Ikäraja: K-11
Fandom: Ajan pyörä
Yukimura lisäsi fandomin myös alkutietoihin.Genre: Drama, Romance,
Parit: Nemene Danemar Boann (Semirhage)/Saine Tarasind (Mesaana), Mierin Eronaile (Lanfear)/Beidomon
Haasteet: Perspektiiviä parittamiseen (Opettaja), random 10, FF50 (Valinnat)
A/N: Legendojen aikana V’sainen kaupungissa oli Collam Daan -niminen yliopisto, jossa Mesaana toimi opettajana. Mitään viittauksia siitä, että Semirhage olisi ollut oppilaana, ei ole. Sen sijaan Lanfear oli todella Collan Daamin tutkija.Samoin kuin Beidomon.
Mitä tuon ajan ajaheihin tulee, niitä tuli ja meni. Ei ollut samanlaista Keltainen on parantamista varten luokittelua, vaan ajah oli pikemminkin joukko samanhenkisiä Aes Sedaita.
Semirhage on OoC, mutta antakaa se anteeksi. Hän on vielä kohtalaisen viaton teinityttö, joka on ihastunut. Rakkaalla Nemenellän on vielä… kutakuinkin 200 vuotta aikaa muuttua sadistiksi.
Kysymyksiä, joihin ei ole vastauksiaSaine katsahti ryhmää oppilaita, jotka kuuntelivat häntä tylsistyneenä. Vain yksi tyttö takarivissä teki hartaasti muistiinpanoja. Kaikki luokassa tiesivät tästä pitkästä tytöstä, jonka tummat silmät olivat aina täysin ilmeettömät. Kukaan ei ollut nähnyt hänen hymyilevän.
Nemene oli legenda muiden Kelpuutettujen joukossa. Hän oli täydellinen oppilas, hiljainen, älykäs ja nopea oppimaan. Kuitenkin hän oli aina yksin. Muut oppilaat karttoivat ja pelkäsivät häntä, jopa jotkut opettajat myönsivät, että nuori nainen oli kammottava. Hänessä oli jotain, mikä sai muut ihmiset varuilleen.
”…Ja siinä kaikki tältä päivältä”, Saine lopetti tunnin. Tapansa mukaan Nemene oli viimeinen, joka lähti huoneesta. Ovella hän kääntyi vielä katsomaan Sainea olkansa yli tummissa silmissään surullinen ilme. Saine teki päätöksensä harkitsematta hetkeäkään.
”Onko sinulla kiire, Nemene?”
”Ei, Saine Sedai”, tyttö vastasi varovaisesti ja kääntyi kokonaan hänen puoleensa.
”Siinä tapauksessa pyytäisin sinua mukaani puutarhaan”, molemmat tiesivät, mikä Nemenen vastaus olisi. Kelpuutettu ei kieltäytynyt Aes Sedain käskystä, oli se esitetty kohteliaasti tai ei.
”Kyllä, Aes Sedai”, sanat lausuttiin äänensävyllä, joka kertoi, ettei tyttöä voinut vähempää kiinnostaa puutarha. Silti he kävelivät käytävillä vierekkäin keskustellen yleisistä asioista. Nemene oli kyllä yrittänyt kävellä Sainen takana, kuten tapana oli, mutta opettajatar oli tehnyt siitä lopun hyvin nopeasti.
Yliopiston sisäpihalle oli rakennettu suuri puutarha, jota puutarhurit hoitivat säännöllisesti. Suuret puut varjostivat leveitä polkuja, joita tuoksuvat kukkapenkit kehystivät. Korkealla taivaalla Sharom kimalteli hopeisten ja sinisten kupolien yläpuolella.
”Nemene, tiesitkö, että Sharom rakennettiin, koska tutkijat halusivat näyttää, mihin he pystyvät? Sillä ei alkujaan ollut mitään muuta tarkoitusta”
”Tiesin, Aes Sedai”
”Pelkkä Saine riittää”, opettaja huokaisi väsyneesti ja istui yhden suuren puun juurelle.
