Author: Solembum
Genre: Romance
Fandom: Mortal Instruments, Tuhkakaupunki
Rating: K11
Pairing: Alec/Magnus <3 + Isabelle,Simon,Clary,Jace
Warnings: fluffy! (ei jatkoa
Mistelille, mutta tarinassa oletetaan, että kaikki hahmot tietävät Alecin ja Magnuksen räiskyvästä suhteesta)
Disclaimer: Jokaikinen ihana hahmo kuuluu Cassie Clarelle, jota suorastaan jumaloin
(varsinkin jos hän olisi tehnyt Alecista hippusen rohkeamman - nyt mun täytyy aina korjailla vähän sitä piirrettä itsekseni)
Summary: Uudenvuoden aatto! Isabelle jengeineen pilaa Alecin ja Magnuksen romanttisen illan ei-niin-hauskalla ideallaan
A/N: okei, tää ei oo ihan samanlaista mitä oon ennen kirjottanu, mutta yritin edes vähän pitää samaa linjaa kun muissa MI ficeissäni... Keskustelua on paljon (suhteutettuna tekstin ei-niin-huikaisevaan pituuteen) ja kuvailu jää vähän vähemmälle. Kertokaa, jos tää on kamalan epäselvä, en oo hionu tätä kovin kauaa, kun halusin ehtiä julkaseen tänään, kun kerran on uusivuosi!:) MALEC <3 forever
UudenvuodenlupauksiaMagnus avasi asuntonsa painavan puuoven sinisinä liekehtivien sormiensa laiskalla heilautuksella. Vapaalla kädellään hän haroi hiuksiensa säkenöivää piikkimerta kimalteen ropistessa hänen luonnonvalkoisen pitsipaitansa röyhelöiselle kaulukselle ja pyyhkäisi kuin ihmeen kaupalla silmilleen karkailleet, sinisenmustat suortuvat suippokärkisten korviensa taakse. Hän tuhahti pahantuulisena kiskaisten hopeaisina hohtavien, tiukkojen farkkujensa kärsineen vetoketjun kiinni ja sulki lanteillaan keikkuvan, limenvihreän niittivyön kaarevan soljen hiljaisen napsahduksen saattelemana.
Magnus huokaisi kyllästyneenä. Päävelhon kalenteri oli vuoden jokaisena päivänä väärällään merkintöjä, pursusi ylimääräisiä muistilappuja ja maksamattomia, puoliksi unohdettuja, rypistyneitä laskuja – lukuunottamatta uudenvuoden aattoa, jolloin hänellä oli lakisääteinen oikeus pitää vapaata. Ja vapaata hän todellakin aikoi pitää, vaikka itse enkeli Raziel olisi ollut kuolemansairas.
Miksi siis Brooklynin avuttomat alamaailmalaiset tarvitsivat aina apua juuri silloin, kun oli Magnuksen vuoro rentoutua? Silloin, kun hänellä oli jo valmiiksi tuhat rautaa tulessa? Tai – jos asiaa tarkemmin ajatteli – tällä kertaa kylläkin vain yksi. Alec.
”
Magnus?”
Magnus kohotti katseensa äänen suuntaan ja irvisti nähdessään Isabellen tutut, kapeat kasvot ja tummien otsahiusten alta tuikkivat, mustat silmät ovenraossa. Eikä Isabelle tietenkään ollut yksin – hänen takanaan hajanaisena henkivartiokaartina seisoivat kultatukkainen, ylimielisen sarkastinen enkelipoika Jace, epävarmasti liikehtivä wannabevampyyri Simon ja porkkanapäinen, pingviinin pituuskasvun omaava, smaragdisilmäinen Clary.
”
Uskomattoman älykäs huomio. Minä itse, mahtavassa persoonassani”, Magnus puuskahti kärsimättömänä. ”Kuinka voin auttaa?”
”Me etsimme Alecia”, Clary ilmoitti.
”Eipä ole näkynyt.” Magnus nojaili rennosti pähkinäpuiseen ovenkarmiin.”Elintärkeät kauneusuneni kutsuvat, joten jos sallitte – ”
Isabelle huokaisi kyllästyneenä. ”Älä leiki tyhmää, velho. Me
tiedämme, että Alec on täällä.”
”
Todennäköisesti ilkosen alasti”, Jace mutisi Isabellen harmaaseen villakangastakkiin verhotun selän takaa silmiään pyöritellen. Magnus kirosi hänet mielessään tulisena hohkaavan hornan syvimpiin syövereihin. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt, mitä kaunista Alec näki kieroutuneessa melkein-veljessään, jolla oli selvästikin tyhjyridemonin huumorintaju.
”Ikävä tuottaa teille pettymys – ”
”Pää kiinni, Magnus. Alecin yksinäiset jalanjäljet mutkittelevat Instituutin takaovelta Brooklynin sokkeloisen katuverkoston läpi suoraan sinun ovellesi.” Isabelle virnisti vinosti.
”Voi paska. Minä
vihaan lunta!” Magnus nyrpisti nenäänsä.
Isabelle hymyili leveästi suorat, valkoiset hampaat säihkyen katulamppujen loisteessa. ”Joten jos mitenkään viitsisit – ”
Magnuksen hartiat lysähtivät hänen väistyessään vastahakoisesti oviaukosta. ”Alec, rakas,” hän kiljui olohuoneen suuntaan, ”pue paita päällesi! Saimme vieraita!”
”
Arvasin”, Jace hymyili omahyväisesti laahustaessaan sisälle Magnuksen tunkkaisen eteiseen.
*
Alec istui Magnuksen lämpimässä, tutun turvallisessa sylissä ultramariininsinisellä sohvalla tämän pölyisessä olohuoneessa. Hänellä oli yllään vain Magnuksen vaaleansiniset, silkkiset pyjamahousut ja räikeän raidalliset, nuhjaantuneet villasukat. Hän risti kalpeat käsivartensa paljaan, suurimmaksi osaksi haalistuneiden riimukuvioiden juovittaman rintansa peitoksi ja mulkaisi kärttyisenä Magnuksen suuntaan. Magnuksen meripihkanväriset kissansilmät vastasivat hänen piikikkääseen katseeseensa ilkikurisina tuikkien.
”
Viimeisen kerran Alec, minulla ei ole harmaintakaan hajua, mihin koinsyömä paitasi on kadonnut!” Magnus nauroi Alecin häpeilevälle ilmeelle. ”Ja olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että näytät täydelliseltä ilman paitaa – suorastaan syötävän suloiselta.”
”Ei lisää likaisia yksityiskohtia”, pyysi nolostunut Simon.
”Kannattaisi varmaan etsiä
makuuhuoneen suunnalta...” Jace kohotti kulmiaan vihjailevasti.
”Emme ehtineet vielä sinne asti”, Magnus tokaisi totuudenmukaisesti.
”Mag!” Alec mumisi kiusaantuneena. Magnus kietoi kätensä Alecin vyötäisille ja painoi kevyen suudelman tämän pehmeille huulille puristaen hänet tiukasti itseään vasten. Alec rentoutui tahtomattaan ja suukotti hellästi Magnuksen suupieltä. ”
Niin, rakas?” Magnus kuiskasi huulet hipoen Alecin korvaa. ”Emmekös me olleet matkalla makuuhuoneeseen ennen keskeytystä?” Alec nyökkäsi lähes huomaamattomasti.
”Ottakaa vähän etäisyyttä”, komensi Isabelle hymyillen.
Magnus kaatoi punastuneen Alecin selälleen nahkaiselle sohvalle ja kiipesi varovaisesti istumaan hänen lanteilleen. Alec unohti vaivaantuneen olonsa Magnuksen suudellessa hänen paljasta vatsaansa kärsimättömillä huulillaan. Hän tarttui tärisevin käsin Magnuksen pitsipaidan kaulukseen ja kiskoi tämän päälleen uhraamatta ajatustakaan järkyttyneenä tuijotavalle yleisölle.
”Korjaan;
paljon etäisyyttä!” Isabelle rypisti otsaansa. Magnus tuhahti vastahakoisesti kasvot hengästyneen Alecin niskassa ja nosti tämän takaisin syliinsä.
”Kiitos.” Isabelle virnisti tyytyväisesti. ”Okei. Kuten kaikki tietävät, nyt on uudenvuoden aatto ja aika juhlia – ”
”Sitähän me olimme suunnitelleet”, jupisi Magnus. Alecin poskille kohosi tumma puna ja hän painoi päänsä.
” – ja tehdä uudenvuodenlupauksia!” jatkoi Clary.
”Voi ei”, Jace huokaisi pörröttäen hiuksiaan.
”Ja jotta tämä olisi
oikein kivaa”, sanoi Isabelle silmät loistaen, ”kukaan ei saa itse päättää omaa lupaustaan, vaan muut keksivät sen hänen puolestaan!”
”
Voi ei!” Simon toisti epätoivoisesti.
”Ihanaa, Simon tahtoo olla ensimmäinen!” hihkaisi Clary. Isabelle kikatti iloisesti.
Simon loi häneen myrkyllisen katseen. ”Naiset ensin vaikka heikoille jäille.”
