Lumille: Joo, Bellasta tuleepi pehmo
Etenkin nyt kun hää menee naimisiin Remuksen kanssa. Niin joo, ne analyysit...
Hermione: Jei, kiva että tykkäsit. Ja kyllä, kyllä, Bella on aikas paras
Natural: Haa, olen sentäs onnistunut yllättämään - se oli tarkoituskin
Eikä mitään, kyllähän sitä varmaan itse kukin jollain tavoin sitä peliä jännitti (sanoo senna, joka uskalsi koko peliä katsoa vain kuusi viimeistä minuuttia...
)
Luna Lovekiva: Kiitoksia. Ja eiväthän ne häät vielä olleet, suunnitelmat vasta
Tässä luvussa sen sijaan... No, enpäs vielä sanokaan yhtään mitään.
Beatrice: Olen kyllä ihan samaa mieltä sun kanssas - vain Bella kykenee olemaan niin pahasti päästään vialla, että menee naimisiin alle 24 tunnin varoitusajalla
Kyllä se oli hieno sydän ja on kiva, kun Bethy ja Bella on läheisiä toisilleen, parhaat ystävät. Heh, hiuskriisi
*antaa tekohengitystä*
A/N: Heeei, semmoinen huomio tähän lukuun, että keskellä tekstiä jossain on linkki, toivottavasti löydätte. Yritin sen (niiden) avulla hieman viitoittaa, minkä näköistä tarkoitan, kun en sitä sen paremmin osannut kuvailla
Saatte sitten siinä vaiheessa, jos ja kun sen löydätte niin tietää, mikä oli ja minkä näköinen. Heh, olenpas taas loistava piirtäjä
IV luku
HäätSe aamu oli kiireinen meille kaikille. Draco ei suostunut pukeutumaan häntä varten huolella valittuun sulhaspojan pukuun ja Isabelle konttaili ympäri kartanoa sotkien oman mekkonsa. Meillä kaikilla oli kädet täynnä työtä, vaikka kartanossa olikin viisi aikuista ja muutamia kotitonttuja hoitamassa asioita.
Cissy oli koristelemassa oleskeluhuonetta, jossa vihkiminen tapahtuisi. Samaan aikaan Lucius koetti epätoivoisesti pukea Dracoa.
”Draco, sinun täytyy pukea tämä päällesi”, Lucius yritti väsyneenä pojan temppuiluun.
”Ei!” Draco kieltäytyi päättäväisesti.
”Miksi et?” Lucius kysyi. ”Etkö sinä tahdo, että Bella-tädin tärkeä päivä onnistuu?”
”Bella-täti?” Draco hämmästyi. ”Missä Bella-täti on?”
”Bella-täti on valmistautumassa tärkeään hetkeen”, Lucius selitti. ”Ole nyt kiltti ja anna minun pukea tämä päällesi.”
”Tahdon Bella-tädin!” Draco huusi.
Lucius suoristautui huokaisten syvään.
”Mitä minä sinun kanssasi oikein teen?” Lucius kysyi.
Juuri silloin tulin huoneeseen. Lucius katsoi minua epätoivoisena.
”Auta minua, Bethy”, Lucius pyysi. ”Minä en enää tiedä mitä tehdä.”
”Katsotaanpa”, tuumasin hymähtäen.
”Tahdon Bella-tädin!” Draco taas huusi.
”Minun ehdotukseni olisi Bella”, totesin. ”Muita keinoja ei ole.”
”Mutta ehtiikö hän?” Lucius kysyi.
”No saa luvan ehtiä”, sanoin.
Kipaisin yläkertaan Bellan huoneeseen, jota pystyi sillä hetkellä sanomaan jopa siistiksi. Bella itse istui sängyllä yönsiniseen aamutakkiinsa pukeutuneena ja katsellen ikkunasta ulos. Hääpuku oli hänen sylissään.
”Bella?” kysyin.
Bella kääntyi katsomaan minua. Hänen ilmeensä oli tyhjä.
”Niin?” hän kysyi.
”Onko kaikki hyvin?” tiedustelin.
”On”, Bella sanoi. ”Minua vain hieman jännittää tämä kaikki.”
”Se on aivan normaalia”, totesin. ”Minuakin jännitti... silloin.”
”Mutta onko sinulla kaikki hyvin?” Bella kysyi. ”Näytät huolestuneelta.”
”Minulla kyllä on kaikki hyvin”, vastasin. ”Mutta samaa en voisi sanoa Luciuksesta. Draco ei suostu pukeutumaan juhlakaapuunsa. Hän tahtoo vain sinut sinne.”
”No, sitten minä tulen”, Bella sanoi ja nousi ylös.
