Kauniimpaa kirkkaanpunaisena, S

[foxtrot]

Ficin nimi: Kauniimpaa kirkkaanpunaisena
Kirjoittaja: foxtrot
Tyylilaji/Genre: draamaa lienee, femme
Ikäraja: sallittu
Paritus: pieni Parvati/Lavender (mainintana yksipuolinen Parvati/Dean)
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Rowlingille, minä lainaan.
Yhteenveto: Parvati ymmärtää jotain itsestään.

A/N: Haastoin itseni kirjoittamaan femmeä Parvatilla.


Parvati tunsi itsensä typeräksi huomatessaan, ettei tuntenut itseään ollenkaan. Ajatus pälkähti hänen päähänsä Tylyahon asemalla, puhisevan kirkkaanpunaisen pikajunan vieressä, kun junalaituri oli täynnä kaapuja ja tupahuiveja ja hymyjä ja kesäpäivää ja eroamisia ja jotain kaunista, joka saattoi olla savun läpi siivilöityvä aurinko. Niin, keskellä kaikkea sitä tuttua ja ihanaa Parvati ymmärsi yhtäkkiä huijanneensa itseään.

Hän oli luullut pitävänsä maitokahvista, mutta vain yrttitee rätisytti hänen kurkunpäätään yhtä lämpimästi kuin takkatuli. Hän oli luullut pitävänsä kristallipallosta, mutta vain tähtikartat saivat hänet tuntemaan itsensä osaksi maailmankaikkeutta. Hän oli luullut nauttivansa päivänpaisteesta, mutta vain haaleat, vasta heräävät aamut sallivat hänen ajatustensa lentää vapaasti linnanmuurien yllä ja katsella kaikkia ylhäältäpäin. Hän oli luullut pitävänsä kultaväriin punotuista verhotupsuista, mutta vain punainen herätti hänessä halun tanssia. Hän oli luullut pitävänsä Deanista - mutta miksi vain Lavender teki hänen sydämestään linnun?

Jokin siinä tulenpunaisessa junassa herätti kultaista korvakoruaan etusormen ja peukalon välissä pyörittelevän ja alahuultaan pureskelevan Parvatin. Se oli ohikiitävä ajatus, joka pyyhälsi ohitse yhtä nopeasti kuin Lavender, jonka hiukset leikkivät veturinsavun ja tuulen kanssa kuurupiiloa.

Miksi pitäisi tilata maitokahvia, jos saattoi saada yrttiteetä?

Junassa Parvati tilasi basilikateetä ja hipaisi Lavenderin kämmenselkää sormenpäillään, koska se oli oikein ja kaikki muu oli väärin.

[Carolynne]

Ihanaa, löysin sinulta lisää tekstejä! Tämäkin oli kauniisti kirjoitettu, mielenkiintoinen ja uskottava tarina. En usein ajattele Parvatia tai kiinnitä häneen suurtakaa huomiota, mutta silloin kun pohdin, kenelle hänet voisi parittaa, Lavender on ehdoton ykkösvaihtoehto. Minusta tarinat, joissa ystävykset huomaavat rakastavansa toisiaan, ovat niitä ihanimpia <3

Tykkäsin ficin ideasta - siitä hetkestä, jolloin pysähtyy ymmärtämään, että itse asiassa ei ajattelekaan niin kuin on ajatellut ajattelevansa. Teksti oli muutenkin hirvittävän samaistuttava ainakin minulle, minä jopa sormeilen korvakoruani aina kun minua hermostuttaa tai kun pohdin jotain ^^ Usein myös ficeissä se, että rakastutaan samaan sukupuoleen on melkein sääntö eikä poikkeus eikä sitä juurikaan pohdita. Oli ihanaa lukea, kuinka Parvati tajusi asian uutena, mutta ei kuitenkaan kauhistunut ja pelästynyt sitä vaan piti sitä normaalina, koska kyseessä oli Lavender. Juuri sellaista rakkauden pitääkin olla ♥

Miksi pitäisi tilata maitokahvia, jos saattoi saada yrttiteetä?

