Ikäraja: K-11
Genre: Huumori, Romance, fluff
Pari: Draco/Makkaraperunat
Yhteenveto: Lucius hyväksyisi homoseksuaalin pojan, mutta kuinka hän sietäisi pojan joka oli kieroutunut?
Haasteet: Kerää kaikki hahmot (Draco Malfoy), Nukkemestarin henk.koht haaste
A/N: Idea ei ole minun, eivät hahmotkaan. Kiittäkää tai syyttäkää Nukkemestaria tämän haasteen keksimisestä. Varoituksena kieroutunutta rakkautta. Lisäksi jästiruokien yleistä loukkaamista ja OoC Draco ja Lucius”
Hiljainen rakastaja
Malfoyn sukukartanossa oli painostava ilmapiiri, joka valtasi hitaasti koko talon. Suvun pää, Lucius Malfoy, käveli edestakaisin ajatuksiinsa vajonneena. Hänen pitäisi viedä Draco Pyhään Mungoon, sillä pojan mielihalut vihjasivat, ettei kaikki ollut hyvin pojan päässä. Homoseksuaalisen pojan hän olisi hyväksynyt. Puhdasveristen elämään kuuluivat useat rakastajat ja rakastajattaret, sillä rakkautta ei aina löytänyt avioliitosta. Mutta että poika oli kummajainen…
Ylhäällä omassa huoneessaan Draco ihaili höyryävän kuumaa rasiallista makkaraperunoita, joka lepäsi hänen vierellään keskellä suurta sänkyä. Hän katsoi kauniita kullankeltaisia ranskalaisia. Ne olivat lumoavan siroja ja täydellisiä. Tummanpunaruskeat makkaranpalat täydensivät näyn. Kuinka jästit olivat saattaneet keksiä jotain niin upeaa ja loisteliasta? Niin täydellistä…
”Älä huoli kultaseni”, Draco kuiskasi toverilleen rakastavalla äänellä ja siveli yhtä lämmintä ranskalaista. Hän oli varmistanut yksinkertaisella loitsulla, että hänen rakkaansa pysyi aina kuumana ja himoittavana.
”En anna isän syödä sinua”, Draco lupasi tyynnyttelevästi ja suuteli yhtä makkaranpalasta. Lipaistessaan huuliaan hän maistoi makkaran täydellisen aromin. Hän oli varta vasten pyytänyt annoksen ilman ylimääräisiä mausteita, jotta hän saisi nauttia rakkaastaan täysin aromein.
”Ilkeä Lucce-setä ei tee sinulle mitään pahaa.”
Mielessään hän palasi siihen kohtalokkaaseen päivään, jolloin isä oli kuullut Makkaraperunasta.
**
”Kuinka voit sietää tuota saastaa? Tuo moska –”
”Makkaraperuna, isä”, Draco korjasi loukkaantuneena ja mulkoili isäänsä.
”Olkoon vaikka leipäjuusto. Jästeillä ei ole mitään näkemystä kulinaarisesta nautinnosta. Ei tuossa ole mitään muuta kuin rasvaa ja suolaa. Täysin mautonta ja surkeaa. Ja nyt sinä syöt sitä?” Lucius ärähti happamasti. Makkaraperunat oli jästein jästiruoka ikinä. Malfoy perillisen ei sopinut koskea sellaiseen saastaan. Hänen pitäisi pitää myöhemmin kunnon puhuttelu sopivasta käytöksestä Dracolle.
”Söisin Makkaraperunan? Isä, kuinka voit edes ehdottaa tuollaista?!” pojan ääni kohosi muutaman oktaavin lauseen loppua kohden. Hän katsoi isäänsä silmät laajenneina kauhusta.