Bella laski hääpukunsa hellästi sängylle. Hän katsoi sitä hetken ja seurasi sitten minua alakertaan.
Draco makasi huutaen lattialla. Lucius istui pöydän ääressä pää käsiä vasten painettuna.
”Mikä hätänä, Draco?” Bella kysyi ja kyykistyi pojan viereen. ”Miksei sinulla ole juhlakaapua päälläsi?”
Draco nousi istumaan ja katsoi Bellaa suu mutrussa.
”Minä en tykkää juhlakaavuista”, Draco ilmoitti. ”Minä en tahdo sitä.”
”Mutta nyt sinun täytyisi pukea se päällesi”, Bella sanoi. ”Tiedätkö, on suuri päivä. Silloin sinun täytyy olla hienosti pukeutunut. Jos et ole hienosti pukeutunut, et voi saada kunniatehtävää.”
”Mitä tehtävää?” Draco kiinnostui.
”Saat kantaa sormuksia”, Bella lupasi. ”Mutta vain jos pukeudut juhlakaapuun. Muuten Amanda saa kantaa sormukset.”
”Ei”, Draco pyöritteli päätään. ”Minä kyllä kannan ne. Minä pukeudun juhlakaapuun.”
”Kiitos, Draco”, Bella hymyili. ”Sinä olet hieno poika.”
Bella nousi seisomaan ja pörrötti pojan hiuksia.
”Tule mukaani, Bethy”, Bella pyysi. ”Tarvitsen apua puvun kanssa.”
Nyökkäsin ja seurasin Bellaa tämän huoneeseen. Bella otti aamutakin pois päältään ja heitti sen sängylleen. Aamutakin alla hänellä oli luonnonvalkoinen alusmekko. Mekko oli läpikuultavaa kangasta ja paljasti altaan hoikan vartalon.
Bella otti hääpuvun sängyltään ja pujotti sen päällensä.
Hääpuku oli kiiltäväpintaista, hieman punertavaa kangasta. Yläosa oli olkaimeton ja korsettimainen. Puvun alaosa leveni helmaa kohden, muttei mitenkään erityisen paljon.
”Voisitko sitoa nuo nauhat?” Bella kysyi.
Astelin Bellan taakse ja otin käsiini korsetin hopeiset nauhat.
”Miten kireälle?” kysyin. ”Niin ettet saa henkeä, pyörryt ja häät joudutaan perumaan?”
”Ei nyt sentään”, Bella naurahti hermostuneena. ”Kyllä sinä osaat ne laittaa.”
Kiristin nauhoja hieman ja solmin ne sitten rusetille. Bella pujotti jalkaansa hopeiset korkokengät. Sitten hän kääntyi katsomaan minua ja hymyili hermostuneena.
”Miltä minä näytän?” Bella kysyi huultaan purren.
”Kauniilta niin kuin aina”, vastasin.
Se oli totta. Bella oli kaunis. Punertava kangas sopi hänelle paremmin kuin hyvin, paljon paremmin kuin se musta, jota hän tavallisesti käytti. Hopeiset nauhat korsetissa ja hopeakengät korostivat kauniisti hänen tummia silmiään ja hiuksiaan.
”Minä olen unohtanut jotain”, Bella yhtäkkiä sanoi ja katsoi minua hätääntyneenä. ”Olen unohtanut jotain, Bethy. Minulla ei vain ole hajuakaan, mitä se jokin on.”
”Rauhoitu”, tyynnyttelin. ”Minä tiedän, mitä sinä olet unohtanut.”
”Tiedätkö?” Bella kysyi.
”Tiedän”, nyökkäsin. ”Nimittäin tämän.”
Poimin pöydältä tiaran, jota koristi pitkä huntu. Asetin sen Bellan päähän.
”Kiitos”, Bella huokaisi helpotuksesta. ”Mitä minä tekisinkään ilman sinua?”
”Olisit paniikissa”, naurahdin. ”Mutta minä menen nyt. Kai sinä pärjäät?”
Bella nyökkäsi nielaisten.
”Hyvä niin”, totesin. ”Tulen hakemaan sinut sitten, kun on aika.”
Bella nyökkäsi toistamiseen. Käännyin kannoillani. Olin jo astumassa ovesta ulos käytävään, kun kuulin Bellan äänen.
”Bethy?”
”Niin?” kysyin.
”Minua jännittää”, Bella sanoi.
”Koetan vain rauhoittua”, kehotin. ”Kyllä kaikki hyvin menee. Sinulla ei ole mitään syytä jännittää. Ota ihan rauhassa.”
”Kiitos”, Bella hymyili. ”Kaikesta.”
Hymyilin takaisin Bellalle ja poistuin huoneesta.