”Kannatetaan”, Jace murahti.
”Selvä. Minä aloitan”, myöntyi Isabelle. Simon huokaisi helpottuneena ja nojautui rennosti vasten sinisen sohvan selkänojaa.
”'Annan veljeni viettää uuttavuotta himokastakin himokkaamman poikaystävänsä seurassa ilman vastenmielisiä keskeytyksiä'”, ehdotti Magnus purevasti. Alec tukahdutti naurahduksen.
”'Tapailen vain
yhtä poikaa kerrallaan'”, nälväisi Jace. Isabelle punastui helakasti.
”Sopii Izzylle paremmin kuin hyvin.” Simon virnisti. ”Claryn vuoro.”
”'Ostan Magnukselle greipin tuoksuista suihkugeeliä'”, sanoi Alec. Kaikkien katseet kiinnittyivät häneen. Oli Alecin vuoro punastua. ”
Se tuoksuu hyvältä...”
”Ei itsekkäitä lupauksia!” Isabelle ilmoitti hymyillen.
”'Ystävystyn Maian kanssa'”, Simon ehdotti viaton ilme teräväpiirteisillä vampyyrinkasvoillaan.
”Voin yrittää...” Clary puri huultaan hermostuneena. ”Jace?”
”'Lopetan jatkuvan Simonin nälvimisen'”, sanoi Isabelle. Jace pudisti päätään.
”'Flirttailu Clarylle kielletty'”, kosti Simon.
”Hyväksytään insestitapauksia torjuvana tekijänä”, myönsi Isabelle.
Jace tuijotti Simonia murhaavasti. ”Ja
tuo ei muka ollut itsekästä...”
”'Jätän raivohullun kissani niskan rauhaan'”, ehdotti Magnus, joka leikitteli parhaillaan Alecin pyjamahousujen löysällä kuminauhalla Isabellen silmien välttäessä. ”Sopisi Simonille”, totesi Alec.
”Minä –
en koskaan purisi Yossariania!” Simon kiljaisi.
”'Hankin kunnollisen tyttöystävän'”, päätti Isabelle. ”Entä Magnus?”
”'Opettelen käyttäytymään seurassa'”, Simon jupisi katsellen kiusaantuneena Magnuksen pitkien sormien liikettä Alecin kalpealla iholla.
”'Siivoan asuntoni kiireestä kantapäähän'”, tirskahti Clary. Isabelle nyökkäsi tyytyväisenä.
”Alecin vuoro”, Jace mutisi.
”Kaikkihan me tiedämme, mitä Alec lupaa!” Clary kiljaisi.
Alec raastoi katseensa irti Magnuksen mietteliäistä kasvoista ja kääntyi silmät suurina Claryn suuntaan. ”
Mitä?”
”'Minä, Alexander Lightwood, kaikissa ruumiin ja sielun voimissani, vannon kertovani jo
kuukausia kestäneestä seurustelustani maailman konservatiivisimpiin ihmisiin lukeutuville vanhemmilleni, Maryse ja Robert Lightwoodille'”, Isabelle virnisti.
”Todistajien läsnäollessa sinetöimme tämän rohkean lausunnon”, jatkoi Clary.
”
Te olitte suunnitelleet tätä etukäteen!” Alec huudahti epätoivoisena.
Isabelle ja Clary vaihtoivat omahyväisiä katseita. ”Myönnämme syyllisyytemme.”
”Mutta enhän minä
voi – ” Magnus vaimensi Alecin painamalla suudelman hänen huulilleen. ”
Me voimme”, Magnus sanoi päättäväisesti ja puristi Alecin tiukasti rintaansa vasten.
Isabelle nousi sohvalta. ”Oletan, että Alec jää...
juhlimaan?”
Alec nyökkäsi. ”Kerro äidille – menin aikaisin nukkumaan.” Isabelle mulkaisi häntä vihaisena. Alec nielaisi. ” – että vietän uuttavuotta poikkeuksellisesti poikaystäväni kanssa.”
”Loistavaa veliseni, alat oppia”, Isabelle hihitti iloisesti kohdatessaan Magnuksen kiitollisen katseen. ”Valmistaudu huolella, sinulla on aamulla
paljon selitettävää!”
*
A/N: Kommentteja, kommentteja, rakkat!
Pyydän anteeksi mahdollisia kirjotusvirheitä, yms. ja toivon PALJON palautetta
On aina kiva tietää, jaksaako ihmiset lukee omia sepustuksia, ja mielipiteitä niistä:D
Kiitos
-solembum
P.S: Onnellista UuttaVuotta kaikille!