Ihanan yksinkertainen kysymys, joka tiivistää paljon. Tykkään myös siitä, kuinka tekstin yksityiskohta on otettu osaksi kysymystä niin, että se ei täysin aukene, jollei ole lukenut edellistä kappaletta. Minusta tämä koko teksti on todella rohkaisevan ja kannustavan sävyinen, erityisesti tuo kysymys <3

Ja koko kappale, joissa asioita vertaillaan <3 Jos et olisi kehittänyt niin ihanan tavanomaisia asioita kuin verhot ja kuvaillut jokaista niistä omaperäisellä, kauniilla ja uudenlaisella tavalla, voisin sanoa, että niitä on jopa muutama liikaa. Mutta koska koko kappale on vain niin kirjoitettu niin valtavan hienosti sanoja käyttäen, en voi kuin ihkuttaa. Kristallipallot ja tähtikartat ovat hyvin Parvatimaisia, etkä ollut tyytynyt sanomaan, että ne olivat mielenkiintoisia vaan että ne toivat hänet osaksi maailmankaikkeutta. Mielettömän kekseliästä. Ja kertakaikkiaan rakastuin siihen, kuinka Lavender tekee Parvatin sydämestä linnun!

koska se oli oikein ja kaikki muu oli väärin.

Loistava lopetus, iskevä ja kertoo kaiken tarpeellisen.

Hehkutan liikaa, mutta tämä iski minuun lujaa. Kiitos!

//Ei, ei niitä vertauksia ollut liikaa, koska ne olivat kaikki niin ihania! En olisi itsekään osannut päättää, minkä poistaa.

[foxtrot]

Carolynne, kiitos jo toistamiseen kommentista! Tämä oli jotain niin piristävää luettavaa, ilahduttavaa että joku ilahtuu löytäessään tekstejä minulta. (Niin yllättävää kuin se onkin... Pitäisi ehkä luottaa teksteihinsä hippusen enemmän.) Hymyilin typertyneenä lukiessani kommenttiasi, oli taas niin positiivista ja kivaa ja mukavaa ja pitkäkin vielä! Lavender on omasta mielestäni myös Parvatille sopiva paritus, neidit tuntuvat viihtyvän toistensa seurassa enkä miettimälläkään keksinyt ketään muuta kuin Lavenderin tähän, vaikka pohdinkin hetken eri vaihtoehtoja. Pakko myöntää, että innostuin vertailujen kanssa, Parvatista oli hirveän helppoa keksiä asioista, josta tämä voisi kuvitella pitävänsä ja joista pitäisi oikeasti. Hetken mietin jonkun vertauksen karsimista, mutten osannut päättää, mikä olisi helpoin poistaa, joten päätin suosiolla jättää kaikki. Toivottavasti ei ollut ihan huono ratkaisu. 

En osaa kunnolla sanoa muuta kuin toistella sitä samaa: aivan valtaisa kiitos ajatuksella kirjoitetusta kommentista ja lukemisesta.  Minulle merkitsee paljon, kun kuulee palautetta teksteistään.

[foxtrot]

Kiiruna, oi, kiitos lukemisesta ja kommentoinnista! Minun on pitänyt vastata tähän aiemmin, mutten ole oikein tiennyt mitä sanoa, kun ilahduin niin paljon positiivisesta ja pitkästä kommentistasi. 

Ihanaa kuulla, että kirjoitustyyli ja teksti ylipäätään miellytti, kehut lämmittävät mieltä kovasti, vaikken osaa niihin oikein vastatakaan! 

Parvati on kiva hahmo, ja vaikka ennen en olekaan hirveästi kiinnittänyt huomiota kyseiseen neitoon, viime aikoina olen ruvennut pitämään hänestä. Parvati on jotenkin niin suora ja selkeä, mutta samalla hänestä voi saada esiin vaikka mitä.  Ehkäpä näistä syistä Parvatista kirjoittaminen oli myös oikein mukavaa, ja siksi olenkin erityisen iloinen siitä, että hän oli mielestäsi IC. Ja Parvati/Lavender on myös parituksena nostanut kovasti pisteitään silmissäni viime aikoina (kuten femme noin yleensäkin), kun heistä olen onnistunut satunnaisia ficcejä löytämään.

Hups, tuonne oli tosiaan livahtanut pieni virhe (kai niille tulee sokeaksi jos tarkastaa tekstin niiden varalta liian usein...). Kiitos huomautuksesta, nyt on korjattu.

Ja tuosta lopetusvirkkeestä vielä - senkin kanssa mietin pitkään, tuleeko yrttiteen toistoa liikaa, vaikka yritinkin siloitella nopeasti peräkkäin tulevia ilmaisuja käyttämällä basilikateetä pelkän yrttiteen sijaan, koska tee oli niin helppo liittää tuohon, kun kyse oli kuitenkin junamatkasta. 

[Ruskapoika]

Täytyy sanoa, etten enää muista miten tämän ensimmäisen kerran eksyin lukemaan, mutta jo kauan ollut suosikeissa muistissa, että pitää kommentoida ja nyt kun lukaisin vielä uudestaan (varmaan kolmannen kerran, lolz) nii tuli vaan enemmän sellainen olo, että haluun ehdottomasti kommentoida. Tosin en tiedä mitä tästä tulee, mutta yritetään nyt ainakin. Toivottavasti en kuitenkaan kovin sekavaksi käy. x)

Parvatista en sinänsä hirmuisesti välitä. Jotenkin joidenkin ficcien ja kirjojen perusteella jäänyt neiti hieman negatiiviseen valoon ja muutenkin vain etäiseksi. Kuitenkin oon avoin ja nimi on kauniin yksinkertainen, että sillon oli pakko avata ja hieman vilkaista edes. Tässä kuitenkin sait tytön kuulostamaan oikein kiinnostavalta ja jopa ehkä pyyhit hieman sitä negatiivista kuvaa mikä on jäänyt Samoin Parvatin ajatukset olivat samalla selkeitä, vaikka sieltä löyty se pieni sekavuus, joka varmasti jokaisella olisi tuossa tilanteessa (ai minäkö ristiriitanen?). Niin herkkiä ja hieman ehkä ahdistuneita, sinitaivaalle kaipaavia. IC:destä en osaa sanoa paljoa, mutta kyllä mie siellä näin semmosta särmää, mikä tytöstä löytyy kirjoissakin.

Sin kirjotustyyli on ehdottomasti kaunis. Yksinkertanen, mutta sitten sieltä löytyy semmosia pieniä yksityiskohtia, jotka on kutkuttavia ja samalla pitävät lukijan mielenkiinnon yllä. Kauniita verstauskuvia oot käyttäny ja ne toi sen oman pienen lisänsä ficciin, että ihan hymyilytti täällä. Muutenkin se koko kappale, jossa asioita vertailtiin toisiinsa oli aivan hemmetin kaunis ja jäin miettimään vaan sen jälkeen miten joku osaa keksiä noin hienoo.

Se oli ohikiitävä ajatus, joka pyyhälsi ohitse yhtä nopeasti kuin Lavender, jonka hiukset leikkivät veturinsavun ja tuulen kanssa kuurupiiloa.

Junassa Parvati tilasi basilikateetä ja hipaisi Lavenderin kämmenselkää sormenpäillään, koska se oli oikein ja kaikki muu oli väärin.

Ehdottomasti kaksi lempikohtaa. Jotenkin ensimmäisessä tuo jonka hiukse leikkivät veturinsavun ja tuulen kanssa kuurupiiloa oli nii nätti ilmaisu, että tuli ihan olo, että haluaa päästä jonnekin vanhalle juna-asemalle, jossa oikeesti olis tommosta. Ja junat on sitä paitsi inspiroivia ja jotenkin vaan vanhat junat on rakkaus <3 Ja sitten tuo lopetuslause. Jotenkin se kokoo ficin hyvin yhteen ja antaa tälle kunniakkaan päätöksen. Tosin täytyy olla siinä samaa mieltä Kiirunan kanssa, että se ei ollut yhtä näpsäkkä kuin aloitus, mutta silti hieno lopetus.