”Jos niin haluatte, Saine”, Nemene vastasi hämmentymättä lainkaan. Hän oli tyyni päältä mutta hämillään. Miksi opettaja oli halunnut puutarhaan? Vaikka kasvit olivat kauniita, ogierit, jotka pitivät huolta niistä, olivat pelottavia. Monet Noviisit välttelivät puutarhaa päivisin ja kieltäytyivät menemästä lähellekään öisin.
”Minusta tuntuu, että sinä olet hyvin samanlainen kuin ne tutkijat, Nemene”
”Mitä tarkoitatte, Aes- Saine?” Tytön silmissä välähti uteliaisuus. Saine ehti havaita sen, koska hän oli oppinut lukemaan ilmeetöntä tyttöä tämän käydessä hänen oppitunneillaan.
”Olet legenda Kelpuutettujen joukossa. Äläkä yritä kiistää sitä” Saine sanoi topakasti, kun tyttö avasi suunsa. ”Nemene, olen opettanut tässä akatemiassa seitsemän vuotta. Koko aikana yksikään Noviisi, eikä moni Kelpuutettu, ole saanut yksityistunteja Parantamisessa.”
”En ymmärrä, mitä yritätte sanoa, opettaja”, Semirhage vastasi. Hän kohtasi opettajansa kiihkeän katseen suoraan, mutta liikahti hermostuneesti.
”Kyllä tiedät, Nemene”, Saine katsoi edessään seisovaa tyttöä huvittuneesti. Hän nousi hitaasti ja sipaisi tytön poskea ohimennen.
He puhuisivat lisää myöhemmin, kun Nemene olisi valmis.
**
Mierin virnisti itsekseen katsoessaan hieman vasemmalla seisovaa tyttöä. Oli hyvin harvinaista nähdä pitkä tyttö vaeltelemassa puutarhassa päämäärättömästi. Tyttö leikitteli hiuksillaan, eikä edes huomannut tutkijaa, joka tarkkaili häntä puiden suojasta.
”Nemene?” Mierin kutsui tytön takaisin maan päälle. Hän piti kasvonsa ilmeettöminä tytön hätkähtäessä yllättyneenä.
”Aes Sedai, en huomannut teitä”, tyttö niiasi ja painoi katseensa maahan.
”Sinun ei ollut tarkoituskaan, lapsi” Lanfear vastasi kuivasti. Nemene ei olisi saanut nostaa katsettaan maasta. Kelpuutettu ei saanut katsoa Aes Sedaita silmiin. Jos Nemene ei olisi laskenut katsettaan heti, Mierin olisi lähettänyt hänet rangaistavaksi.
Tutkija yhtyi Beidomonin vaateeseen, ettei yliopistoon päästettäisi Noviiseja tai Kelpuutettuja, vaan heidät koulutettaisiin muualla. Heistä oli suurimmaksi osaksi harmia, vaikka he pitivät Saine Tarasindin kaltaiset Aes Sedain kuvatukset poissa oikeiden tutkijoiden tieltä.
Vai että kouluttajien ajah? Vai halusivat ne surkimukset perustaa oman ajahin? Koko yliopisto kuohui moisen vaateen esittämisen jälkeen. Ja vaateen oli tietenkin esittänyt Tarasind.
”Sanohan, lapsi, mikä on suhteesi Saine Tarasindiin?”
**
Nemene kiiruhti pois puutarhasta, mutta pysähtyi vilkaisemaan Sharomia. Valtava valkoinen pallo, sitähän se oli, vaikka kuulostikin kammottavalta, leijui korkealla yliopiston yläpuolella. Tyttö nielaisi kauhusta, kuten aina nähdessään tutkimuskeskuksen.
Se pysyi ilmassa Mahdin avulla. Pelkkä ajatus sai hänet voimaan pahoin. Entä jos se putoaisi? Pallon halkaisija oli tuhansia jalkoja.
Miksi Mierin Sedai oli kysynyt häneltä Sainesta? Saine Sedai oli hyvä opettaja. Hän oli mukava ja taitava. Nemene oli kuullut koko muun akatemian tavoin naisen vaateesta saada perustaa opettajien ajah, sisarkunta, joka koostui vain opettajista. Hän ymmärsi, miksi eliitti, eli tutkijat eivät pitäneet vaateesta, sillä se kavensi heidän valta-asemaansa.
