Narnia, Ilman häntä, S, angst/drama, vihjailua Susan/Kaspianiin.

[Vaarallinen Komentoija]

Nimi: Ilman häntä.
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Angst/Drama
Yhteenveto: Susan ajattelee Kaspiania, Kaspian Susania ja Lucy Susania ja Susan menetettyjä perheenjäseniään.
Oma sana: Pidän. Mutta kai tämä aika sekava on. Ensimmäinen Narnia ficcini, joten kaipailisin kommentteja. // NiNNNi muokkasi Fandomin otsikkoriville

  Ilman häntä


Kaspian katseli Narnian auringonlaskua ja muisteli Susania. Oli kulunut tasan viikko siitä, kun Pevensiet olivat lähteneet Narniasta ja palauttaneet sinne rauhan. Kaspian kaipasi Susania, Susanin mustia kiharoita, joita hän saisi silitellä, Susanin pehmeitä huulia, Susanin ruskeita silmiä, Susanin hymyä, naurua. Kaikkea. Kaspian tiesi, ettei voisi elää ilman Susania. Hän ei käsittänyt, miten oli selvinnyt elämästään ilman häntä jo niin kauan. Hän ei voisi hallita Narniaa ellei näkisi Susania edes yhden ainoan kerran.

***
Susan katseli auringonlaskua  ja muisteli Kaspiania. Lucy ja Edmund olivat käyneet taas Narniassa ja vieneet vielä Eustacenkin sinne. Susan ei halunnut enää koskaan mennä Narniaan. Hän päätti unohtaa Narnian. Päätti elää ilman sitä. Aivan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Aivan kuin Lucy ei olisi koskaan löytänytkään Narniaan.

***
Kaspian ratsasti. Kevyt tuuli puhdisti kyyneleet miehen kasvoilta. Hän oli nähnyt Eustacen ja jonkun tämän ystävistään. He olivat taas joutuneet hurjiin seikkailuihin ja Eustace ja Jilly olivat löytäneet Kaspianin pojan. Kaspian ei edes muistanut enää Susania.

***
Susan katseli vanhempiensa ja sisarustensa hautoja kyyneleet silmissään. Voi, miksi he olivat jättäneet hänet yksin? Miksi hän oli ihan yksin?
 Susan heilautti mustat hiuksensa selkänsä taakse ja laski ensin vanhempiensa haudalle kukkakimpun sitten Edmundin sen jälkeen Lucyn ja viimeiseksi Peterin haudalle.
"Ylikuningas", Susan hymyili muistellessaan Narnian kultaisia-aikoja. Hän ei ollut koskaan unohtanut Narniaa tai Kaspiania, hän vain olisi halunnut unohtaa ne. Unohtaa ne Kaspianin takia. Miehen, jota hän yhä sydämmessään rakasti.
 Nuori nainen käveli pois hautausmaalta jättäen jälkeensä karmivan hiljaisuuden.

***

Lucy katseli Susania. Hän sääli siskoaan. Hän kaipasi tätä, hän halusi taas sisarensa villiin syleilyyn, hän halusi nähdä taas tämän. Hän halusi syöksyä tämän luokse ja halata jokapuolelta. Kyllä Lucy tiesi, että se aika vielä tulisi. Joskus. Kenties muutaman viikon tai muutaman vuoden päästä.
"Mitä ajattelet kuningatar Lucy?" mestari Tumnus kysyi. Tumnus oli Lucyn ensimmäinen Narnia ystävä. Ensimmäinen ja paras.
"Susania. En pysty elämään ilman häntä", Lucy sanoi huokaisten raskaasti. Hän ei pystynyt odottamaan, ei enää. Aina odottamista, aina iänikuista odottamista. Hän halusi sisarensa luokse nyt. Tällä sekunnilla, tällä minuutilla.
------------------------------------------------------
Kommentteja?

[oromari]

Hmm... oli kieltämättä vähän sekava, mutta kyllä sen älys tuli jotenkin haikee olo, kun luki tota. Tykkäsin

[Feliicia]

Kommentoin nyt tätä, kun tällä on niin vähän kommentteja.
Joo, tää oli ehkä hiukan sekava, mutta pidin tooooosi paljon! Narnia- ficcejä en ole tainnut lukea edes ollenkaan. Tos yhdessä kohtaa jäin vähän miettimään, et häh?

