Kirjoittaja Aihe: Siipirikkoja, S  (Luettu 1740 kertaa)

Lunella

  • ***
  • Viestejä: 703
Siipirikkoja, S
« : 15.01.2011 19:24:24 »
Siipirikkoja
Paritus: Ginny/Luna
Genre: fluff
Ikäraja: S
Beta: Sädekehä

A/N: Älkää tappako, jos ette tykkää tai jotain, koska tää on mun ensimmäinen femmeficci ikinä, jonka oon saanut valmiiksi kirjoitettua. :'D Osallistuu Multifandomiin ja Perspektiiviä parittamiseen -haasteeseen Ystävillä. Omistan tämän ficin Kayleigh'ille, joka pyys mua joskus aikoja sitten kirjoittaa Ginny/Lunaa. :3

*

Pujotin käteni käteesi, pidin sinusta tiukasti kiinni. Ei se mitään hyödyttänyt, sillä sinä purjehdit ajatuksissasi yhä kauemmas.

Istuimme nurmikolla, sinä katsoit taivaalla lentäviä lintuja. Katsoit niitä unelmoiden, niin kuin silloin kerran ennenkin. Kysyin sitä silloin, haluaisitko sinäkin lentää tuolla lailla? Olla vapaa.

Sinä et edes kääntänyt katsettasi minuun, kun puhuit. Äänesi oli täynnä unelmia, toiveita, jotka sinä puit sanoiksi. Sait minutkin toivomaan, että ehkä, ehkä joskus vielä me kaksi, eikä ketään muita.

"Näetkö sinäkin ne?" kysyit ja käänsin katseeni taivaalle. Mitkä?

"Linnutko?" En ymmärtänyt sinua silloin, tuskin ymmärrän vieläkään. Sinä näet sen kaiken, mitä minä en näe. Sinun maailmasi on unelmia täynnä.

"Siipirikot", sinä vastasit, enkä taaskaan ymmärtänyt sanojasi.

Olin hiljaa, kuuntelin kevyttä hengitystäsi ja tuulta, joka kuiski korvaani. Siinä me istuimme, sinä katselit unelmiasi taivaalla, minä katsoin sinua. Toivon, että ehkä joskus minä vielä ymmärtäisin ja pääsisin mukaasi. Ehkä joskus minä vielä näkisin kaiken, mitä sinäkin.

"Luna, lähdetään", sanoin huokaisten, kun iltatuuli alkoi pistellä poskiani.

Katsoit minuun, viimeinkin, kuin pyytäen, että saisit jäädä vielä hetkeksi. En vastannut katseeseesi ja lopulta sinä tulit takaisin luokseni, palaten siltä retkeltä, jonka teit taivaalla yhdessä lintujen kanssa. Noustessasi kiinnitän huomioni siihen, kuinka vaaleansininen mekkosi on ruohotahroja täynnä.

"Ne halusivat, että muistan tämän päivän", sanoit huomatessasi ruohotahrat. Hymy valaisi kasvojasi, onnellinen hymy.

Huomasitkohan sinä minua ollenkaan, kun istuin vierelläsi?

"Kiitos", sinä sanoit täydestä sydämestäsi. Mistä hyvästä?

Sitten otit askeleen, olit vierelläni ja tartuit käteeni. Jokin liikahti sisälläni, katkerat ajatukset katosivat. Minä hymyilin.

Astelimme kohti Kotikoloa, yllämme ilta-auringon kultaama taivas.
« Viimeksi muokattu: 13.06.2011 22:29:31 kirjoittanut Lunella »


Life is an illusion.



Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Siipirikkoja
« Vastaus #1 : 22.01.2011 16:46:38 »
En lue Ginny/Lunaa mitenkään hirveästi, mutta paritus kyllä menettelee. Tässä minua kiinnostikin nimenomaan kaunis otsikko, joka sai minut hetken epäröinnin jälkeen avaamaan ficcisi.

Teksti ei ollut kauhean omaperäinen, mutta ihan kaunis. Olen lukenut vastaavista tilainteista jonkin verran eri parituksilla, joka on ehkä pikkuisen ärsyttävääkin. Kiiruna sanoi, että niityllä makoilu, ruohotahrat yms. yhdistetään usein Ginny/Lunaan, mutta minä olen huomannut vastaavaa aika monessa muussakin parituksessa. Ymmärrän kyllä, miksi sellaisesta haluaa kirjoittaa, sillä itsekin olen ihan heikkona tuollaiseen suloiseen, kesäiseen tunnelmaan. Ainut vaan, että sitä käytetään nykyään niin paljon, että elementti alkaa maistua puulta.

Kuvailua olisin kaivannut ehkä vielä enemmän, sillä tässä sitä oli aika vähän. Fluffy-ficcejä kaunis, omaperäinen kuvailu vain parantaa, joten ei pieni lisä olisi tehnyt pahaa tällekään.

Tykkäsin kuitenkin Lunastasi, hänen huomautuksistaan ja eskapistisesta luonteestaan. Mielestäni hänen persoonansa näkyi ficissä erityisen hyvin. Olit  kuvannut mainiosti myös Ginnyn suhtautumisen tyttöön. Lunaa paritettaessa kirjoittajat tekevät usein sen virheen, että hän on joko ihana ja täydellinen eskapistityttö kuin jokin siro keijukainen, jossa ei ole mitään vikaa ja jonka luonne vain vetää puoleensa. Toinen vaihtoehto on vieroksuva suhtautuminen, jossa tytön persoonaa pidetään liian erikoisena ja tämä johtaa parin eroon. Sinä olit valinnut keskitien, josta pidin.

Kiitos lukukokemuksesta!

« Viimeksi muokattu: 22.01.2011 16:48:09 kirjoittanut Belsissa »
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini