Nimi: Piilorakkautta ja kanootteja
Kirjoittaja: Lumille
Beta: -
Genre: Draama(?), Romantiikka
Ikäraja: S
Paritus: Crabbe/Goyle
Vastuuvapaus: Hahmot ja tapahtumapaikat kuuluvat Rowlingille. (:
A/N: Köriläsmäistä kömpelyä, kovakouraista päättävyyttä ja salaisia tunteita.
Sain inspiksen haasteesta, jossa halulliin fikki parituksella Grabbe/Goyle
Aluksi koko juttu tuntui mahdottomalta, mutta äkkiä jutunjuurta alkoikin pikkuhiljaa syntyä. (:
_______________________________________________
Luihusten oleskeluhuone möllötti tyhjänä lukuun ottamatta kahta, lihaksikasta viidesluokkalaista poikaa, jotka istuivat vaitonaisina suurilla nojatuoleilla odottamassa Dracon saapumista sairaalasiivestä (Hermione oli kostanut ja loihtinut tällekin jättikokoiset torahampaat). Crabbe rykäisi vaitonaisena ja tuijotti kohti silmiä kirveltäviä liekkejä, jotka nuolivat suuren tulisijan ylätiilejä värjäten ne tuhkanharmaiksi.
”Goyle hei”, Crabbe aloitti ja rykäisi. Goyle katsahti pojan suuntaan ja laski suuret hartiansa tarkkaavaisena kumaraan ja kohotti päätään.
”Mm?”
”Mä tässä vaan mietin.. että ootko sä miettinyt jotain niinkun.. tyttöjä ja sellasta?”
Goyle vilkaisi Crabbea hieman hämillään ja ulkopuolinen saattoi helposti huomata, kuinka suuren pojankörilään aivot raksuttivat öljytöntä, kitisevää vauhtia.
”Emmä tiiä. Kaipa mä oon vähän… Taisiis, tiiätsä sen punatukkasen Puusk –” samassa Goyle vaikeni. Hän tiesi, ettei Draco olisi ikipäivänä jättänyt häntä rauhaan, jos hän olisi kertonut pitävänsä jästisyntyisestä Puuskupuhista. Grabbe katsoi häntä ymmärtävä ilme kasvoillaan ja liu’utti sitten pienet siansilmänsä kohti lattiaa. ”Mäki oon miettiny.. Ja sellasta.”
Syntyi korviahivelevä hiljaisuus, jonka rikkoi ainoastaan Crabben tuohtunut huokaisu. ”Draco varmaan saapuu kohta”, hän sanoi eikä edes viitsinyt peitellä ärsyyntynyttä tuhahdustaan. ”Se jätkä vois kanssa häipyä helvettiin.”
Goylen silmät rävähtivät pelästyksestä ja hän katsoi Crabbea hieman hämillään, jopa ihailevasti. ”Ei.. Taisiis, etsäkai vaan tarkota et–”
Crabbe kohautti ärtyneenä hartioitaan. Hän nousi seisomaan, tallasi hetken jättimäisillä kanooteillaan ympäri oleskeluhuonetta ja palasi takaisin istumaan. ”Sä oot varmaan huomannu – niin kuin kaikki muutkin – että me ollaan vaan sen henkivartioita. Tietsä, seistään sen vierellä jottei kukaan uskalla tehä sille mitään.”
Goyle ei tohtinut olla nyökkäämättä Crabben rohkealle letkautukselle, mutta hänestä näkyi selvästi pelko, josta heijastui selkeästi Draco Malfoyn virnistelevät kasvot.
”Painutaan pois täältä”, Crabbe jatkoi, ”Jätetään se hiirulainen päärjäämän yksin ja katsotaan, kuinka nopeasti se luikkiin äitinsä helmoihin suojaan.”
Samassa jokin Goylen silmissä välähti. Hän nousi rivakasti seisomaan ja näytti kehittelevän oikeanlaisia sanoja päässään. ”Annetaan sen olla vuorostaan siis.. Pelkkä nolla. Ettei me enää olla vaan se!”
Goyle näytti mahdottoman vapautuneelta, aivan kuin olisi (omasta mielestään kovin nerojen) sanojensa myötä pudottanut räyhähengen niskastaan.
”Jätetään se nortoomaan tänne yksin ja mennään juttelemaan niille Puuskupuheille – ja.. ja” Goylen tarmo hiiltyi nähdessään Crabben surumielisen katseen. ”Eiks jea, Crabbe?”
Grabbe katseli vaivaantuneena jalkoihinsa ja mumisi jotain, josta ei aluksi tahtonut saada edes selvää.
”Emmä tietsä oo mitään tyttöjä miettiny..” Poika sanoi ja nosti katseensa vaimeasti kohti Goylen hölmistyneitä, pieniä silmiä.
”Mä oon vaan miettiny sua, vaikka seisotkin ihan vaan siinä muutaman metrin päässä.”
Goyle tarkensi katseensa ja katsoi kohti Crabben surumielisiä silmiä. ”Annetaanko Dracolle turpaan oikeen olan takaa?” Hän sanoi rohkaisevasti ja iski silmää siitä seisomasta ikionnelliselle pojanköriläälle. Crabben kasvot vääntyivät ikionnelliseen hymyyn ja molemmat pojat ehtivät sivusilmällä nähdä ikkunasta hohtavan kuunsirpin, joka katosi jälleen puuromaisen pilvirihmaston peittoon.