Minä kiitän tästä piristyksestä

[foxtrot]

Ruskapoika, huu, kommenttia ihanaa. Oh, kiva jos tämä on jotenkin eksynyt suosikkeihinkin asti ja vielä kivempi että päätit kommentoidakin, arvostan sitä suuresti.

Parvati on oikeasti jännä hahmo (hrm puolueellista)! Olen otettu jos tämä raapustus onnistui parantamaan mielikuviasi neiti Patilista edes vähän, koska on harmi jos sinulle on jäänyt tytöstä negatiivinen mielikuva (varsinkin kun Patilit nostavat pisteitään mun silmissäni edelleen kohisten). Mutta joo, kaikista hahmoista ei voi pitää ja onneksi olet avoin uusillekin tuttavuuksille.

Kirjoitustyylin kommentointiin en osaa vastata muuten kuin hurjan leveällä hymynaamalla ja olen onnellinen siitä että pidit!  Jos vertauskuvat hymyilyttivät siellä päässä, kommenttisi sai täällä päässä aikaan hölmönnäköistä ja iloista virnistelyä...

Vanhat junat on jotain ihanaa, muutenkin junalla matkustaminen on omasta mielestäni mukavin tapa liikkua pidempiä matkoja, koska junissa vaan on sitä jotain (tunnelmaa)! ♥ Ja niistähän saa kirjoitettua vaikka mitä.

Joten ole hyvä ja kiitos itsellesi, ihanaa että ficci miellytti ja anteeksi vastauksesta, joka oli niin sekava että omatkin ajatukset menivät solmuun.

[flawless]

Tämä oli kyllä mielettömän kaunis.

Tykkäsin tästä todella paljon. Tämän perimmäinen viesti oli nätti ja tärkeä, tämä opetti jotain ja jätti ajatuksia pyörimään päähän. Parvatiin oli todella helppo samaistua, ja tykkäsin siitä että ensin kuvailit kaikkia vähän kevyempiä asioita kuten maitokahvia ja teetä, ja sen jälkeen pikkuhiljaa siirryit hieman enemmän vaikuttaviin, kuten Deanin ja Lavenderin ero. Tykkäsin siitä, että Parvati oppi tämän aikana jotain itsestään, ymmärsi ettei tarvitse tyytyä keskinkertaiseen jos voi yhtä hyvin saada sen mikä miellyttää eniten. Pidän siitä, että ficin aikana hahmo oppii jotain uutta ja kasvaa, varsinkin jos kyse on jostain vähän syvällisemmästä - juuri niin kuin tässä. Siksi(kin) nostan siis hattua, että näinkin lyhyeen tekstiin olit tuollaisen itsestään oppimisen ja kasvamisen otettua mukaan ymmärrettävällä tavalla, kauniiseen asuun puettuna.

Kirjoitustyyliisi rakastuin todella paljon! Kirjoitat oikein kauniisti, käytät ihania kielikuvia ja muutenkin tekstisi on kaunista ja helppolukuista. Tämä herätti vahvaa ymmärrystä hahmon ja lukijan välillä, erilaisia tuntemuksia ja ajatuksia, ja kaiken tuon pystyy tekemään näin lyhyessä tekstissä vain taitava kirjoittaja. Heti tätä lukiessani varmistuin siitä, että osaat kirjoittaa todella taitavasti ja että tahdon lukea sieltä päin lisää tekstiä, niin nätti kirjoitustyyli sulla on. Älyttömän kauniita ja kuvailevia vertauskuvia, hyviä sananvalintoja ja nautittavaa kerrontavaa sisältävä ficci. Virheitä en löytänyt, kaikki oli kunnossa siis siltäkin osin.

Jokin siinä tulenpunaisessa junassa herätti kultaista korvakoruaan etusormen ja peukalon välissä pyörittelevän ja alahuultaan pureskelevan Parvatin. Se oli ohikiitävä ajatus, joka pyyhälsi ohitse yhtä nopeasti kuin Lavender, jonka hiukset leikkivät veturinsavun ja tuulen kanssa kuurupiiloa.

