Author: Tuhisija
Title: Sokerisia sanoja
Fandom: Houkutus
Pairing: Jasper/Bella
Rating: K-11
Genre: romance, fluff, ficlet
Disclaimer: Houkutus sarja ja kaikki sen hahmot ovat Stephenie Meyerin luomia.
Summary: Pitelit minua lähelläsi, sipaisit hiukset korvani taa ja kuiskailit hölmöjä ehdotuksia.
”Karkaa kanssani. Lähdetään pois.”A/N: Aamuinpis kerrankin eikä aina vaan yö/iltainspis. Loppu saattaa tökätä töks, mutta juu. Ja henkilöissä saattaa ilmetä OoCmaisuuksia, en tiedä. Kommentteja otan ilolla vastaan.
Nimen keksimisongelmia oli juu..Osallistuu haasteisiin Romance25 ja FF 50 sanalla
026.Maku.
Sokerisia sanoja
Lämpöinen kesätuuli puski hiukset kasvoilleni ja puhalsi läpi hunajaisten kiharoidesi, jotka sivelivät poskiani keveällä kosketuksella. Kapeat sormesi vetivät vaaleansinisen mekkoni ohutta olkainta ja vierittivät sitä kohti olkapääni kaarta. Tartuit toiseen olkaimeen painaessasi kutsuvat huulesi huuliani vasten, suudellessasi minua rakkautesi todistaen ilman sanoja. Maistuit mehujäältä, makealta ja sokeriselta.
Painuimme ruohikolle, minä syliisi käpertyen. Pitelit minua lähelläsi, sipaisit hiukset korvani taa ja kuiskailit hölmöjä ehdotuksia.
”Karkaa kanssani. Lähdetään pois.”Hymyilin ehdotuksillesi kuten aina ja suutelin huuliasi keveästi tukahduttaakseni sanasi. Puhuit niin houkuttelevasti, hivelit mieltäni ehdotuksillasi, kiedoit sanasi ympärilleni joka kerta. Tarkoitit aina, mitä sanoit, et valehdellut etkä hupsutellut. Mutta mietitkö tarpeeksi pitkälle? Olitko oikeasti valmis jättämään kaiken, jopa perheesi ja pelastajasi? Rakkautesi ennen minua.
En koskaan kysynyt enkä udellut, annoin sanojesi jäädä elämään omaa elämää. Niin tein nytkin, jätin ehdotuksesi omaan arvoonsa ja pujotin sormeni hiuksiisi tutkaillen kaulaasi huulillani. Sileää ja viileää, kuin raikas tuulenvire kuumana kesäpäivänä. Kierähdin päällesi ja painauduin tiukasti kehoasi vasten katseeni sinun silmissäsi. Ilmeesi oli hellä ja huolehtiva, lempeyttä huokuva. Vajosin katseeseesi, lankesin jälleen silmiesi paloon ja kuulin sinun kuiskaavan sanasi uudestaan. Sormeni painui huulillesi, ja katsoin sinua toruvasti, tällä kertaa vastaten.
”Ei tänään, Jasper.”En antanut toivoa, en lupausta, etkä sinä sitä pyytänyt. Hymyilit vain ja anastit suudelman, ja toivoin sinun ymmärtävän.
Emme karkaisi koskaan, emme nyt emmekä huomenna. Emme syksyllä tai ensi kesänä, sillä olisimme silloin valehdelleet itsellemme, toisillemme.
Karkaamalla olisimme kieltäneet rakkauden toisiamme kohtaan.