Tekijä: Minä
Ikäraja: Sallittu
Oikolukija: Ei ole. Vain ja ainoastaan Wordi
Tyylilaji: Ei oikeastaan ole.
Tiivistelmä: Mitä tapahtuikaan ensimmäisellä Pärnun reissullani? Jännitystä ja draamaa luvassa!
Oma sana: Päätin nyt sitten osallistua LOMA- kirjoituskilpailuun ja tein tälläisen tästä. Tämä kertoo ensimmäisestä Pärnun reissustamme, minkä saatatte toki nimestä jo huomata. Kommentteja kaipailisin!
Pärnun lomareissu
Noin kaksi vuotta sitten vietin perheeni ja perhetuttavieni kanssa aivan unohtumattoman loman. Olimme näet puolitoista viikkoa Pärnussä, Virossa.
Aluksi minua hiukan jännitti lähteä. Mietin vain “Entä jos?” Entä jos laiva uppoaa matkalla? Entä jos lomasta ei tulekaan niin hyvä, kuin kuvittelen? Entä jos eksymme matkalla Tallinnasta Pärnuuseen? Ajatuksia oli valtavasti, ja mitä enemmän niitä ajattelin, sitä enemmän minua jännitti.
Matka-yönä en saanut unta. Nukuin korkeintaan kaksi tai kolme tuntia. Minua jännitti niin paljon. Enkä muuten ollut ainoa, kaksoisveljeni nukahti aluksi, mutta kahden aikoihin viereisestä huoneesta alkoi kuulua sellainen kolina, etten minäkään pystynyt nukkumaan. Tai en olisi pystynyt nukkumaan, jos olisin edes yrittänyt. Olin vain lukenut jostain, että jos yritän nukkua, vaikka ei nukuta, niin uni ei tule. Jos taas en yritä niin uni tulee nopeammin. Se on muuten totta, kokeilkaa vaikka!
Aamulla siis heräsin siinä viiden tai kuuden aikoihin. Olimme kaikki vielä unessa ja kävelimme miltei zombien lailla. Autossa nukahdin melkein heti, kun olin syönyt aamupalan. Me pysähdyimme ensimmäisen kerran Muuramen kohdalla, sillä meidän piti ottaa sieltä mukaan perhetuttavat. Oli mukavampaa matkustaa isommalla porukalla, ja perhetuttavien perheessä oli myös paras kaverini. Hän oli siis mukana jakamassa jännitykseni.
Automatka Jyväskylästä Helsinkiin kesti noin kolme tuntia. Se oli pitkä aika istua autossa, mutta me pysähdyimme matkalla muutaman kerran tankkaamaan autoa ja verryttelemään väsyneitä jalkojamme.
Helsingissä söimme ensin RAX:issa pitsaa ja sen jälkeen menimme Helsingin satamaan, mistä ongelmamme oikeastaan alkoivat.
Perhetuttavamme olivat unohtaneet maksaa jonkin sortin automaksun. Eli sen, jolla auto saadaan laivaan. Me sitten seisoimme jännityksestä täristen satamassa. Odotimme, että isäni ja perhetuttavien isä (joka oli myös kummisetäni) saisivat yhteyden perhetuttavien naapuriin, ja tämä sitten maksaisi automaksun.
Lopulta yhteys saatiin ja saatoimme mennä laivaan hyvillä mielin. Laiva lähti heti liikkeelle, siellä varmaan tiedettiin odottaa meitä.
Ensin tutkimme koko laivan (siinä kesti, sillä kauppojen paikat ja molempien lasten hytit piti tutkia (meitä oli kaksi perhettä eli kuusi lasta ja molemmille perheelle oli omat hytit) ja kannella piti totta kai käydä.) sen jälkeen saatoimme mennä hytteihimme tai syömään. Me valitsimme syömispuolen, sillä olimme todella nälkäisiä.
Aamulla matkasimme Tallinasta sitten Pärnuseen, jossa majapaikkamme sijaitsi. Koimme suuren järkytyksen, kun astuimme vuokraamaamme taloon! Vuokraisäntämme valitti meidän määrästä (vaikka äitini oli sanonut tälle taloa vuokratessaan, että meitä oli kaksi perhettä). Sen jälkeen sitten astuimme taloon, joka oli yksinkertainen kerrostalo asunto.
Talossa (pikemminkin huoneistossa) oli kamalat värit ja parveke tyyliin roikkui seinässä. Ikään kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, ehei, suihku puuttui ja kylpyamme oli kamalannäköinen. Kaiken lisäksi torakat kävelivät seinillä ja me nukuimme patjoilla lattialla! Alku oli suoraan sanoen karmiva.
Loppu menikin hyvin. Me totuimme tylsään, yksinkertaiseen ja likaiseen huoneistoomme ja vietimme päivät enimmikseen rannoilla maaten ja kaupoissa kiertäen. Uimaranta oli aivan mahtava! Tuntui, kuin olisi jossain Turkissa tai Egyptissä. Olimme kuitenkin vain Virossa ja se oli ihmeellistä.
Pärnussa oli myös se hyvä puoli, että siellä oli todella halpaa. Esimerkiksi kunnon lastenannos maksoi vain kolme euroa. Se oli ihanaa, sai tuhlata kunnolla. Ja sai kunnon kamaa, eikä mitään krääsää.
Mielestäni loma loppui liian pian. Se oli ihana, vaikka alku olikin ollut kamala. Aivan liian pian olimme pakanneet tavaramme ja olikin jo aika lähteä takaisin koti Suomeen.
Olimme perillä Jyväskylässä varmaan kahden tai kolmen aikoihin yöllä. Minusta on aina kivaa ajaa pimeässä autolla.
Ensimmäisen Pärnu reissumme jälkeen olemme käyneet Pärnussa varmaan kolme tai neljä kertaa ja jokainen kerta oli unohtumaton. Mutta niistä en jaksa nyt enää kirjoittaa, jos voitan tämän kirjoituskilpailun niin kirjoitan lisää Pärnun matkoistamme, vaikka ne eivät ole yhtä mielenkiintoisia kuin tämä ensimmäinen, josta nyt kirjoitin. Ja muista, kaikki tämä on totista totta!
---------------------------------------------------------
Kommentteja? Kaikki on
oikeasti totta!
