A/N: Raadoinpa taas muutaman illan, ja tässä tulos! Toivottavasti tykkäätte, Neithanille kiitos tuosta mehiläisideasta
I<3Kommentit *vink vik*
Eustace Ruikun ruikuttava matkapäiväkirja, päivä30Minä: ”Seuraa minua Lucy.” (teennäisen ystävällisesti hymyillen)
Talutin Lucya kädestä pitäen pitkin Sarastuksen hädin tuskin horisontin taa iltaisin laskevan auringon kirkkaana hohkaavasta kehrästä huolimatta vakavassa valonpuutteessa ympäri vuorokauden värjötteleviä käytäviä – serkkutyttöni jalat tuntuivat hytkyvän kuin äitini raa'oiksi julistamat jouluvanukkaat konsanaan. Vapaalla kädelläni tukeuduin vuoroin turvallisuussäännöksiä törkeästi boikotoivien kynttelikköjen nokeamiin seiniin, vuoroin nyin turhautuneena kyynelten tahriman aamutakkini helmoja luirun vaatekappaleen selkämyksen tienoille merimiessolmun tapaiselle mötikälle askeliani horjuttamasta. Huokailin kärttyisenä Kaspianin ajan mittaan surkeaksi osoittautuneelle vaatemaulle – adjutanttiaanko ajatellen nuori portto-kuninkaamme oli moisia hepeniä hankkinut vaatepuitaan lämmittämään?
Kiersin sormeni tiukemmin Lucyn luisevan ranteen ympärille ja ohjasin tarmokkaalla kiskaisulla paksuihin villatöppösiin verhottuja jalkojaan laahaavan tytön kiihdyttämään Sarastuksen kansille alituiseen limavanoja maalailevan etanan verkkaista tahtia muistuttavaa vauhtiaan omille tarkoitusperilleni edullisemmaksi. Ja sitä paitsi, olihan minun tehtäväni hyvätapaisena poikana varjella tyttösen ohuena liehuvaan pitsiyöpaitaan käärittyä siveyttä karvaisten kanssamatkustajiemme katseilta. Eipä sillä, että olisin itsekään nauttinut puolialastomana julkiseen oleskeluun tarkoitetuissa tiloissa hortoilusta, mutta en voinut kuvitellakaan Läskipää Partasudin luikahtavan lähimmän nurkan takaa kieltämättä sopusuhtaisen vetreää olemustani kierosilmineen töllistelemään – moiseen rivouteen saattoi syyllistyä vain varomattomammaksi päivä päivältä käyvä kuningaskaksikkomme. Sorjavartisesta serkkutytöstäni sen sijaan saattaisi hetkenä minä hyvänsä kehkeytyä kenen tahansa syöpäläisiä kuhisevan sorkkakoiven silmätikku, ja sellaista tulevaisuutta en silloin tällöin kovinkin kaunaisiksi käyvistä ajatuksistani huolimatta saattanut Lucylle toivoa.
Yhä vaitonaisena huuliaan mutristeleva Lucy yritti riistäytyä herrasmiesmäisen hellästä otteestani takertuen Sarastuksen kapean portaikon poikkeuksetta kämmenet verisille rakkuloille hiertäviin kaiteisiin tulisella pikkutytön raivolla vastaan haraten. Murahdin pahantuulisena – Lucy olisi saanut olla kiitollinen täpärästä pelastuksesta, jonka hänelle olin hädän hetkellä suonut kuninkaan hielle lemuavan makuusopen hämärässä silkkaa myötätuntoisuuttani, eikä yrittää raadella ennestäänkin airojen luuytimiini saakka kairaamista aavesäryistä kärsivää käsivarttani kuin mikäkin hyväntekijäänsä laupeudesta kynsien kiittävä merikäärmeen penikka! Kiristelin hampaitani kiihdyttäen askeliani kahta vauhdikkaampaan kiitolaukkaan viisveisaten aamutakkini märssypurjeen lailla lepattavan helman ratkeillessa palkeenkielille rappujen reunasta sojottavien ruosteisten naulankantojen terävien särmien tehdessä tepposiaan takin kalliille satiinille.
Nielaisin ryöppyävän raivoni vastentahtoisena irvistellen ja kirosin turhankin kärsimätöttömäksi puuduttavan pitkän merimatkamme aikana käynyttä ajattelutapaani – eihän Lucyn pientä mieltä oltu loppuviimeksi siunattu kovinkaan ylivertaisilla älynlahjoilla, jotka olisivat omalta osaltaan saattaneet jouduttaa hänen kokemansa järkytyksen maihin huuhtomien jälkimaininkien harjalla ratsastaneiden kaunansekaisten tuntemusten käsittelyä. Pudistin päätäni ja tyrkkäsin Lucyn sisään oletusteni mukaisesti autioksi havaitsemaani kapyysiin lukiten painavan puuoven huolellisesti jäljessämme – Sarastuksen raavaat karjut saisivat sinnitellä edellisillan homeisella papupadalla –
joka näin sivumennen sanoen aiheutti itse kullekkin melkoisen massiivisesti myöryäviä ilmavaivoja! – sekä padan palanpainikkeena tarjotulla tujakalla rommitilkalla keskipäivän tienoilla tarjottavaan lounaaseen saakka, sillä minulla oli kiusallinen keskustelu käytävänä koskien kuningaskaksikkomme epäeettistä parisuhdetta.
Istutin ruskeana kiiluvia silmiään villisti pyörittelevän Lucyn erehdyttävästi litran mittoja muistuttavien olutkolpakkojen kansoittaman pöydän päähän pikkuruiselle puujakkaralle, jolla Riipitsiip tavallisesti nökötti nenänpäätään vinhasti väristellen Sarastuksen miehistön kokoontuessa neuvottelemaan niinkin mieltäylentävistä seikoista kuin kapteeni Drinianin ruorin kiillotus tai Hänen Majesteettinsa kuningas Kaspianin hopanhohtoisten kengänsolkien kuuraus. Päästin irti Lucyn kapoisesta ranteesta tytön laotessa hapertuneiden ikkunankarmien raosta puhaltavassa viimassa kananlihalle nousseet sääret ristittyinä vasten monen monituista kertaa aterimien kannoilla kuhmuraiseksi nuijittua pöydänkantta kasvot täysin ilmeettömiksi valahtaneina. Käännähdin kannoillani ja hinasin jossakin kapyysin kestävyyttä koitelleessa kahakassa muodottomaksi rusikoituneen keinutuolin lamaantuneen tytön läheisyyteen lysähtäen istuimelleni tyytyväisenä huokaisten.
Minä: (yritän hienotunteisesti viritellä kepeää sanailua) ”Öh. Kylläpä auringonpaiste onkin kirkas tänään.” (pyörittelen peukaloitani kiusaantuneena)
Lucy: (tuijottaa lasittunein silmin peräseinällä kekottavaa käkikellon tapaista)
Minä: (vieläkin kiusaantuneenpana, jos suinkin mahdollista) ”Alkaahan tuo ylenmääräinen paiste tosin hieman kyllästyttää, vai kuinka, Lucy?” (viiton puheenvuoroa avuttomana serkkutytölleni)
Lucy: (pisteliäs katse hipoo kasvojani)
Minä: (nielaisen) ”Sää kun on niin kovin yksipuolista täällä maailman laidalla.”
Lucy: (puree huultaan)
Minä: ”Joskus jopa kaipaan sadekuuroja – noita hilseettömien päänahkojen puolestapuhujia ja raikkaaseen juomaveteen oikeuttavia luonnonoikkuja.” (puuskahdan) ”Vaan eipä sillä, suurin osa kylvyn tarpeessa ainakin päätähuimaavan hajunsa perusteelle olevista merimiehistämme juoksee pää kolmantena – joissakin tapauksissa tietysti viidentenä – jalkana suojaan sisätiloihin, eivätkä edes nuo armosta herkkien sieraintemme turvaksi lähetetyt rajuilmat saa vakavaa hajuongelmaamme nitistettyä.”
Lucy: (rypistää otsaansa)
Minä: (väkipakolla suupieliäni kohottaen) ”Toisaalta, sateethan – ”
Lucy: (iskee pienen nyrkkinsä rusahtaen pöytään haarukoiden helistessä kanoonissa)
Minä: (kurkkuani kuivaa) ”Pitäytykäämme siis auringonpaisteessa.”
Lucy: (räpäyttää silmiään) ”Kerro minulle siitä.” (komentaa ääni käheänä)
Minä: ”
Osaahan se puhua.” (mutisen itsekseni)
Lucy: (vetäisee syvään henkeä) ”Kuinka kauan?”
