mrVictim: okei, oon vähäjärkinen, tajusin puolet (voi miksi MIKSI en ole tekniikan ihmenero?) ei se mitää. kiitos kiitos kun taas jaksoit kommentoida
A/N: Ja tässä sitten eustacella ruikutettavaa. Eussi parka mikä onni taas sattu kohdalle;)
hyvää sekä huonoa.
Nääh no lukekaa
itseEustace Ruikun ruikuttava matkapäiväkirja, päivä24Seisoin keskellä tarkasti ulkoakäsin vartioidun asehuoneen kuhmuraista lattiaa varistellen surutta puuterinpehmeää nokea yltympäriinsä. Kiinnijäämisen musertava pelko kalvoi kellon lailla tikittävää sydäntäni –
elimistöni kannalta epäterveellisen nopeaksi kiihtyvä rytmi oli vaivihkaa riistäytynyt hallinnastani! – ja etsin avuttomana, tarkka katseeni huoneessa kierrellen, pakokeinoa väistämättömästi edessäni häämöttävältä, painavalta vastuun taakalta. Jääkylmät hikihelmet kihosivat tahmaiselle otsalleni – joutuisin selittämään kaiken, aivan
kaiken; viikkoja kestäneen hiiviskelyni serkkuni Edmundin ja kuningas Kaspianin kintereillä, kuumaa höyryä tihkuvat halkeamat keittiön suuren leivinuunin hormistossa, auttamattomasti kyseisen uunin piipuissa nokeentuneet vaatteeni ja mikä pahinta; ammottavan, risareunaisen aukon asehuoneen lastulevyseinässä!
Yleensä kovinkin myönteinen mielialani upposi ruosteisen ankkurin lailla kartoittamattoman valtameren synkkääkin synkempiin pohjamutiin masentavan itseinhon kiemurrellessa niljakkaasti epätoivoisen tilanteeni herraksi. Kuormittuneet aivoni raksuttivat ylikierroksilla – kuinka pelastaisin –
erittäin arvokkaan! – nahkani kattiruoskan viiltäviltä, selkärankaan saakka pureutuvilta viuhahduksilta; tusinalta roiskahtelevan verisiä iskuja, joita Sarastuksella anteliaasti tarjoiltiin kruununpettureille? Kurkkuani kuivasi – kivulias tuomioni odotti suljetun oven takana valmiina repimään siloisen selkäni punertavalle vereslihalle.
Kurttuinen Risuparta: (nykäisee pronssisen avaimen asehuoneen lukosta) ”Kuningas on hyvä ja on kuin kotonaan!” (perääntyy nyökytellen takavasemmalle)
K Kaspian: (katsellen Kurttuista Risupartaa kopeasti pitkin nenänvarttaan) ”Kiitos, Zacharias.” (viittaa kämmenellään kohteliaan poistumiskäskyn)
(Kurttuinen Risuparta ei ota vihjeestä vaaria)Pälyilin juuri hätääntyneenä varteenotettavia piilopaikkoja metallinhohtoisen huoneen pölykoirien kansoittamista nurkista, kun ylimaallinen haukankatseeni kiinnittyi epähuomiossa haperolla lastulevyseinällä roikkuvaan suureen kuvakudokseen –
todennäköisesti rumimpaan, jonka olin koskaan nähnyt! – saaden ajatukseni lentämään. Silmäni suurenivat puolittaisesta hämmästyksestä; olin todellakin löytänyt pelastukseni – kuvakudoksen, jonka auringonhaalistamat värit olivat aikojen saatossa sulaneet tasaisen harmaaksi nukkapuuroksi kultaisina kimaltelevien kehysten pingottamalle kankaalle.
Hetkeäkään hukkaamatta raastoin kuvakudosta kiinnittävät, tylppäpäiset naulat irti halkeilevasta seinästä raahaten koko homeisen komeuden muutaman tuuman päässä sijaitsevalle tuhoalueelle. Ripustin kuvakudoksen hampaitani kiristellen lastulevyyn repimäni rosoisen aukon peitoksi ja kapusin hengästyneenä kudoksen painavan helman alta takaisin pistelevän puuhakkeen rajaamaan tunkkaiseen helvettiini. Tukahdutin äänettömän yskänpuuskani survomalla –
hyi kuinka epähygienisen! – nyrkkini vasten kosteaa kitalakeani ja kaivoin vapaalla kädelläni kärsineen matkapäiväkirjani esiin hihani nokisista syövereistä.