Nemene saattoi heikkoina hetkinään myöntää itselleen pitävänsä Sainesta hiukan normaalia enemmän. Mitä siitä? Se oli vain typerä ihastuminen, joka menisi kyllä ohi. Jokainen Kelpuutettu ihastui johonkin opettajaan ja koska tyttöjä opettivat vain naispuoliset Aes Sedait ja pojat pidettiin muissa tiloissa, petisisaruus oli yleistä.
Silti hän ei saanut mielestään naisen kevyttä kosketusta, joka sai perhoset lepattamaan vatsassa.
**
”Miten ihmetytön kanssa meni, Selene?” Beidomon kysyi ja siveli partaansa. Hymy kätkeytyi ruskean parran taa, mutta silmät tuikkivat ilkikurisesti kavaltaen miehen, jota ei ikinä uskoisi yhdeksi parhaista tutkijoista.
”Montako kertaa olen kieltänyt lausumasta sitä nimeä, Beidomon?” nainen kivahti.
”Mutta, Mierin, sinä olet jumalattareni. En voisi elää ilman sinua”, mies vastasi vilpittömästi. Hän hymyili poikamaisesti, kun tutkijanainen huokaisi ja pudisti päätään.
”Sinä olet toivoton tapaus, Beidomon. Se tyttö on täysin Tarasindin lumoissa.
Kuten kaikki muutkin hänen oppilaansa,” Mierinin äänestä kuului syvää inhoa. Tarasind oli nolla. Miksi nainen ei voinut tyytyä opettajan virkaan ja kuolla pois? Mieluiten heti.
”Ollapa taas nuori…” Beidomon huokaisi haaveilevasti.
”Et kai sinäkin?!”
”Hän on nätti, Selene. Tosin ei lähellekään yhtä kaunis kuin sinä”
”Jatka tuota rataa ja muutut sokeriksi…” Mierin vastasi mutta hymyili.
”Onko sinun pakko olla aina niin armoton? Sääli vanhaa miestä, Selene”, Beidomon parahti teeskennellyn onnettomana. Todellisuudessa hän nautti sanailusta.
”Olet vasta 200 vuotta, Beidomon rakas”
**
Saine rakasti yliopiston kirjastoa valtavasti. Siellä oli satoja, tuhansia kirjoja. Koko maailmassa ei ollut toista Collam Daanin kirjaston veroista paikkaa. Kirjasto oli hänen turvansa muulta maailmalta.
Saine ei ollut typerä, hän tiesi, kuinka moni vihasi häntä, koska hän oli uhmannut tutkijoiden ehdotonta valtaa. Hän itsekin olisi vihannut itseään, jos olisi ollut tutkija, muta hän ei ollut kelvollinen.
Tutkijaksi pääsivät vain parhaat, eikä hän ollut todella hyvä missään. Hän ei ollut voimakas Mahdissa kuten Mierin, hänellä ei ollut huomattavia kykyjä Parantamiseen kuten Nemenellä tai Ilyenan taitoa hallita säätä.
Hän antaisi mitä vain päästäkseen tutkijaksi. Se oli ollut hänen unelmansa lapsesta asti, siitä asti, kun hän oli ensimmäisen kerran nähnyt V’Sainen.
”Saine, tämä kaupunki kantaa nimeäsi. Olen varma, että sinun kohtalosi määrätään täällä.” Hän muisti veljensä sanat, kun tämä oli johdattanut hänet yliopistolle.
Vuosien jälkeen hän oli opettaja. Matkalla hän oli tavannut monia ihmisiä, saanut ystäviä, mutta hän ei ollut päässyt tavoitteeseensa: Sharomiin. Välillä hän valehteli itselleen, että opettaminen oli sitä, mitä hän halusi. Oppilaat pitivät hänestä, sen huomasi heidän kasvostaan.
Maan kamaralla hänestä pidettiin, miten olisi taivaalla? Saisiko hän kokeilla siipiään vai ammuttaisiinko hänet alas?
Kirjaston ovi narahti kaukaisuudessa ja hiljaiset askeleet kaikuivat tyhjien hyllyrivien välissä. Joku etsi häntä.
”Saine Sedai?”
**
Nemene oli hermostunut kulkiessaan kirjaston läpi. Aavemainen hiljaisuus kietoutui hänen ympärilleen jokaisella askeleella. Kirjastossa oli jotain vialla, tunnelma oli kireämpi. Tai sitten hän oli liian hermostunut.