Tästä kohdasta tykkäsin kaikista eniten. Kaksi todella kaunista virkettä, molemmissa osuvia ja kuvaavia ilmauksia ja kauniita vertauskuvia. Tuo jälkimmäinen lause jätti jälkeensä vain sellaisen vau-fiiliksen, en voinut kuin vain tuijottaa näyttöä suu auki. Älyttömän kaunista miksi hoen tota koko ajan, argh, varmasti idiootin kuuloista mutta minkäs teet, tuollaiset kohdat tekevät tekstistä mieleenpainuvan ja omaperäisen.

En oikein tiedä mitä tässä sanoisi, tykkäsin ihan mielettömästi sekä tekstin ideasta että toteutuksesta. Kateelliseksihan näin taitavasta tekstistä tulee Ehkäpä jopa lempificcieni joukkoon nousi tämä, varmasti tulen lueskelemaan tätä uudemmankin kerran.

Pahoittelen kommentin huonoa laatua ja osaamattomuuttani sanoa mitään fiksua näin vaikuttavan tekstin jälkeen, jotenkin on vähän koomausolo joten kommentoinnista ei oikein tule mitään - aivojen mössöksi muuttumisesta huolimatta tahdoin näin hyvään tekstiin kuitenkin jonkinlaisen puumerkin jättää. Tekstisi teki oikein suuren vaikutuksen, hyvin todennäköisesti tulen muitakin tekstejäsi sitten järkevämmässä mielentilassa lueskelemaan ja kommentoimaan (: Siihen asti isot kiitokset tästä erittäin hyvästä ficistä!

[foxtrot]

Oivoi, flawless, ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kovasti ihanasta kommentistasi, joka sai hymyn huulilleni useammin kuin kerran. (: En osannut odottaa, että joku löytäisi tämän ja vielä kommentoisikin, ja siksi tämä oli oikein hurmaava yllätys! Mukavaa, että Parvatiin oli helppo samaistua - neiti Patil (itse asiassa kumpikaan neiti Patileista) ei hyppää esiin joka kulman takaa ja monissa ficeissä, joten mukavaa jos olin aanut vähän tuotua häntä esiin. Ja oi, lyhyempien tekstien kanssa saa olla aina niin kieli keskellä suuta siitä, että löytyykö tästä nyt ollenkaan asiaa vai löytyykö sitä ihan liikaa... Joten oli mukava kuulla, että mielestäsi asiaa oli sopivasti/tarpeeksi. (: Enkä voi kuin mykistyneenä kiittää kehuista (lempificcien joukkoon! Olen ihan hämmentynyt ja aak apua :-D)! Kiitos ihan hirveästi, kommenttisi piristi niin paljon ettet arvaakaan

[Vanilje]

Femmepiiristä hei! 0/

Parvati/Lavender on miulle täysin uusi paritus, joten jo ihan siitäkin syystä tätä oli kivaa ja mielenkiintoista lukea. Oikeastaan kumpikin hahmoista on minulle ficeissä vähän vieraampi, joten on aina ihan kiva laajentaa omaa ficcimaailmaansa.

Ensinnäkin tykkäsin ficin kuvailusta, vaikka sitä olikin paljon. Mutta mielestäni se ei tällaisessa lyhyemmässä tekstissä haittaa vaan voi jopa tehostaa tunnelmaa. Ehkä jos kyseessä olisi joku pidempi teksti, niin sitten se voisi muuttaa lukemisen vähän raskaaksi ja tehdä tunnelmasta jotenkin hengästyneen. Mutta tällaisessa pikkuisessa ficletissä tämmöinen tyyli toimii varsin hyvin ja on kaunista luettavaa. Tykkäsin varsinkin tuosta pisimmästä kappaleesta, jossa kerrottiin huomioista joita Parvati oli tehnyt, ikään kuin verrattiin asioita. Ja ehkä se ohimennen vilahtava Parvati/Dean-parituskin toi sinne sen oman pienen värsinsä. Toi tekstiin sellaista syvyyttä, teki tavallaan aiheesta vielä konkreettisemman.

