Kirjoittaja Aihe: Vain heijastukset (S)  (Luettu 4543 kertaa)

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vain heijastukset (S)
« : 01.01.2011 23:52:26 »
Ikäraja: S
Genre: angst, romance (ylläripylläri taas vaihteeksi)
Paritus: Poppy/Bellatrix
Vastuuvapaus: Row-täti omistaa, minä leikin. Enkä saa palkkaa.
Summary: Tänään juhlaväri on musta ja vain toinen on siinä kotonaan.

A/N: Älkää kiltit tuomitko parituksen perusteella! Ei se oikeasti ole niin rare kuin miltä näyttää, koska Poppy on syntynyt 1950 tai aiemmin ja Bella 1951 - vain pari vuotta ikäeroa siis. (Jos kuitenkin haluatte syyttää jotakuta niin FF10 tai Mustalupiini ovat hyviä kohteita.) Itse pidän tästä tekstistä hyvinkin paljon, olen tyytyväinen. Jee.
FF10 10. Heijastus, femme10


Taivaalla pilvet valkoisina raitoina ja niiden takana sininen avaruus; hämärtymässä yötä varten. Horisontin tuntumassa lähes, seisoo hahmo tumma ja sulautuu metsän siluettiin (vain lepattavahelmainen kaapu paljastaa; korvissa pienet helmet). Jos joku katsoisi linnan torneista ja näkisi, olisi ensimmäinen ajatus; kuka? ja toinen; eikö siellä ole kylmä?

Mutta odottava ei kylmää tunne, silmät kiiluvat syttyvän kuun kajossa ja arasti hapuilevat puiden pintaa – kuin varoen, melkein. Rinteellä vähän matkan päässä mökki, ja jos joku sieltä katsoisi, saattaisi nähdä valonkaistaleella käväisevät tummat askeleet, kuulla kuiskutukset suhisevassa loppukesän tuulessa ja panna merkille, kuinka varjoista kaksi sulautuu yhteen ja metsään katoaa.

”Bella”, pehmeä ääni huoahtaa ja kulumat saattaa laskea sen pinnalta; nuorena huudettu kiljuttu kuiskailtu lupauksia veden pinnan alla (jotta eivät kuulu). Puhujan hiukset tuhkanvaaleaa hiekkapaperia ja silmät palavat epävarman lämpimällä liekillä. ”Sinä tiedät ettei sinun kuuluisi olla täällä”, ääni jatkaa vielä ja läheisissä pensaissa kaikuu soinnuton huokaus.

”Ja sinä tiedät ettei tuo toimi”, napauttaa miehisenkarhea ääni, se sama joka äsken huokasi. Bellaksi kutsuttu kiskoo sinimustia kiharoitaan ja korsetti narahtelee hioutuessaan vasten kylkiluita; voi käyttääkö se tuota vieläkin (se toinen ajattelee). Parhaimpiinsa pukeutunut ja posketkin lommolla, ei näytä keijukaiselta kuten ennen vanhaan: tänään juhlaväri on musta ja vain toinen on siinä kotonaan.

”Miksi sinä tulit?” Katseet kohtaavat eivätkä sanat epäröi huulilla, tummempi naksauttaa kieltään ja tajuaa ettei ole koskaan edes ajatellut tätä mahdollisuutta: että hänen Poppynsa kasvaisi aikuiseksi. Vahvaksi naiseksi, sellaiseksi jonka mieli ei kumise ja kilju tuskasta jokaisen muiston kohdalla; sellaiseksi jonka sielu ei rapise pois kalvo kalvolta, kerros kerrokselta, kunnes ei enää osaa tuntea mitään.

Hän ei koskaan edes harkinnut, että Poppysta saattaisi tulla se nainen, jota hänestä ei tullut.

”Tapaamaan sinua, eikö se ole ilmiselvää?” Mutta ei se toimi tietenkään, äänessä riitasoinnut tappelevat keskenäänkin ja katse tutkii tähtisakaroita pilvien takana (juuri siksi ettei niitä näy).