Edmund: (viileästi) ”Kuningas tarkoittaa;
painu hiiteen, peikko!” (mulkaisee pahantuulisena Kurttuista Risupartaa)
Kurttuinen Risuparta: (kyräilee Edmundia) ”Teidän korkeutenne.” (poistuu kohteliaasti kumarrellen)
(Edmund läimäisee oven kiinni Kurttuisen Risuparran madeltua kannelle)K Kaspian: (huokaisee toivottomana) ”Et voi kohdelle miehistöäni kuin suolistettua savusilliä, Edmund!”
Edmund: (irvistää entistäkin pahantuulisempana) ” – sai mitä ansaitsikin.” (jupisee itsekseen)
K Kaspian: (rypistää otsaansa) ”Kunnioitus johtaa luottamukseen – ja luottamus on lahjoista anteliain.”
Edmund: ” – pitäisi vielä kääntää toinenkin poski.”
K Kaspian: ”Älä siteeraa minulle Raamattua,
sinä syntinen!” (pilkahdus silmäkulmassa)
Edmund: ” – jopa olla laupias samarialainen.”
K Kaspian: (kohottaa hellästi sormenpäillään Edmundin leukaa) ”Uskonnollisuutesi on minulle täysin uutta.” (kuiskaten)
Edmund: ” –
ehkäpä kuolla ristillä kansansa puolesta.” (mutisee kulmat kurtussa)
K Kaspian: (leikittelee Edmundin tummilla kiharoilla) ”Kuuluu kuninkaan toimenkuvaan.”
Edmund: (mietiskellen) ”
Tekisitkö sinä sen?” (kuiskaa hiljaa)
K Kaspian: (laskee kätensä Edmundin vyötäisille) ”Mitä – ”
Edmund: (haudanvakavana) ”Astuisitko kuoleman tuntemattomaan valtakuntaan kansasi tähden?”
K Kaspian: ” –
kyllä.” (silittää Edmundin ristiselkää)
Edmund: ”
Entä – ” (kohtaa Kaspianin ruskeiden silmien rehellisen katseen) ” – entä
minun puolestani?”
K Kaspian: (hymyilee lempeästi) ” – milloin tahansa.” (suutelee kevyesti Edmundin mutristuneita huulia)
Edmund: (painaa päänsä) ” – sijallasi.” (kuiskaa arasti)
K Kaspian: ”Mitä sanoit, rakas?” (kädet laskeutuvat Edmundin kapeille lanteille)
Edmund: (painautuu vasten Kaspianin rintaa) ”
Minäkin kuolisin sinun sijallasi, armollinen hallitsijani.” (hymyilee iloisesti)
K Kaspian: (totisena) ”Toivokaamme, ettei se päivä ole koskaan koittava.” (suutelee Edmundia intohimoisesti)
Edmund: (hengästyneenä) ”Pyörsit juuri aikaisemman päätöksesi kahdenkeskisestä kanssakäymisestä.” (virnistää onnellisena)
K Kaspian: (hieman vihaisena itselleen) ”En voisi
koskaan unohtaa sinua!”
Edmund: ”Vielä jonakin päivänä jätämme hyvästit kohtalon käskiessä.” (hautaa kasvonsa Kaspianin kaulakuoppaan)
K Kaspian: ”Yksinäisten polkujen kutsu kiirii korviimme, mutta vasta, kun Aslan meidät erottaa, rakkaani.” (painaa huulensa Edmundin otsalle)
Edmund: (henkäisee syvään) ”
Rakastan sinua, Kaspian.”
K Kaspian: (hymyilee surumielisesti) ”Minä rakastan sinua, kuninkaani Edmund Oikeamielinen. En tiedä mihin tämä rakkaus meidät lopulta johdattaa – ”
Edmund: (nousee varpailleen ja suutelee pehmeästi Kaspianin suolaisia huulia) ”Se on tulevaisuuden murhe, kuninkaani.”
K Kaspian: ”Viisaita sanoja, rakkaani. Sydänsurujen aika koittakoon myöhemmin.” (hipoo huulillaan Edmundin suupieliä)
Edmund: ”
Suutele minua, majesteetti!” (anovasti)
(Kaspian suutelee Edmundia)A/N:Kommentteja, kiitos!
1. Pysyykö taso? 2.Onko liikaa siirappia?? 3. Ideoita jatkosta
+ kaikkee mitä tulee mieleen!!
Kiitos