”Voit sinä aina heitellä sillä jästejä. Onpahan heidän arvolleen sopivaa” Lucius tuhahti ja muistutti itseään, että hänen poikansa oli vasta viisitoista. Pojan kuului tehdä pientä kiusaa jästeille, kuten kenen tahansa itseään kunnioittavan puhdasverisen. Tositoimien harjoitteleminen ei ollut koskaan pahasta, poika olisi valmis, kun hän liittyisi Kuolonsyöjiin myöhemmin. Hetkellisen mielihäiriön johdosta Lucius oli vain ymmärtänyt poikansa jalot periaatteet väärin.
”ISÄ!” poika parahti ja näytti siltä, että alkaisi pian itkeä. Hyvin epämalfoymaista.
”No, MITÄ sinä sitten teet noilla hirvityksillä?” Lucius tunsi itsehillintänsä murenevan pojan salatessa aikeensa. Mikä oli niin kauheaa, ettei Draco voinut sanoa sitä suoraan? Vai halusiko poika yllättää hänet?
”Minä… minä pidän Makkaraperunasta”, poika kuiskasi niin hiljaa, että Lucius epäili kuulleensa omiaan. Draco ei voinut tarkoittaa sitä, mitä hän epäili kuulleensa.
”Sinä… mitä?” Lucius yritti tulkita poikansa sanat toisella tavalla. Ei onnistunut. ”Makkaraperunat ovat jästein ruoka maailmassa, poika! Enkä hyväksy sitä, että tulet luokseni ja sanot pitäväsi niistä. Ei, en halua kuulla mitään satuilua kuinka suussa sulavia tai ihania ne ovat. Olet Malfoy, ala käyttäytyä sen mukaisesti”
Malfoy kuunteli tyynesti isänsä raivoamista, vaikka monet ihmiset tuijottivat heitä Lontoon vilkkailla kaduilla. ’Vai pitäisi käyttäytyä kuten Malfoy? No sehän sopi´, poika tuumi vihaisena. Hän sulki silmänsä ja laski kymmeneen rauhoittuakseen.
”Vanhentuneet käsityksesi rakkaudesta eivät sovi Malfoyn suvulle. Me olemme edelläkävijöitä kaikessa. Eikö se olekin lempilauseesi? Joten lakkaa olemasta viime vuosimiljardille jumittunut äreä sarvivalas ja tervehdi 2000-lukua”, Draco sanoi tyynesti. Vai ei hän käyttäytynyt Malfoyn tavoin?
**
Draco palasi hitaasti takaisin nykyhetkeen tuntien ylpeyttä siitä, että oli uhmannut isäänsä. Lucius oli tosin paiskannut hänen rakkaan Makkaraperunansa tulisijaan, mutta Draco oli saanut hankittua uuden annoksen. Hetkellinen suru valtasi hänet, kun hän ajatteli edellistä Makkaraperunaa, mutta herkullinen tuoksi haihdutti ikävän.
Hän oli löytänyt uuden, yhtä kauniin ja maukkaan. Syödä Makkaraperuna? Ei ikinä, Draco piti hänestä, vaikka Makkaraperuna oli hiljainen, hän oli hyvä kuuntelemaan. Draco saattoi uskoa kaikki huolensa tälle. Hän nieli haukotuksen.
”Älä pelkää, rakas”, poika kuiskasi hiljaa ennen siirtymistään unen maailmaan.
***
Fin
A/N2: Nukkemestarin haaste:
Ehkä hieman outo pyyntö, mutta haluisiko joku kirjoittaa mulle "järkevän ficin" tai "järkevän" huumorificin (ei mitää ihan ääliöuumoria siis paitsi jos ei muuta synny) parituksellaDraco/Makkaraperunat?
Siis, tuota, Dracolla ja rakkailla makkraperunoilla ois kriisiä, kun Lucius ei hyväksyisi suhdetta ("Makkaraperunat on jästein ruoka maailmssa"), ja muuta tällasta kommellusta?
Ja pakolliset: -Lucius ei pidä suhteesta
-"Makkaraperunat on jästein ruoka maailmassa"
-Suussa sulava
-Ruuan loitsiminen (jollain tavoin)
-Sarvivalas
-"---Vanhentuneet käsityksesi..."
-Kielen lipaisu