Minä: (kiikuttelen hermostuneena keinutuolillani) ”Katsohan – se ei ole aivan noin yksinkertaista – ”
Lucy: ”
Kuinka kauan, Eustace?” (hysteerisenä)
Minä: (kavahdan kauemmas) ”Jo astuessamme Sarastuksen lokinkikkareita kuhisevalle kannelle aistin jonkin olevan hullusti korkea-arvoisen kuningaskaksikkomme välillä – en vain voinut olla huomaamatta niitä kieroutuneen romanttisia katseita, jotka niin kovin tiuhaan tahtiin ohitseni sinkoilivat.”
Lucy: (hurjistuneena) ”Etkä sitten nähnyt tarpeelliseksi ilmaista tietojasi asianomaisen poikalapsen sisarelle?”
Minä: (ryhdistäydyn) ”Yritin huomiota herättämättä hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä – ”
Lucy: (kylmästi) ” – ilmeisesti siinä kuitenkaan onnistumatta.”
Minä: (puolustellen) ”Asianosaiset eivät ole käyttäytyneet kovinkaan yhteistyökykyisesti.”
Lucy: (ääni väristen) ”Siltähän se hieman näyttikin.” (nyyhkäisee) ”Kuinka Kaspian saattoi?”
Minä: ”Älähän nyt, Lucy!” (häätäännyn) ”Varmasti Kaspian rakastaa myös Susania – Edmund on vain naisenkorvike tällä pitkäveteisen verkkaisella purjehduksella!”
Lucy: ”
En voi ymmärtää!” (vollottaa pää käsiensä varassa)
Minä: (kurtistan kulmiani viisveisaten serkkutyttöni poskille vyöryvistä kyynelistä – olin saanut tarpeekseni pyyhkeen toimesta yhdelle päivälle) ”Tiedänhän minä, ettette sinä ja enkelisisaruksesi ole koskaan lukeneet minkäänlaista sivistävää tietokirjallisuutta – vanhempanne kun tyhmänpuoleisina ihmisinä käskivät pysytellä mielikuvituksen värittämissä satumaailmoissa - , mutta luulin jokaisen kuulleen sodomian käsitteestä, mainitaanhan kyseinen pahe jopa pyhässä Raamatussa!”
Lucy: (riiputtaa päätään) ”Kyllähän minä – ”
Minä: (ristin hikiset käteni syliini) ”Tiedäthän tarinan kukista ja mehiläisistä?” (kiusaantuneempana kuin vielä koskaan elämässäni)
Lucy: (nyökätä niksauttaa posket puhehtuneena)
Minä: ”No niin – tässä tapauksessa puhumme vain mehiläisistä, ovathan tarkastelumme kohteena hyvin tuntemamme nuoret kuninkaat, kaksi miestä ilman kukkia.”
Lucy: ”Tuki suusi, Eustace! En tiedä, enkä haluakaan tietää heidän likaisista leikeistään!” (kiljaisee kimakasti)
(syvä hiljaisuus)Minä: ”Käsitäthän, että kuninkaiden suhde kaikessa intiimiydessään täytyy säilyttää sisäpiirin salaisuutena – se on Narnian ainoa toivo!” (kairaan katseeni Lucyn silmiin)
Lucy: ” – niin.” (niiskaisee)
Minä: (huojentuneena) ”Kuivaahan kyyneleesi – ehdimme vielä luikahtaa tiehemme ennen nälkäisenä ovea ruopsuttavan karjalauman raivokasta sisäänmarssia!”
Lucy: (pyyhkii kasvojaan kämmenselkäänsä) ” – minähän ne vielä ruotuun pistän.” (jupisee itsekseen laahustaessaan perässäni pimeään käytävään) ”
Tällä kertaa ei kunnian kukko laula, Edmund!”
A/N:Korostan, että edelleenkään mulla ei ole minkäänlaista juonta valmiina näiden pätkien varalle, joskus saatan ihan väsymystäni heittää vähän yli; kommentit olis tosi toivottuja - enhän mä muuten voi tietää, mitä pitää parantaa/korjata/tuhota täysin! Eli kommentoithan?
Ja vielä,
Ehdotuksia otetaan vastaa!
Kertokaa mitä haluatte lukea, yritän toteuttaa toivomukset rasittavilla korulauseillani
Kiitos jo etukäteen!
