Bellatrixistä on mielenkiintoista lukea, joka kerta. Hänen hahmonsa on kaiketi vihattu ja rakastettu, joten tietenkin hänestä saa tuolloin melko paljon hyvää kamaa irti. Hän ei varsinaisesti ole kuitenkaan äärettömän helposti tulkittava tai venytettävä, jolloin useat tulkinnat menevät metsään.
Pidin siitä, että olit onnistunut kauniisti paikka-kuvailuissa. Tapahtumat sijoittuivat mielestäni todentuntuisiin paikkoihin, ja siihen oli helppo eläytyä. Et ollut kuvaillut liian tarkasti, vaan jättänyt melkoisesti lukijalle vastuuta, mikä oli ehkä paras ratkaisu. Oli mukavaa kuitenkin tunnistaa niitä pieniä tuttuja paikkoja joita kirjoissakin on kuvailtu.
Pidän Narcissan ja Bellatrixin sisarussuhteen kuvailusta, se on mielestäni yksi todella korkea ja hyvä pointti kirjoissakin. Olit saanut siitä ripauksen ihan mukavasti tähän ficciin. Bellan kovistelu ja Narcissan viaton huolestuminen olivat päätehtävät jotka hahmoillesi olit laittanut, ja omaan makuuni se ei oikein toiminut vaan maistui lievästi pahviselta.
Bellan ensimmäiset kursivoidut ajatukset toivat aluksi mieleeni väkivaltaa kokeneen koiran, joka yrittää miellyttää omistajaansa ja saa palkaksi vain nyrkin iskuja. Kun Bellatrix kuitenkin alkoi pitää ajatuksiaan naurettavina niin se hieman paransi mielestäni tätä. Teksti onnistui kuitenkin jälkikäteen ajateltuna siten todella hyvin, että Bella oli koko tekstin ajan humalassa. Hänen epänormaali käytöksensä ja ajatuksensa oli helppo selittää sillä, jos ei muuten niistä tykännyt. Ensimmäisissä kursivoiduissa ajatuksissa tämä häiritsi; Rakastan herrani punaisia silmiään. Hieman huonosti sanoitettu, sanoisin. Se olisi toiminut jos olisit kirjoittanut 'rakastan HÄNEN punaisia silmiään' tai 'rakastan herrani punaisia SILMIÄ' mutta kaksi omistusmuotoa tekivät rakenteesta virheellisen.
Minulla oli ristiriitaisia ajatuksia Bellatrixin tappamasta pikkutytöstä joka oli jästi. Kuolonsyöjä-ficeissä jotka käsittelevät yhtä tai useampaa hahmoa, on aika tavallista laittaa se hahmo/yksi niistä hahmoista tappamaan pikkulapsi. Se on kulunut kikka joka toimii tuskin kenelläkään enää. Jos Bella olisi tappanut viiksekkään bisnesmiehen niin olisin tanssinut intiaanitanssin ja hurrannut ääneen. Klise pilasi koko homman, valitettavasti. Toisaalta jos positiivisiä puolia tästä tapauksesta etsitään, niin pidin siitä että olit hyvin onnistunut kuvailemaan Bellan ja tytön välinpitämättömyyden toisiaan kohtaan, sortumatta siihen tappavan tylsään tunteiluun jota näissä jutuissa joskus näkee. Ylimääräinen julmuus, tytön anelu ja pelko, suuret silmät, epäröinti, veri, kidutus, pillitys, ylimääräinen puhe - kiitos luojan ettet sortunut siihen megavirheeseen! Olisi varmaan jäänyt koko kommenttini kirjoittamatta ja ficci kesken jos olisit niin tehnyt. Pidin tästä randomista valinnasta, kuinka jästin tappaminen oli helppoa kuin harmillisen ötökän Bellalle, hauskasti tehty. Siitä siis pointseja.
Tosin tässä myös ihmetyttää koko ulkoilu-tapahtuma. Mitä varten Bella edes sinne ulos meni? Saadakseen tappaa vain yhden harmittoman jästin, joka sattumalta osui paikalle? Johdonmukaisuus puuttui tästä tapauksesta ja sillä tavoin epäonnistui. Jos Bella olisi polttanut tai juonut tai jotain niin se olisi ollut selitettävissä, sillä en mitenkään pysty näkemään Bellaa hahmona joka tekee turhan askelluksen kartanonsa ulkopuolella, tappaa yhden sinisen tytön ja palaa kotiin juomaan. Se oli hieman turhauttavaa, sillä tämä oli koko ficin päätapahtuma ja jäi sekä selittämättömäksi että värittömäksi. Ei päätä eikä häntää!
Toinen ja viimeinen kursiivi-ajatus-juttu oli ihan mielenkiintoinen, mutta epäjohdonmukainen. En pysty kuvittelemaan Bellaa sellaiseksi naiseksi joka pystyy empatisoimaan siskonsa asian kanssa, varsinkin sen sisällön takia, hänen ajattelemansa ylpeys siitä että Draco olisi hänen poikansa oli outo, mutta toisenlainen sanoitus olisi tehnyt sen hyväksi, kuten 'Jos minun poikani olisi tehnyt saman valinnan kuin Draco olisin hänestä ylpeä', kuvaisi Bellan luonnettakin paremmin. Yksi kirjoitusvirhe siellä varmaan oli, tarkoitit kai kirastuneella kirkastunutta.
Bellan angstaus ja rakkaudensurut oli jotenkin aivan hahmon ulkopuolella, en löytänyt henkilökohtaisesti juurikaan tästä tekstistä sitä Bellaa josta minä pidän ja jonka minä näen kirjoja lukiessani. Näen hänet tulisena, taistelun tahtoisena naisena, joka ei lannistu pienistä, ja joka on tarpeeksi hullu tekemään muutkin samanlaisiksi pelkällä läsnäolollaan. Mutta jokainen näkee mitä tahtoo ja tämä oli silti hyvä lukea. Kaikki tulkinnat ovat mielestäni jokseenkin tervetulleita, tämä niiden mukana. Olit kirjoittanut hyvän version hänen hahmostaan.
