Kirjoittaja: Nekotorachan (Minä vain lisäsin tämän pyynnöstä!)
Tyylilaji: Angst
Beta: ~Bellatrix~
Ikäraja: K-11
Paritus: Fleur/Bill.
A/N: Jooh, teen tän ny ite. Kun on oon löytänyt rakkaan /minun, ja Suirenin altterit seukkaa../ Nii, tuli semmonen fiilis et on pakko purkaa tunnetta kirjoittamiseen ja..no en matki Jeniä enkä Berneriä. Kai ny ihminen saa löytää rakkaan? Vaikka onkin altterimuodossa. <3 Nautikkaapas, ja tää on tunteella kirjoitettu<3. :p Otsikko on Veemäinen..-.- Ei voi mitään.
Hän - joka tappoi Voldemortin on poissa - ikuisesti
Fleur istui sulkien silmänsä ja avasi ne vähän ajan päästä uudelleen.
"En voi uskoa, että hän on todella poissa", Fleur kuiskasi ja kyyneleet tippuvat hänen poskeaan pitkin.
"Harry eli hyvän elämän", Bill kuiskasi vaimonsa korvaan, ja painoi hänet rintaansa vasten.
"Niin, mutta.. En pysty uskomaan.."
"Malfoy teki sen mitä teki. Emme pysty itkemällä tuomaan Harrya takaisin", Bill puhui ja Fleur hymähti, vaikka viha käväisi hänen kasvoissaan. Draco Malfoy oli tappanut Harry Potterin. Ja Fleur raivostui kuullessaan uutisen. Se oli järkyttävää.. Hän ei kestänyt. Bill taas kuuli asian herra ja rouva Weasleyltä. Dursleyt, noh.. Eivät kuulleet mistään, heille vain sanottiin että Harry on pitkällä matkalla.
"Heidän kuuluu tietää totuus!" Fleur oli karjunut Mollylle.
"Voi Fleur kulta, Voldemortin kuolema oli Harryn ansiosta! Ja hän joutui kestämään niitä kamalia jäste-"
"Silti! Vaikka ne ovatkin jästejä, heidän pitää saada tietää", Fleur oli ärähtänyt.
"Fleur!" Bill oli huutanut vaimolleen ja rutistanut häntä. Fleur oli katsonut Mollya.
"Harryn hautajaiset ovat t-tänään", Fleur änkytti nykyhetkessä.
"Niin ovat", Bill mumisi ja laittoi smokkiaan päälle. Fleur laittoi mustan mekon ja solmi vaaleat hiukset. Veelan näköinen Fleur tunsi vapisevansa, ja koski rintaansa, ihan kuin sydämessä olisi tuntunut lämmin pistos, ei millään tapaa kylmä ja kolea. Lämmin.. Ei sydänkohtaus voisi nyt tulla.. Fleur ajatteli ja hieroi käsiään yhteen.
"Bill! Olen valmis", Fleur huusi, ja asteli portaat alas tarttuen kovaa Billin käsivarteen.
"Fleur..? Oletko kunnossa?" Bill kysyi vaimoltaan ja Fleur hymyili hellästi.
"Olen, mennään. Muut odottavat", Fleur sanoi, ja he kimppailmiintyivät.
Hautajaiset, Fleur itki Billin vieressä. Harry.. Miksi? Bill ajatteli ja katsoi vaimoaan. Fleur vapisi ja tärisi astellessaan Harryn arkun luo. Se oli samaa marmoria mitä Dumbledorenkin hautajaisissa... Sama marmorinen arkku. Mutta nyt siellä makasi poika - joka oli joskus jäänyt eloon tappokirouksesta.
"Hyvästi, Harry", Fleur kuiskasi ja lähti juoksemaan. Dursleyt itkivät myös. Fleur katsoi merelle. Miksi merivesi oli noin kirkasta? Miksei Fleurin elämä voinut myöskin olla kirkasta, kuin merivesi.. Ja lipevää kuin merivesi. Miksi kaikki hyvät hetket valuvat pois? Ja meritähti.. Se oli hiekalla.