”Voit joko liittyä minuun tai katsoa avuttomana, kun tuhoan rakkaan opettajasi”, Mierin Sedain sanat kaikuivat hänen mielessään askelten tahdissa. Nemene ei hetkeäkään epäillyt, etteikö tutkija toteuttaisi uhkaustaan.
”Saine Sedai?” hän huusi uudestaan, epätoivoisena. Pelko kuristi häntä.
”Nemene, mitä sinä täällä teet?” tyttö olisi voinut pyörtyä helpotuksesta kuullessaan opettajan äänen. Hän heittäytyi vanhemman naisen kaulaan ja antoi aistiensa rentoutua tämän läheisyydessä.
”Opettaja, teidän on varottava…” hän kuiskasi Sainen korvaan, kun hän tunsi voimakkaan kanavoijan lähellään.
**
Hänet oli kilvetetty miehen toimesta. Mierin katsoi häntä kylmillä silmillään ja unohti hänet. Sen sijaan hän veti Sainen pitkistä hiuksista naisen seisaalleen.
”Oliko sinun pakko tunkeutua alueelleni, surkimus? Olisit kelvannut opettajaksi, olet jopa siedettävä siinä”
”Saine Sedai!” Nemene kiljaisi huomattuaan miehen lähestyvän uhkaavasti.
”Vaiti!” Mierin sihahti ja läimäisi häntä kiivaasti. Nemene tunsi ilman punoksien sitovan hänet aloilleen, kun Mierin jatkoi Sainen uhkailua. Tutkija lupasi tehdä opettajan elämästä maanpäällisen helvetin, jos tämä jatkaisi rajojen työntämistä.
Luotuaan viimeisen halveksivan silmäyksen hän lähti kirjastosta mies kannoillaan.
”Saine Sedai?” Aes Sedai valahti lattialle kalpeana vaitonaisena. Viha, joka leimusi hänen silmistään, tuntui polttavan koko kirjaston.
**
Nemene istui vuoteellaan kauhuissaan. Saine Sedai oli muuttunut, opettajasta oli tullut etäinen ja sulkeutunut. Hän ei hymyillyt oppilailleen ja hänen silmänsä tummuivat vihasta, jos joku mainitsi tutkijat.
Tyttö oli kerännyt rohkeutensa aikomuksenaan kertoa tunteistaan, mutta Saine Sedai oli ollut kylmä häntä kohtaan, eikä jäänyt juttelemaan. Raivoissaan Nemene oli huutanut pitävänsä opettajasta. Tunnustus oli yllättänyt hänet itsensäkin ja siinä vaiheessa kaikki oli mennyt pieleen.
Saine Sedai oli pysynyt sulkeutuneena. Hän ei ollut hymyillyt, katsellut vain kun Nemene oli itkenyt ja pyytänyt opettajaa luottamaan. Saine Sedai oli kysynyt, mitä hyötyä luottamisesta oli.
”Tule takaisin, kun olet saanut selville, Nemene”, nainen oli sanonut ja astunut ulos luokasta, pois Nemenen ulottuvilta.
Mitä hyötyä luottamuksesta oli? Nemene ei tiennyt, hän ei luottanut keneenkään. Hän toivoi, että olisi luottanut. Ilman vastausta hän ei tapaisi Sainea kenties koskaan. Opettaja oli sanoutunut irti ja jättänyt kirjeen hänelle.
”Avaa se, kun tiedät vastauksen”, nainen oli ohjeistanut.
Nemene ei tiennyt.
***
Fin
A/N2: Argh, mikä näitten onnellisten loppujen kirjoittamisessa mättää? *hakkaa päätä seinään* Tämän piti olla fluffia ja päätyi… No, ainakin tiedetään, miksi Semirhage vihaa Lanfearia (Semirhage on taatusti pitkävihaista tyyppiä)
Selene = kuun jumalatar muistaakseni kreikkalaisessa mytologiassa. Saattoi olla myös roomalainen mytologia…
Myöhemmin päästään myös tapahtumaan, joka tuhosi Sharomin. (Kunhan löydän oikeat suomenkieliset termit
)