Tumma ja kuihtunut ymmärtää kyllä vielä aikanaan, jos ei jo tänään, että hänen hiekanvaalea tyttönsä --- ei, naisensa tiesi aina hänen tulevan takaisin. Ja se toinen joka on pukeutunut liian vaaleisiin ymmärtää kyllä myös, aikanaan, ettei hänen melkein-kuin-prinssinsä tullut etsimään hänestä lämpöä, rakkautta, kaikkea sitä takaisin mitä ei enää yksinkertaisesti ole – toinen tuli hakemaan jotakin jota muistaa, jotakin joka palauttaisi voiman ja teräväkärkiset reunat mielen rispaantuneisiin kammioihin.

Jos heidän huulensa nyt etsisivät turvaa toisistaan niin kuin silloin, lähes kaksikymmentä vuotta sitten, he ehkä huomaisivat sen pikemmin: enää ovat jäljellä heijastukset niistä valoista, joita he joskus sisällään kantoivat.
« Viimeksi muokattu: 21.10.2011 19:52:42 kirjoittanut shaya »
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Mortti

  • Vieras
Vs: Vain heijastukset
« Vastaus #1 : 02.01.2011 00:36:59 »
Hmm. Pitkästä aikaa luen Potterfandomia, ainakin näin finissä, mukava juttu. Tämä on hieno teksti, todella, kaunista sanoilla leikkimistä joka tuo heti mieleeni Tylypahkan linnan tumman violettia yötaivasta vasten juuri niin nostalgisena kuin sen pitääkin olla. Paritus ei toiminut osaltani, omissa silmissäni Poppy on ikuisesti se kurttuinen vanha nainen kakkosleffasta. Sorry. Sanat liukuivat kuitenkin kauniisti eteenpäin, ja tämä toimi siltä osin kivasti. Luultavasti tätä avitti vielä se, että tulin juuri (pari tuntia sitten, lol) ulkoa koiran kanssa, ja oli aika siistiä katsoa tummaa taivasta ja tähtiä. Auttoi huomattavasti tunnelmaa. Kiitos!

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 690
  • ... and yet i smile.
Vs: Vain heijastukset
« Vastaus #2 : 02.01.2011 00:39:38 »
Oih tykkäsin.

Tämä oli mielestänni todella hyvä. Ekaksi kun aukaisin tämän ja luin alku tietoja ja luin kohtaa paritus, niin siinä kohtaa leukani loksahti auki. En ole koskaan törmännyt tämmöiseen paritukseen ja se oli varsin kiehtovaa. Tykkään nimittäin lukea rarea. Mut siis teksti oli sujuvaa enkä virheisiin törmännyt ;)

 Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Upsila

  • aallotar
  • ***
  • Viestejä: 1 248
    • and here are all your lies
Vs: Vain heijastukset
« Vastaus #3 : 06.01.2011 11:50:19 »
Poppy/Bellatrix, mielenkiintoista. Ja varmaan on aika selvää, että tätä paritusta en ole tainnut lukea ennen, mutta tykkäsin tästä kovin kuitenkin. Tajusin muuten tässä välissä, että en ole kommentoinut tekstejäsi vähän aikaan, pahoittelen, pitäisi varmaan enemmän nyt seurata aktiivisemmin!

Tykkäsin tästä kovin, kuten alussa sanoinkin; ihanaa lukea tälläistä romanceangstia, se sopii niin täydellisesti jotenkin tähän femmeparitukseen - hieman hämmentävää olisi nimittäin lukea tästä siirappista, se ei ehkä jotenkin iskisi, sillä Bella on kuitenkin kovin tummaluonteinen hahmo eikä varmasti alistu mitään hömppäröyhelöintiin puheisiin. Mutta kyllä hyvän kirjoittajan käsistä menee mitä vain. Ihanaa kuvailua tässä jälleen, tykkäsin älyttömästi taas sinun kuvailuistasi ja suluistasi, jotka täydentävät mukavasti korulauseita. Rakkaudesta on aina kovin mukavaa lukea, niistä kun väännetään niin erilaisia näkökulmia, että miksikäs ei tässäkään. Tykkäsin, että tässä oli vähän sellaista salaista tapaamista, molemmat tietävät, että koko juttu oli kiellettyä, mutta silti kumpikin halusivat nähdä toisiaan.