Hahmoista en oikein osaa sanoa juurikaan mitään, ne kun ovat minulle melko vieraita, mutta ainakin tähän ficciin kumpikin sopi juuri tuollaisenaan varsin hyvin. Ja no, kirjojen perusteella kun alkaa miettiä, niin ehkä tuollainen mietiskelevä Parvati voisi tavallaan ollakin oma itsensä, vaikka hän tykkääkin ennustamisesta ja tähtikarttojen lukemisesta. Lavender nyt ei tässä juuri esillä konkreettisesti ollut, vain pienenä hipaisuna, mutta silti pystyn kuvittelemään kyseisen tytön tekstiin.

Mutta kiitokset vielä kerran tästä nätistä pienestä tekstistä. Tämä oli oikein ihanaa pientä kevennystä sateiseen iltapäivään!

[turkinpippuri]

Voi ei.

Ei "voi ei" pahassa mielessä, vaan enemmänkin hyvässä. Tai no sillä tavalla pahassa, etten oikein osaa kommentoida. Mutta nyt oli pakko.

Aloitan loogisesti lopusta. Tuo loppu oli ihan täydellinen. Voi jestas, oon ihan sanaton. Se oli niin hieno. Se on lainattu jo pariin kertaan, joten uskon sun tietävän, mistä puhun. Sinänsä en tykkää Lavender/Parvatista parituksena, koska mun päässäni Lavender kuuluu Hermionelle. Mutta sait mut epäilemään mielipidettäni,

koska se oli oikein ja kaikki muu oli väärin.

(Hups, lainasin sen sittenkin.)

Aah. Koko ficci oli muutenkin aika täydellinen. Parvati oli kauhean suloinen. Ihana, kun kyseenalaisti itsensä noin. Kerrontatapa oli mielenkiintoinen, sujuva ja muutenkin kiva. Ei tekstisi mun mielestä kauhean kliseinen ollut. Sinänsä. Tai ainakaan sitä ei tajunnut.

Pidin siitä, että Parvati tajusi yrttiteen olevan se Juttu. Jotenkin sen tajuaminen tiivisti koko ficin idean.

Kiitän ficistä. Ja pakko vielä kerran hehkuttaa loppua. Kauhean hieno teksti.

[Beelsebutt]

Oh. Ehkä vähän kliseinen, joo, mutta niin kaunis. Sellainen vangitseva kuvaus nimenomaan lyhyestä hetkestä, kun lamppu syttyy pään päällä ja tajuaa, että "oho, niinhän se onkin". Tekstissä (luonnollisesti) viljeltiin ihastuttavia kuvauksia, kuten kurkunpäätä rätisyttävä yrttitee (joskin toi takkatuleen vertaaminen imho hieman latisti) tai haaleat, vasta heräävät aamut <3

Sitäpaitsi kliseet on kliseitä syystä ja pointti onkin se, miten niistä kirjoittaa. Kiiruna kerkesi jo sanoa kaiken paremmin kuin minä:

Kirjoitustyylissäsi on jotakin hirveän miellyttävää, se on kaikin puolin toimivaa ja sujuvaa ja vieläpä kovin kaunistakin - muutamat kielikuvat saivat minut tätäkin lukiessa henkäilemään ihastuksesta. Muutenkin tekstisi on tietyllä tapaa eloisaa, se ei tunnu hetkeäkään laahavan paikoillaan tai olevan tylsää.

<3


Tää oli lempikohta:

Se oli ohikiitävä ajatus, joka pyyhälsi ohitse yhtä nopeasti kuin Lavender, jonka hiukset leikkivät veturinsavun ja tuulen kanssa kuurupiiloa.