Susan katseli vanhempiensa ja sisarustensa hautoja kyyneleet silmissään. Voi, miksi he olivat jättäneet hänet yksin? Miksi hän oli ihan yksin?
 Susan heilautti mustat hiuksensa selkänsä taakse ja laski ensin vanhempiensa haudalle kukkakimpun sitten Edmundin sen jälkeen Lucyn ja viimeiseksi Peterin haudalle.
"Ylikuningas", Susan hymyili muistellessaan Narnian kultaisia-aikoja. Hän ei ollut koskaan unohtanut Narniaa tai Kaspiania, hän vain olisi halunnut unohtaa ne. Unohtaa ne Kaspianin takia. Miehen, jota hän yhä sydämmessään rakasti.

Tämä oli hiukan sekava, oliko Peter, Edmund ja Lucy Narniassa siis niin kuin Narnian Viimeisessä taistelussa vai oliko ne vaan kuolleet?

Kaspian on ihana, voi, että miksi C.S. Lewis ei parittanut niitä kunnolla yhteen?? Ne sopis nimittäin tosi hyvin toisilleen, Prinssi Kaspian leffassa niillä oli se yks suudelma, mut mä en muista oliko se siinä kirjassa. Huonomuistinen kun olen.
 Mä olen aina kuvitellut, että Susan vain yksinkertaisesti unohti Narnian ja kaikki niiden seikkailut siellä ja Kaspianin. Mutta sun versiossa se halusi unohtaa Narnian Kaspianin takia, mikä oli mun mielestä hyvä. Pidin toosi paljon, kiitos.

[Solembum]

Vaikka uuden leffan valossa kallistunkin enemmän Kaspian/Ed -suuntaan, täytyy sanoa, että tää oli ihanan surullinen ja haikea ja sillee...
Sun Susan on jotenkin jollain lailla ihanampi kuin cs lewisin, tuntuu vihdoinkin siltä, että ehkä siellä Susaninkin päässä pyörii kauniita ajatuksia, eikä se oo vaan sellanen pinnallinen pikkuprinsessa (jollaseks se mun mielestä vikoissa kirjoissa kuvataan )

Mä olen aina kuvitellut, että Susan vain yksinkertaisesti unohti Narnian ja kaikki niiden seikkailut siellä ja Kaspianin. Mutta sun versiossa se halusi unohtaa Narnian Kaspianin takia, mikä oli mun mielestä hyvä. Pidin toosi paljon, kiitos.

Ja tää oli niin hyvä ajatus että oli pakko lainata,
oon täsmälleen samaa mieltä

[Vaarallinen Komentoija]

Oih, kommentteja!
oromari, joo sekava on. Kiitti kommentistasi.
HarryPotterFan4Ever, Lucy, Edmund ja Peter oli (niinkuin Aslan selitti Narnian Viimeisessä taistelussa ja niinkuin minä vähäjärkisenä sen ymmärsin ) kuolleet meidän maailmassamme, mutta ne oli kuollessaan palanneet Narnian valtakuntaan. Sekavaa(ko). Ei, Susanin ja Kaspianin suudelmaa ei ollut kirjassa, olet oikeassa, Susan/Kaspian on ihana paritus. Minä olen muutaman Narnia- ficin lukenut, mutta tämä oli ensimmäinen jonka olen itse kirjoittanut. Kiitos kommentistasi.
Solembum, Hahah, mä en oo ees vielä käyny kattomassa uutta elokuvaa (itseasiassa tänään olen menossa sen katsomaan ) Musta on tyhmää, et Susan unohti Narnian kokonaan, joten tein siitä oman versioni. Varsinkin sen takia, koska rakastan Susan/Kaspian paritusta. Kiitos kommentistasi.

[Dria]

Musta tässä oli ennemminkin vihjailua Susan/Lucyyn, mikä on vaan hyvä asia. Niin ihanaa kun Susan/Peter onkin, S/L on mun Narnia suosikki. Ihanaa tässä on se, että Susan yrittää niin kovin unohtaa, mutta ei onnistu. Joo, on varmaan vaikeaa arvata, että loppu oli mun suosikki Susan/Kaspiania en ole koskaan lukenut, eikä se oikeastaan edes kiehdo, kun on Peter ja Lucy joille Susanin voi parittaa. Kuitenkin tässä huomasin, että S/K voi myös olla hyvää, jos kirjoittaja osaa asiansa.

Jos nyt jostain pitää valittaa, niin siitä, että ekassa kohdassa kaikki Kaspianin kaipaamat ominaisuudet olivat fyysisiä. Ehkä sisäinen feministini vaan heräsi, tai sitten syynä oli se, että luin enkuksi ficin, jossa oli sama asia.  Mutta ei se mitään, Kaspianin on helpompi unohtaa Susan, jos kaipaa vain hymyjä, jne. Muutkin sanoivat, että Susan on kirjoissa tyhjäpää ja se on minunkin mielipiteeni. Leffoja en ole edes nähnyt, joten tiedä häntä...

Kiitokset tästä