Bellasta on kovin kiehtovaa lukea usein miten, tässäkin hän on kovin tumman kehräävä. Korsettia käyttävä neitonen, jonka sinimustat kiharat hohkaavat yötä ja ääni miehisenkarhea, ah. Poppy ilmestyy ficceissä kovin harvoin kuin vain ohimenevänä sivuhahmona esimerkiksi moniosaisissa ja pitkissä ficceissä, mutta ihanaa lukea, että hän sai tässä aika suurenkin osan. Hän on niin hellyttävä, pehmeä ääninen, mutta silti niin vahva hahmo, että Bellakin ajatteli, että naisesta oli tullut vahva nainen, eikä hänestä itsestään. Ja loppukin oli niin ihana, häivähdyksen haikeaakin tässä.

Lainaus
(jotta eivät kuulu)
Vähän epäilyttää tämä kohta muuten, ajattelin, että kuuluisikohan sen olla oikeasti jotka  eivät kuulu?

Aivan upea teksti kuitenkin, tykkäsin miten sait melankolisuuden ja rakkauden yhdistymään vahvasti esiin ja tämä oli aivan hienoa luettavaa - kiitos tästä lukukokemuksesta! <3
I'd rather have one sunflower from you than a million roses from any other boy.

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 179
  • Until you believe
Vs: Vain heijastukset
« Vastaus #4 : 08.01.2011 11:01:40 »
Jostain syystä mua ei ollenkaan kammoksuttanut tämä paritus, vaan pikemminkin tämä oli suloinen ja juuri rarena hirveän mielenkiintoinen! Tosin ensin sekoitin Poppyn erääseen toiseen, mutta onneksi tajusin ficciä lukiessani, kuka olikaan oikeasti kyseessä. (:

Voisi hyvin kuvitella, että Bella/Poppy olisi oikeasti nuoruudessa eksyneet toistensa seuraan. Ja miten aika ja elämä olisi sitten repinyt heidät erilleen aivan sattumalta, ehkä vähän väkisinkin. Ja miten vuosien jälkeen se kaikki on edelleen tallella, muttei kumpikaan oikein ymmärrä ja ehkä enää osaa olla niiden tunteiden kanssa, kun kaikki on kuitenkin muuttunut, eikä kumpikaan ole se sama tyttö, jonka pään on nuoruus ja rakkaus sekoittanut.  En tiedä, saatoin ehkä tehdä vähän omiakin tulkintoja, mutta tuollaisen käsityksen sain ficistäsi, ja minusta tuo tunnelma oli oikeinkin uskottava ja ihana, jotenkin kaihoisa, mutta silti hyvin intensiivinen.

Pidän tosi paljon sun tyylistäsi kirjoittaa ja kuvailla, se on jotenkin niin suloinen, herkkä ja hauras. Välillä tietysti se taiteellisuus ja erikoisuus saattaa tuntua hieman yliampuvalta (en voi sille mitään, mutta inhoan tuota puolipilkkua (vai mikä sen nimi onkaan) ja samoin sulkeita, jotka minua tässäkin hitusen häiritsivät). Joihinkin kohtiin nuo sulkeet ja pilkut sun muut sopivat oikeinkin hyvin, mutta kun niitä käyttää liikaa, niin helposti ne alkavat vain ärsyttää. Toisaalta kuitenkin, ne ovat osa sun tyyliä, joka puolestaan on uskomattoman kaunis.

Vain heijastukset oli nimenä todella kaunis, ja kuvasi mun mielestä tätä koko Bellan ja Poppyn suhdetta hienosti. Yleensäkin, musta tämä ficci oli todella hyvä! Kielikuvat olivat kauniita ja sulautuivat tekstiin sekä sen hahmoihin luontevasti, ja kaikki oli paikallaan. Tunnelma ja hahmojen suhde jäi kihelmöimään jälkeenpäin, ja vaikka tässä oli surullinen vivahde, tuli tämän luettua oikeastaan aika suloinen fiilis itsellekin; Bellan ja Poppyn rakkaus ei ehkä ollutkaan kokonaan poissa. Olen ehkä hieman omituinen, mutta tästä parituksesta lukisi mielellään lisääkin! Varsinkin sinulta.
Lopuksi vielä iiihan muutama lainaus niistä kohdista, jotka tekivät muhun suurimman vaikutuksen:
Lainaus
tänään juhlaväri on musta ja vain toinen on siinä kotonaan.
Tämä oli todella kaunis lause, ja se kuvasi vieläpä niin loistavasi sitä tosiasiaa, kuinka erilaisia neitoset – tai siis naiset, oikeastaan olivatkaan.

