa. Kun he irrottautuivat Lucy katsoi Edmundia suoraan silmiin:
- Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta.
Edmund kietoi kätensä Lucyn lanteille.
- Minäkin rakastan sinua.
Edmund painoi hellän suukon Lucyn päälaelle.
Ikuisesti he toisiaan rakastivat. ***