Oleskeluhuoneessa oli täysi tohina päällä. Draco oli vihdoin ja viimein saatu puettua ja nyt poika pomppi Amanda perässä ympäri huonetta. Amanda puolestaan juoksi minulle tuntemattoman tytön kintereillä.
Tämä tyttö oli noin kymmenvuotias, pienikokoinen ja laiha. Tytöllä oli kirkkaansiniset silmät ja kullankeltaiset hiukset. Hän oli pukeutunut vaaleansiniseen juhlakaapuun.
”Bethy”, kuulin Cissyn. ”Siinähän sinä olet. Kaikki kunnossa?”
Käännyin Cissyn puoleen. Tämä oli niin kaunis valkoisessa mekossaan.
”On kyllä”, sanoin. ”Häntä vain hieman jännittää. Muuten kyllä.”
”Bethy, minun täytyy esitellä sinut...” Cissy mietti ja vei minut erään naisen luo.
Tällä naisella oli ruskeat hiukset ja silmät. Kun katsoin häntä tarkemmin, näin hänessä jotain tuttua. Sitten tajusin, että hän muistutti melko lailla Bellaa.
”Tässä on Andromeda, isosiskoni”, Narcissa sanoi. ”Andromeda, tässä on Embeth, Bellan hyvä ystävä ja kaaso.”
”Hei”, Andromeda tervehti ja puristi kättäni lämpimästi hymyillen. ”Sano vain Meda, niin kaikki tekevät.”
”Ja minua saa sanoa Bethyksi”, sanoin.
”Ja tässä on Medan mies, Ted”, Cissy kertoi.
Kättelin häntäkin. Mies oli erittäin miellyttävännäköinen, tummatukkainen ja ruskeasilmäinen, ja hänen kädenpuristuksensa oli rehellinen ja lämmin.
”Nymphadora!” Meda huikkasi nuorelle tytölle. ”Tule tänne.”
Tyttö tuli luoksemme. Kulmani kurtistuivat. Nyt tytöllä oli punaiset hiukset. Ja minä kun olin ollut aivan varma, että äsken hänen hiuksensa olivat olleet vaaleat.
”Tyttäremme Nymphadora”, Meda esitteli.
”Hei”, hymyilin ja ojensin tytölle käteni, johon tämä tarttui reippaasti.
”Sano Dora”, tyttö sanoi. ”Älä koskaan Nymphadora.”
Dora vilkaisi äitiään murhaavasti.
”Vihaan nimeäni”, Dora mutisi. ”Se on typerin nimi maailmassa. Onko tuo sinun tyttäresi?” hän sitten kysyi. ”Amanda?”
”On kyllä”, vastasin.
”Hän on kiva”, Dora sanoi.
”Äiti!” Amanda huusi. ”Milloin tämä alkaa!”
”Ihan pian kultaseni”, vastasin. ”Vielä pieni hetki. Missä Belle on?”
Amanda kohautti olkiaan.
”Oletteko te nähneet Belleä?” kysyin lähinnä Cissylta.
”En nyt pieneen hetkeen”, Cissy muisteli. ”Viimeksi näin hänet... odotas... eteisessä, kun Medan perhe tuli.”
Hymyilin anteeksipyytävästi ja kiiruhdin eteiseen. Siellä ei kuitenkaan ollut ketään. Vilkaisin portaita ja mieleeni iski ajatus. Entäs jos...?
Juoksin portaat ylös ja sitten pitkin käytävää etsien Isabelleä katseellani. Pysähdyin Bellan huoneen oven eteen kuullessani sieltä naurua. Koputin oveen ja avasin sen.
Siellä Isabelle oli, kummitätinsä sylissä. Bella vilkaisi ovelle kuullessaan sen aukeavan.
”Hei”, Bella hymyili.
”Kamala, kuinka minä säikähdin”, totesin ja astuin sisälle huoneeseen. ”Et saa katoilla tuolla tavalla, Belle.”
Otin Isabellen syliini. Siinä samassa kuulin käytävästä kiireisiä askeleita ja Cissy tuli huoneeseen.
”Ai, Belle löytyi, hyvä”, Cissy sanoi. ”Bella, on aika.”
”Me tulemme”, Bella lupasi ja Cissy lähti.
”Valmista?” kysyin.
Bella nyökkäsi. Hänen silmänsä olivat levottomat, hermostuneet. Menimme alakertaan oleskeluhuoneen oven ulkopuolelle. Siellä meitä odottivat Draco ja Amanda.
”Nytkö se alkaa, äiti, nytkö?” Amanda kysyi innoissaan.
”Nyt”, vastasin hymyillen.
Musiikki alkoi soida hiljakseen. Avasin oven, ja Draco ja Amanda kävelivät käsi kädessä oleskeluhuoneeseen Bellan edellä.