Lainaus
Ja se toinen joka on pukeutunut liian vaaleisiin ymmärtää kyllä myös, aikanaan, ettei hänen melkein-kuin-prinssinsä tullut etsimään hänestä lämpöä, rakkautta, kaikkea sitä takaisin mitä ei enää yksinkertaisesti ole – toinen tuli hakemaan jotakin jota muistaa, jotakin joka palauttaisi voiman ja teräväkärkiset reunat mielen rispaantuneisiin kammioihin.
Lause oli ehkä aavistuksen liian pitkä, mutta pidin tosi paljon tuosta kohdasta, missä Bellaa kuvailtiin melkein prinssinä. Jotenkin tosi nerokas oivallus! Tuohon aikaan kuitenkin femmeily ei varmasti ollut ns. ”normaalia” (kuulostinpa taas huiman järkevältä) ja Poppy varmaan mielellään ajatteli Bellaa ehkä jopa hieman miehisenä osapuolena, ja toisaalta sellainen pienoinen raakuus ja dominoiva luonne saattoi ajaa Bellaa siihen rooliin. Eheeh, en tiedä, mutta tuo herätti ajatuksia ja oli minusta aivan ihastuttava yksityiskohta!

Huooh, tulipas huono ja vähä mitäänsanomaton kommentti, mutta mutta. Ihastuin, oli oikein ihana ja ajatuksia herättävä ficci! (: Kiitos!
All I wanted was you

Ava by Sinderella

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Vain heijastukset
« Vastaus #5 : 12.01.2011 18:30:32 »
Mortti, oi, kivaa, että olet eksynyt taas potterinkin pariin :3 Hih, osasin jo odottaakin, että joillekin mielikuva Poppysta on liian selkeä siitä kakkosleffasta, joten eipä tuo mitään - tunnen joka tapauksessa onnistuneeni, kun luit tämän kokonaan ja vielä kommentoitkin! Kiitos kommentistasi. (:

Natural, haha, ihanaa kuitenkin jos paritus toimii jollekin noinkin päin - tekee uteliaaksi eikä pelkästään inhota ja saa klikkaamaan sitä edellinen-nappia. Rare on <3 ja mukavaa jos pidit. Kiitos kommentista! (:

Upsila, ihanaa nähdä sinuakin kommentoimassa! Sun kommentit on aina tosi ihania ja piristäviä, niitä on mukavaa lukea. <3 Nytkin sait valtavan hymyn kasvoilleni. Bella tosiaan ei ole kovin siirappiin soveltuva hahmo, enkä osaisi sellaista ällösokeria kaiketi edes kirjoittaa - Bellatrixille sopii salailu ja angstromance, siksi kai tykkään niin kovin hänestä kirjoittaakin. Tuo jotta on jotta ihan tarkoituksella, mutta joo, pitää myöntää että hieman epäselvä kohta. Kiitos vielä kommentistasi ja anteeksi kauhean huono vastaus!

Sädekehä, voi apua, kiitoksia hirmuisesti jo näin aluksi ihanasta ja valtavan pitkästä kommentista! Tässähän ihan häkeltyy. Ilahduttavaa kuulla, että tykkäsit parituksesta, minustakin se oli mukava ja mielenkiintoinen - ja sun tulkinnat ei mennyt ollenkaan päin heiniä, vaan juuri nappiin. Ja saa nähdä, voi olla, että palaan tähän vielä, onhan tässä vielä 9 Poppyficciä kirjoitettavana tuon FF10:n takia. Mulla on tapana tosiaan viljellä nouta välimerkkejä turhankin paljon, ja se tekee kyllä näistä hieman raskaita ja epäselviä lukea, ja pahoittelen sitä - ne vaan ilmestyy aina jostain. :D Pitäisi varmaan joskus kokeilla jotain vähän karumpaakin tyyliä. Kiitos vielä kommentistasi, ja usko pois, se ei ollut ollenkaan mitäänsanomaton tai huono! (:
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.