Mä olisin ehkä lopettanut tän tuohon "Miksi pitäisi tilata maitokahvia, jos saattoi saada yrttiteetä?" -virkkeeseen, mutta se voi johtua siitä, että basilikatee sai mut hämmentymään. Onko sellaista oikeasti? Miltä se maistuu? o.0

Kaikenkaikkiaan valtavan hieno ficletti, jossa liideltiin niin taivaissa, isojen asioiden ympärillä, kuin pyöriteltiin kultaista korvakorua. Toi jälkimmäinen muuten hienosti sitoi hahmoon, joka on muuten jäänyt kirjoissa suhteellisen oudoksi. Onneksi sä jaksat tutustuttaa meille molempia Patileja <3


Kiitos tästä pläjäyksestä
-B

[Crywell]

Voihan juukelinpuukeli.
Tiesin kyllä avanneeni raapaleen/ficletin, mutta tämä luettuani en voinut kuin rukoilla, että se olisi sarja. Koska siitä olisi voinut saada hienon alun sarjalle, vaikka se olikin ehkä vielä hienompi yksinään, mutta aaaaaaaa - en tiedä mitä sanoa. Pidin. Pidin niin LIIKAA. <3

Hän oli luullut pitävänsä maitokahvista, mutta vain yrttitee rätisytti hänen kurkunpäätään yhtä lämpimästi kuin takkatuli. Hän oli luullut pitävänsä kristallipallosta, mutta vain tähtikartat saivat hänet tuntemaan itsensä osaksi maailmankaikkeutta. Hän oli luullut nauttivansa päivänpaisteesta, mutta vain haaleat, vasta heräävät aamut sallivat hänen ajatustensa lentää vapaasti linnanmuurien yllä ja katsella kaikkia ylhäältäpäin. Hän oli luullut pitävänsä kultaväriin punotuista verhotupsuista, mutta vain punainen herätti hänessä halun tanssia. Hän oli luullut pitävänsä Deanista - mutta miksi vain Lavender teki hänen sydämestään linnun?

Laittoman pitkä lainaus.com mutta en vain saata katkaista tuota mistään kohtaa. Ihanaa, upeaa, täydellistä! En tiedä mitä sanoa, oikeasti, olen ihan sanaton!

Parvati, yllättävät tunteet jotka hetkellä valaistuvat itselle ja sen jälkeen siihen tajuamiseen tarttuminen junassa. Se oli jotenkin ihanan selkeä se hetki kun hän ymmärsi. Kaikki oli vaan yhtäkkiä aivan selvää ja vailla mitään epämääräistä. Tulisipa mullekin joskus tuollainen hetki, että tajuaisin jotakin noin ihanasti kokonaan. : D

Rakastin, rakastin niin paljon näitä vertauksia maitokahveista ja teistä ja kristalleista ja tähdistä. Ihania vertauskuvia ja taianomaista, ihastuksentuoksuista tunnelmaa. En taida osata sanoa tähän mitään fiksua, hmm?
Anteeksi kommenttini kohtuuton sisällöttömyys ja kiitos kauheasti, kun olet kirjoittanut tämän. Patileista on niin kiva lukea kaikkea, ja Lavenderiakaan en inhoa (paitsi silloin kun hän on kiinni Ronissa ja murh).
Mutta niin, kiitos lukunautinnosta ♥

[Lizlego]

Miten mä olen luullut jo kommentoineeni tätä?  Ainakin muistan lukeneeni tämän aiemminkin. Musta tähän sopi ratkaisuna se, että Parvatin kerrottiin tilanneen yrttiteetä ja koskettaneen Lavenderia kämmenselkään sormenpäillään. Tämän lopettaminen kysymyslauseeseen olisi jättänyt tämän huomattavasti tunnelmaltaan kylmemmäksi. En keksi nyt parempaa sanaa kuvaamaan sitä, mutta mun mielestä loppuratkaisun ja loppulauseen pitää olla suhteessa tekstin tunnelmaan. Tässä oli hämyinen, mutta lämmin tunnelma ja siihen sopi myös lämmin loppu, joka ei kuitenkaan paljastanut sen enempää tulevaisuudesta. Kuitenkin sen verran, että voi olettaa, että Parvati on tullut paremmin sinuiksi sen kanssa kuka hän on ja mistä hän pitää. Asioita saattaa tehdä vain tavan vuoksi kunnes siihen havahtuu. Yrittämättä väittää mitään sitä tämä teksti minulle kuvaa.