Mä jatkan nyt tätä ”toista osaa” mun kommentista. Saa samalla Kommentti365-haasteeseen kaksi lisää: )
Luku 4: Oi, aivan ihana luku. Ehkä Harry teki sen hiukan säälistä ja syyllisyydestä. Mutta musta tuntuu, että Harry haluaisi olla Dracon ystävä tajuttuaan millainen se oikeasti on. Hermionen ja Ronin kuuluu olla epäluuloisia. Ei virheitä.
Luku 5: Voi, hyvä et Harry voitti. Sitten ne voi voittaa : ) Mut toi oli ihana kohta kun Draco piteli Harrysta kiinni. Ehkä siksi tää ficci iskee niin hyvin, tää on tosi ihanasti ja valaisevasti kuvailtu. Mäkin melkein tajuan miltä tuntuu olla ilman näköä. Se olisi tosi vaikeaa. Kaikki ne muistot mitkä liittyy näkemiseen olis tuskallisii. Nin kuin Dracolla. Ei taaskaan virheitä, tai sitten mä en huomannut niitä.
Luku 6: Oho, kauhea tauko tossa välissä. Mä tein Comebackin ja luen tän nyt loppuun niin saan saan kommenttihaastetta kartutettua. Luku oli hyvä, noi tuntemukset oli hyvin kuvattu, myös käännetty hyvin. Hyvää työtä!
Luku 7: Voi ei, Harry loukkasi Dracoa ja voi ei!! Hyvin suomennettu. Tässäkin oli näköjään aika vähän dialogia, ei haittaa. Toi Harry, Ron ja Hermione- keskustelu oli kiva, kun Harry selitti niille sen kaiken.
Luku 8: Siis aivan ihana loppu. Toi Harryn ja Dracon sovinto oli ihana. Ja kiitos sulle, että sä olet suomentanut tän.
Tosi taitavasti ja selvästi suomennettu. Mä en ainakaan its eoisais suomentaa noin selkeesti. I Love It<3